Karppauksesta

  

Lääketiede ei ole eksakti tiede, koske sen kohteena ovat toisistaan monella tavoin poikkeavat yksilöt. Lääketeollisuus puolestaan perustaa tuotteensa keskiarvoihin, raja-arvoihin ja yleistyksiin, joilla ei ole yksilön hoidon kannalta kuin viitteellinen arvo. Jokaisen yksilön hoitovaste lääkkeisiin ja etenkin niiden yhteisvaikutuksiin on täysin yksilöllinen. Jos otetaan yleisimmät viitearvot esimerkiksi diabeteksen ja kolesterolin osalta, niin erimaissa raja-arvot poikkeavat toisistaan. Samoin poikkeavat myös mittausmenetelmät. Vastuun lääkkeiden valmistajat varmistavat tuoteselosteella, jotka ovat kuin samasta putkesta kaikki. Kaikissa on samoja haittavaikutuksia pahoivointia, ummetusta, ripulia ja viimeisellä rivillä lukee, että jos satut kuolla kupsahtamaan, niin ota välittömästi yhteyttä lääkäriin.
Kun Pohjois-Karjala tutkimusta aloitettiin, niin tietääkseni tutkimuskysymys oli, mikä vaikutus kolesterolilla on verisuoni- ja sydäntauteihin. Jos olisi haluttu saada Tieteellisesti tarkempi tulos, niin kysymyksen olisi pitänyt kuulua, mikä tehtävä kolesterolilla on.
Ihmisen veressä on kaksi tärkeää rasva-arvoa, joista vain kolesterolista puhutaan yleisesti. Toinen rasva on triglyseridi, joka on aivan yhtä vaarallinen rasva kuin kolesteroli, jos vertailukohtana ovat sydän- ja verisuonitaudit. Nämä rasvat poikkeavat toisistaan siten, että kolesterolien synnyttäjiä ovat tyydyttämättömät rasvat ja triglyseridien puolestaan viljatuotteet. Minulla todettiin 1970-luvun alussa erittäin korkeat triglyarvot, jotka olivat jopa kymmenkertaiset sallittuihin raja-arvoihin verrattuna. Kun vihdoin löysin lääkärin, joka ymmärsi jotain asiasta, tuomio oli varsin tyly. Lääkkeeksi määrättiin Klofiran-niminen lääke, jonka pitkäaikainen käyttö rasvoittaa maksan, aiheuttaa diabeteksen ja lopulta johtaa kuolemaan. Ruokavalio oli hyvin yksinkertainen. Sain syödä kaikkea, mikä liikkuu jaloin, lentää tai ui, mutta ei mitään, mikä kasvaa maassa.
No nuorena liike-elämässä toimivana miehenä tämä ruokavalio unohtui helposti ja paino nousi niin korkeaksi, että lääkehoitokaan ei enää auttanut. Havahduin vasta, kun lääkärini sanoi, että hän ei ota minua enää vastaan, ellei paino putoa. Tämä tapahtui vuonna 1978 ja olin toispaikan edessä. Silloin sain lahjaksi Atkinsin kirjan, joka kertoi hiilihydraatittomasta dieetistä. Luin sen ja koska jouduin syömään paljon ravintoloissa, minun oli suhteellisen helppo noudattaa sitä. Atkinsin dieetti ei ole täysin hiilihydraatiton dieetti, vaan siinä etsitään aluksi hiilihydraattien sietokyky. Minulla se osoittautui olevan jossain 15 – 20 gramman välillä vuorokaudessa eli noin neljäs osa normaalista. Tähän päästäkseni ruokavaliooni sisältyi lihaa, kalaa ja kanaa sekä parsaa, salaatteja, vihanneksia, maa-artisokan sydämiä jne. Kuudessa kuukaudessa pudotin painoani n. 35 kiloa. Kaikki arvoni paranivat siten, että lääkitys voitiin vähentää minimiin. Tätä hoitoa jatkettiin aina statiinien keksimiseen saakka. Painoni pysyi hallinnassa aina siihen asti, kun lopetin tupakan polton, jolloin se alkoi hitaasti nousta. Vähitellen kehittyi myös 2-tyypin diabetes ennusteen mukaan.
Söin statiineja aina tämän vuoden alkuun asti, jolloin liikuntakykyni oli siinä mallissa, etten voinut liikkua ilman apuvälineitä. Tammikuussa menin ortopedisiin tutkimuksiin, joissa todettiin kaksi välilevyn siirtymää. Kerroin silloin statiineista, jolloin ortopedi kehotti jättämään ne pois ja palaamaan asiaan puolen vuoden päästä. Kolmen viikon kuluttua pystyin kävelemään pitkiäkin matkoja ilman apuvälineitä. Mielenkiintoista asiassa on se, että kun ryhdyin samalla karppaamaan, niin kolesteroli ja triglyarvoni eivät nousseet mainittavasti ja ne pysyivät hyväksytyissä arvoissa ilman lääkitystä. Myös sokeriarvot laskivat 15 kilon painon pudotuksen seurauksena. Tämä oli melkoinen ihmetyksen aihe diabeteslääkärillenikin. Karppaaminen ei ole sitä, että lopetetaan hiilareiden syöminen kokonaan. Ihminen tarvitsee hiilihydraatteja, mutta tarve on yksilöllinen. Lisäksi on pyrittävä välttämään valkoisia hiilareita kuten pullia ja sellaisia, joissa on nostatukseen käytetty hiivaa. Parhaita hiilareita edustaa hapanjuureen leivottu täysjyväruisleipä.
Lihominen tai laihtuminen on kemiallinen prosessi, jossa tarvitaan sekä rasvoja että hiilareita. Jos toinen poistetaan kokonaan, niin keho alkaa polttaa siinä olevia rasvoja ja laihtuminen alkaa. Kolesterolikammoisille on sanottava, että kolesterolin tehtävä on kuljettaa energiaa lihaksiin. Tietokonetta sisätiloissa näplättäessä ei tarvita kovin korkeaa kolesterolia veressä. Jos kuitenkin joudutaan tekemään ruumiillista työtä pakkasella ulkona, niin nykyisillä kolesteroliarvoilla kone hyytyy hankeen. Tunnen useita metsureita, joiden kolesteroli on ollut koko ikänsä yli 10 ja tuolla ne vielä 8-kymppisinä jahtaavat tyttöjä toreilla. Lopuksi on todettava, että mikään ei ole välttämättä sitä, miltä se näyttää, vaan kokonaisuus on monien muuttujien summa. Kun tutkitaan kolesterolien vaikutuksia esim. sydän- ja verisuonitauteihin, niin taustamuuttujia on niin paljon, että ei voida sanoa perustellusti, että karppaus johtaa ennen aikaiseen kuolemaan. Sydänliittoon terveisiä, että olen nyt ”karpannut” liki 40 vuotta, eikä ole sydän- ja verisuonitauteja ilmaantunut. Verenpaine on n. 120/65 eli aika hyvä seitsemänkymppiselle.

Comments are closed.


WP Login