Archive for marraskuu, 2011

Hullun hauskat dieetit

Minulla todettiin 1973 harvinainen hiilihydraatti-intoleranssi. Oli vaikea määritellä oliko suonissa enemmän verta vai triglyseriidejä eli hiilihydraattien aiheuttamia rasvoja vai verta. Insinööritieteiden mukaan hyvin rasvatussa putkistossa veren olisi pitänyt liikkua liukkaasti, mutta eipä vain liikkunut. Lääkärin ohje oli, että saat syödä kaikkea mikä ui, kävelee tai lentää mutta et mitään, mikä kasvaa maassa. Lisäksi määrättiin lääkitys, joka oli sama kuin kolesterolipotilailla. Lisäviestinä oli, että nämä lääkkeet aiheuttavat rasvamaksan ja myöhemmin 2-tyypin diabeteksen. Herää tietenkin kysymys, että kuinka moni kolesterolivaivoihinsa näitä syönyt, on saanut diabeteksen?
Nuorelle tällainen elinaikaennuste oli aika tyly, mutta lääketiede kehittyi ja uusia lääkkeitä tuli nopeasti markkinoille. Aina eivät pysyneet nämä karppausohjeet mielessä ja paino nousi. Jonkin vuoden kuluttua lääkärini totesi, että hänen vastaanotolleen ei ole tulemista ellei paino laske. Sain sitten jostain käsiini Atkinsin kirjan. Atkins oli alun perin diabetestutkija, joka oli tutkimuksissaan päätynyt siihen, että suurin osa hiilihydraateista koostuu erilaisista sokereista ja hiilareita karttamalla voi pitää veren sokeriarvot alhaalla. Aloin noudattaa Atkinsin ohjeita, koska kirjassa oli myös runsaasti reseptejä. Puolessa vuodessa pudotin painoa 35 kiloa ja samaa tahtia putosivat myös triglyarvot.
Kun nyt seuraa keskustelua karppauksesta, niin omat kokemukset nousevat pintaan. Tutkimuksissa todettiin, että voin syödä hiilareita 20 – 25 gr päivässä. Suurempi määrä alkaa nostaa painoa ja veren rasva-arvoja. Karppauksen aikana todettu pahan hajuinen hengitys johtuu siitä, että keho on joutunut ketoosiin. Silloin pitää ryhtyä hiljalleen lisäämään hiilareita siihen asti, kunnes hengitys ei enää haise. On myös mahdollista mitata tilaansa Ketostix-tikuilla, joilla virtsasta viitteitä omista hiilarirajoistaan. Atkinsin dieetin tai karppauksen vaikutus on täysin yksilöllinen, joten jokaisen on etsittävä itselleen sopiva hiilihydraattien sieto. Missään tapauksessa ei saa kokonaan hylätä hiilareita.
Kun minut määrättiin vähähiilihydraattiselle dieetille ja jouduin aikoinaan vaihtamaan yksityiseltä puolelta julkiseen terveydenhuoltoon, niin siellä lääkärit eivät tunnistaneet minun tautiani lainkaan. Minut lähetettiin ravintoterapeutin vastaanotolle. Kun kerroin hänelle ruokavaliostani, niin hän alkoi huutaa kurkku suorana, että lääkärit eivät tiedä mitään ravintoasioista. Kaurapuuroa vaan naamariin ja ruisleipää ja perunaa. Kun yritin selittää hiilihydraatti-intoleranssista, niin heitti minut pihalle. Ihmiset ovat niin yksilöllisiä, että äänestämällä ei voida ruokasuosituksia antaa.
Erikoisin dieetti, joka on tielleni sattunut, on kuninkaallisten ilmavoimien (Royal Air Force) dieetti. Toisen maailman sodan aikana lentokoneet tehtiin mahdollisimman kevyiksi. Niissä käytettiin ohutta vaneria, jota pari suomalaistakin tehdasta valmisti. Tällä pyrittiin saamaan koneet kevyiksi, jotta aseistusta voitiin vastaavasti lisätä. Lentäjillä oli samasta syystä tiukat painorajat. Olutkulttuurissa paino saattoi joskus ilmojen ritareiltakin karata ja silloin määrättiin dieetille. Se oli hyvin yksikertainen. Kovaksi keitettyjä kanamunia sai syödä niin paljon kuin halusi. Juomana sai nauttia valkoviiniä tarpeen mukaan. Brittein saarilla vesi on niin kalkkipitoista, että sitä oli syytä karttaa. Asiaa seuranneet kertovat, että keskiviikon jälkeen munat yleensä unohtuivat dieetistä, joten jäljelle jäi vain valkoviini. Loppuviikko menikin iloisesti valkkaria hörppiessä.
Suomalaiset viranomaiset ovat ns. todellisia pilkun viilaajia ja heidät pitäisi lähettää jatkokoulutukseen vaikkapa Malesiaan. Jos uhataan lapsia huostaanotolla, niin pitäisi toteuttaa myös perustuslainmukaista tasa-arvoisuutta. Roskaruoan lihottamien lapsien kohdalla pitäisi olla sama uhka. Toisaalta, jos lakia noudatettaisiin, niin molempien ryhmien vanhemmat pitäisi lähettää kestitysleireille opettelemaan terveellisen kotiruoan valmistamista. Tässä on nyt sitten karppailtu liki 40 vuotta, joten terveisiä vaan kaikille karppaajille.


No Comments »

Rakennusten kosteusvauriot

Nykyisin vilkkaana käyvässä keskustelusta rakennusten kosteus- ja homevaurioista ihmetyttää se, että juuri kukaan näitä rakennuksia rakentamassa tai suunnittelemassa olleista henkilöistä ei ole ottanut julkisesti kantaa ongelmiin. Keskustelussa tulisi ottaa huomioon se, että suurin osa näistä rakennuksista on peräisin ajalta, jolloin muutto maaseudulta kaupunkeihin oli suurimmillaan. Asuntoja, kouluja ja muita julkisia rakennuksia piti rakentaa kiireellä ja osittain oli myös pulaa rakennustarvikkeista.
Kosteuseristykset tehtiin sodan jälkeen aina 1960-luvulle saakka pääasiassa käyttämällä kuumaa bitumia. Bitumi siveltiin betonipintoihin katuharjoilla, joka jo menetelmänä oli puutteellinen. Ainakaan Suomen olosuhteissa bitumia ei oltu testattu, eikä sen käytöstä ollut pitkäaikaisia kokemuksia. Mahdollisesti tiedettiin, että bitumin sideaineissa oli eteerisiä kaasuja, jotka ajan kuluessa haihtuivat ja aiheuttivat bitumin hajoamisen. Kun nyt on 1950-luvulla tehtyihin rakennuksiin tehty lattia- ja salaojitusremontteja, on voitu todeta, että bitumia eli vesieristettä ei löydy rakenteista lainkaan.
Hupakatoissa on todettu siteenä olevan bitumin sideaineiden hajoaminen siten, että katot on jouduttu uusimaan noin 15 vuoden välein. Tosin kattojen eteläiset puolet ovat saattaneet menettää veden eristyskykynsä nopeamminkin. Etenkin julkisella sektorilla on ollut maan tapana se, että minkäänlaisia peruskorjaussuunnitelmia ei ole ollut, vaan korjaukset on tehty silloin, kun kosteusvauriot ovat jo edenneet liian pitkälle. Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä rakennettiin niistä rakennusaineista ja sillä tiedolla, jotka silloin olivat käytössä. Minkäänlaisia elinkaaristrategioita ei tunnettu.
1960-luku toi mukanaan elementtirakentamisen ja uudet lämpöeristeet. Vanhat rakenteet olivat ns. läpihengittäviä ja etenkin puru lämpöeristeenä kastui, mutta myös kuivui nopeasti. Kivi- ja lasivillat eivät kuivu käytännössä lainkaan. Kosteus tiivistyy niihin ja sen jälkeen siirtyy rakenteisiin ja aloitta homesienien kasvun. Näiden eristeiden myötä alettiin käyttää rakenteen lämpimällä puolella kosteussulkuja, jotka olivat joko muovia tai alumiinipinnoitettua pahvia. Kaikki nämä tuotteet otettiin käyttöön puutteellisin tiedoin ja esim. eristeet lisensioitiin maista, joissa ilmasto oli täysin erilainen kuin meillä.
Toinen suuri muutos tapahtui, kun julkisia rakennuksia ryhdyttiin remontoimaan. Remontit aloitettiin yleensä ilmastoinnista siten, että ilmanpoisto koneellistettiin. Kun sellaiseen rakennukseen, joka oli suunniteltu painovoima ilmastoinnille eli rakennuksessa oli ilmanpoistohormisto ja ilmanvaihto tapahtui luonnollisesti, niin suuri joukko asioita jäi ilman huomiota. Koneellinen poisto aiheutti yleensä lievän alipaineen rakennukseen, jolloin seinässä tapahtuva ilman läpivirtaus muutti suuntaa ja kosteussulut muuttuivat kosteuden kerääjiksi. Koneellisessa ilmavaihdossa myös korvausilma tuodaan koneellisesti sisätiloihin. Koska koneellinen ilmanvaihto kuluttaa paljon sähköä, se yleensä automatisoitiin siten, että virrat pantiin yöksi poikki. Tällaisessa tapauksessa sisäilma pyrkii lämpimästä kylmään eli sisältä ulos ja aiheutti uusia ongelmia.
Vanhojen rakennusten toiminnallinen muuttaminen edellyttää useiden eri alojen ammattilaisten yhteistyötä. Nyt toimitaan kuitenkin kuten sairaanhoidossa eli yksi asiantuntija hoitaa yhtä sairautta ja toinen toista. Ihmistä ei kokonaisuutena hoida kukaan. Näin on tilanne myös vanhojen rakennusten kohdalla.

 

No Comments »

Tanssii homojen kanssa

Pikkuisen pakkaa huvittamaan nämä puheet homojen tanssimisesta. Annettakoon kuitenkin heille anteeksi, koska nuoruuttaan eivät tiedä, mistä puhuvat. En ole erityinen linnanjuhlien fanittaja, mutta sen verran olen kuitenkin televisiosta niitä vilkaissut, että sen perusteella on melkein mahdotonta sanoa, kuka siellä kenenkin kanssa tanssii. Niin on kova ryysis, että muistuttaa Helsingin rautatieasemaa viime keväänä lumimyrskyn jälkeen.
Jos sitten muistellaan suomalaisen tanssikulttuurin historiaa, niin sieltähän löytyy aikoja, jolloin julkiset tanssit oli kokonaan kiellettyjä. En jaksa muistaa pidettiinkö silloin pressan linnassa ”salatansseja”, koska pidettiinhän niitä muuallakin. Silloin pelättiin ilmeisesti demokratian leviämistä alempiin kansankerroksiin. Tosin mielessä saattoi olla myös sen aikainen vapaan seksin torjuntaohjelma. Kielloista huolimatta alettiin maaseudulla järjestää latotansseja. Kun kieltolaki loppui, niin alettiin ry-pohjalta rakentaa mitä hulppeampia tanssilavoja jokaiseen niemeen, notkoon ja saarelmaan.
Kun miehet tanssivat tuolloin ”härkäpareissa”, niin kukaan ei puhunut homotanssseista mitään. Tosin, jos joku sattui moisesta asiasta tietämään, niin piti visusti asian omana tietonaan. Silloin oltiin niin tekopyhiä, että jopa katolinen kirkko kielsi kansalta itsetyydytyksen, jota kuitenkin papisto runsaasti harrasti. Koulussa 1950-luvulla kyllä pojat kuiskivat toisilleen, että ”runkkareilla” kuulemma kasvaa karvat kämmeniin. Jos joku sitten vilkaisi, että olisiko näin käynyt, kärähti heti ja sai aikaan melkoisen naurunremakan.
Yleisimmin kuitenkin tytöt tanssivat keskenään. Se johtui sekä miesten ujoudesta eli siis rohkeuden puutteesta hakea seinustalla seisovaa tanssien kauneinta tyttöä tanssilattialle. Sitäkin pidettiin silloisissa olosuhteissa aivan normaalina. Maaseudulla lavatanssit olivat melkein ainoa nuorison sosiaalinen tapahtuma. Niissä myös ryypättiin sahtia ja kesälomilla olevat kaupunkilaiset toivat tansseihin myös Koskisen korvalääkettä, Erkin pikakivääriä, Jaloviinaa yms. Latotansseja ei oikeastaan enää ole, ellei joku sitten häiden hurmassa niitä järjestä. Lavatanssikulttuuri on sen sijaan säilynyt, mutta niissäkin näyttää enemmistönä olevan ns. ”entiset nuoret”, joille se on nuoruudessa koetun perinteen jatkamista.
Sitten tulivat muotiin diskot. Niissä harrastettiin paljon yksintanssia, sekatanssia ja kaikenlaista järjetöntä hyppimistä. Lavatansseissa musiikki oli sellaista, että partnerin korvaan pystyi kuiskimaan rakkauden tunnustuksia ja tuhmia ehdotuksia. Diskoissa meno oli sellaista, että ei edes kuullut omia tuhmia ajatuksiaan. Suomessa tanssimisen historia on varsin pitkä Kalevalan kunnailta nykypäivään, joten kaikki tanssikoot halujensa ja tahtonsa mukaan. Onhan nyt naistentanssejakin ja olen itse ollut todistamassa sellaisissa homomiehen tanssia naisen kanssa, että siitä vaan.
Mitä sitten homouteen tulee yleisellä tasolla, niin lääketieteellisesti lienee todistettu, että useimmissa tapauksissa on sielu vangittu väärän sukupuolen kehoon. Uskonto ei tätä myönnä, koska Raamattu on niin vanha, että käsitettä ei edes tunnettu. Minulla on ollut esimiehinä, työtovereina ja asiakkaina homoja, eikä heistä ole ollut minkäänlaista ongelmaa minulle. Yhden asian olen kuitenkin pannut merkille. Homoissa esiintyy erilaisia hyvinkin suuria lahjakkuuksia enemmän kuin ns. normaaliväestössä keskimäärin. Miettikääpä sitä, mutta älkää tulko kateiksi.

 

No Comments »

Luottamus oikeuslaitokseen

Eräs jo edesmennyt lakimiesystäväni totesi minulle, että suomalainen oikeusjärjestelmä on sellainen, että siinä valtio on aina hieman enemmän oikeassa kuin kansalainen, kunta on aina hieman enemmän oikeassa kuin kuntalainen ja suuri yritys on aina hieman enemmän oikeassa kuin pieni yritys tai asiakas. Tällä toteamuksella on pitkät historialliset perinteet. Suomi oli satoja vuosia eurooppalainen siirtomaa, jota hallitsivat Ruotsi ja Venäjä. Suomen lainsäädännön perusteet ulottuvat siis aikaan, jolloin demokratia oli vieras käsite maailmalla. Silloin tarkoituksena oli turvata pääasiassa ihmisen henkeä ja viranomaisten valtaa.
Koko maailma on noista ajoista muuttunut ja monissa asioissa myös kansainvälistynyt siksi paljon, että käsiteltävät jututkin ovat monimutkaistuneet. Suomalainen lainkäyttö, joka perustui lainkirjaimen tiukkaan noudattamiseen, ei enää kaikissa tapauksissa riitä. Etenkin rajat ylittävissä jutuissa kulttuuri ja laintulkinnat poikkeavat toisistaan niin paljon, että se mikä Suomessa on rikos, ei välttämättä jossain toisessa EU-maassa olekaan sitä. Tämän lisäksi Suomesta puuttuu perustuslakituomioistuin, joka useimmissa muissa Euroopan demokratioissa on. Tärkeimmät poikkeukset sääntöön ovat Euroopan kuningaskunnat.
Rikosoikeudellisissa asioissa päälinjat ovat melko selkeät, mutta rangaistuksissa tuntuu olevan melkoinen päivittämistarve. Kun esimerkiksi joku varastaa ruokaa nälkäänsä, niin onko syyllinen se, joka varastaa, vaiko yhteiskunta? Toinen räikeä epäkohta on oman hengen ja omaisuuden puolustaminen. Jos asuntoon murtautujaa vetää pesäpallomailalla vaikka jalkaan, niin tuomio tulee yleensä molemmille. Näinä aikoina, jolloin huumehörhöjä pyörii joka puolella, pitäisi omaisuuden ja oman koskemattomuuden pelisääntöjä tarkistella muistakin kuin 1970-luvun sosiaalitanttojen näkökulmasta. Silloinhan katsottiin, että rikollinen on aina myös uhri.
Kokonaan suuren poikkeuksen muusta EU:sta muodostaa suomalainen hallinto-oikeusjärjestelmä, joka on osoittautunut pelkäksi kulissiksi. Hallinto-oikeuden päätöksillä ei ole pakottavaa merkitystä. Hallinto-oikeuden päätökset sitovat vain kansalaista, eivät viranomaista. Tämä johtuu siitä, että hallinto-oikeuksien päätökset koskevat viranomaisia, joilla on toimeenpanovalta kansalaisten suhteen. Jos viranomainen ei puolestaan noudata omalta osaltaan kielteistä päätöstä, kansalaisen on haettava tukea käräjäoikeudesta. Poliisi ei ota näitä juttuja tutkittavakseen, joten kustannustaakka kansalaiselle on kova. Kustannuksia lisää vielä se, että esimerkiksi verottajaa vastaan taistellessaan verovelvollinen joutuu maksamaan kaikki kulunsa, vaikka voittaisi jutun. Hallinto-oikeusjärjes-telmä poikkeaa siis toimintaperiaatteiltaan täysin käräjäoikeuden toimintamalleista.
Kun nyt Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos tekee asiasta tutkimusta, niin aihetta olisi laajempaankin tarkasteluun. Tulisi myös miettiä sitä, onko mahdollista ja järkevää yhdistää molemmat järjestelmät ja sanktioida Hallintolaki siten, että myös viranomaiset joutuisivat vastuuseen töppäyksistään. Kapea mutta pitkä leipä julkisessa hallinnossa ei saa enää olla tekosyy laistaa velvollisuuksia tai suorastaan rikkoa niitä. Valviran viranomaisia tuskin rangaistaan töppäilyistään kuin silittämällä päätä vastakarvaan. Ei yrittäjäkään voi puolustella konkurssiaan sillä, että rahat eivät riittäneet.

No Comments »

Kansallisvaltion konkurssi

Juridisesti tarkasteltuna kansallisvaltio muistuttaa suuresti vastuiden osalta osuuskuntaa. Koska kansainvälistä lainsäädäntöä ei kuitenkaan ole, niin asiaa on pakko tarkastella hypoteettisesti. Demokraattisessa valtiossa kansa luovuttaa lainanottovaltuudet valitsemilleen edustajille. Kutsutaan näitä edustajia tässä vaikka senaattoreiksi. Senaattorit puolestaan valitsevat toimeenpanevan elimen eli hallituksen, joka käyttää koko kansan äänivaltaa. Valtion konkurssista käydyssä keskustelussa on usein unohdettu se tosiasia, että jokainen kansalainen on viimekädessä vastuussa hallituksen ottamista ja senaatin siunaamista lainoista lainanantajille. Kyseessä on siis yhteisvastuu.
Jos nyt sitten valtio menee konkurssiin, niin konkurssipesää hoitamaan on muodostettava velkojien hyväksymä selvitystoimikunta. Pelkkä yksi henkilö ei riitä näin suuressa konkurssipesässä. Ensimmäisessä vaiheessa pesänselvittäjät inventoisivat koko valtion omaisuuden ja sen mahdollisen huutokauppa-arvon. Realisointi alkaisi myös valtion omaisuudesta ja tämä tarkoittaa kaikkea mahdollista myös puolustusvoimien käytössä olevaa sotilaskalustoa ja kiinteää omaisuutta. Näinhän valloittajat ovat aina menetelleet historiallisista ajoista aina maailman sotiin. Ennen menetelmää kutsuttiin ryöstämiseksi, jota se tietysti olikin.
Toinen vaihe onkin sitten mielenkiintoinen. Siinä vaiheessa mentäisiin suoraan kansalaisten kukkarolle. Todennäköistä on, että ulosmittaus alkaisi ensin niiltä, joilla on eniten ja helpointa realisoitavaa. Kreikan tapauksessa tämä merkitsisi sitä ryhmää, joka on eniten kiertänyt veroja ja jolle on siksi kertynyt eniten omaisuutta. Tämä tarkoittaisi myös sitä, että myös muualla piilossa olevat varat takavarikoitaisiin. Samalla joutuisivat myös yksityiset yritykset vaaraan, koska niiden omistajien osakkeet joutuisivat takavarikkoon. Yrityksillä olisi kuitenkin omavaraisuusasteestaan riippuen mahdollisuus lunastaa takaisin omia osakkeitaan ja myydä niitä eteenpäin. Samoin voisivat selvitysmiehet myydä osakkeita vapailla markkinoilla. Tämä koskisi kuitenkin vain niitä ko. valtion kansalaisia, eikä ulkopuolisia omistajia.
Jopa tämän hetkinen Italian ja Kreikan kriiseissä tuloja kertyisi niin paljon, ettei todennäköisesti kolmanteen vaiheeseen jouduttaisi. Kolmas vaihe olisi joka tapauksessa melko turha, koska köyhimmillä kansalaisilla ei kuitenkaan ole omaisuutta paitsi ehkä oma asunto, joka tulisi kuitenkin kaikissa tapauksissa jättää pakkoperinnän ulkopuolelle. Miten valtio tämän jälkeen pääsisi uudelleen jaloilleen, onkin visainen kysymys. Kun yritys menee konkurssiin niin, jos ostajaa ei löydy, sen toiminta loppuu siihen. Kansallisvaltion tilanne on kuitenkin täysin toinen. Voisivatko ja haluaisivatko vaurasluokka lunastaa maan velkojilta maksamalla vapaaehtoisesti velkojille jossain vaiheessa prosessia? Välimeren maissa etenkin Kreikassa ja Italiassahan tämä rikkaiden luokka on kaikkein eniten hyötynyt hallinnon lepsuilusta, joten maksaminen olisi oikeus ja kohtuus. Molemmat käsitteet taitavat kuitenkin olla tälle luokalle vain hypoteettisia.
Tällaisen prosessin jälkeen kysymys kuuluu, olisiko maa autio ja tyhjä? Olisivatko kansalaiset jättäneet kotikontunsa ja muuttaneet parempiin olosuhteisiin. Kysyä sopii myös, miten muuton kohteina olevat valtiot suhtautuisivat tilanteeseen? Ehkä kuten nyt – maksamalla toisen maan tekemiä virheitä. Ongelma vain on se, että huonosta hallinnosta potin korjanneet selviäisivät kuin koira veräjästä. Sekään ei ole oikein. Tästä voikin sitten jatkaa joku kansantaloustieteilijä.
Jos kansanedustajat olisivat lukeneet heille lahjoittamani kirjan Kuole tänään – maksa huomenna, niin asia olisi selvinnyt siitä jo silloin.

No Comments »

Virkamiesdemokratia

Kun Lenin rakensi kommunistista Neuvostoliittoa, niin hän ilmoitti suoraan, että valta ei kuulu kansalle vaan eliitille. Vaikka monet intellektuellit ja vapaustaistelijat pitivätkin Neuvostoliittoa esimerkkinä puhtaasta demokratiasta, niin sitä se ei suinkaan ollut. Se oli harvainvalta eli diktatuuri. Kun nyt katsotaan Euroopan tai vaikkapa Yhdysvaltojen tilaa, niin kehitys on ollut nurinkurinen. Vallankumousten ja sotien kautta syntyneet demokratiat ovat muuttuneet näennäisdemokratioiksi. Oikeampi nimitys olisi nyt Virkamiesdemokratia. Virkamiehet valmistelevat kaikki asiat ja demokraattisesti valituille elimille ei jää vaihtoehtoja. Jos näiltä elimiltä tuleekin esityksiä, niin ne laitetaan alimmaisiksi pinoon.
Erityisen hyvä esimerkki on läntisen kulttuurin kehto Kreikka, jonka virkamiehet on nimitetty poliittisin perustein. Nimityksen jälkeen virkamieskunta on kuitenkin muodostanut oman valtakuntansa valtakuntaan, jossa se itse päättää hyväksyykö se hallituksen esitykset vai ei. Tämä saattaa tosin olla perua sotilasdiktatuurin ajoiltakin, mutta tapahtumat puolentoista vuoden ajalta osoittavat, että virkamiehet johtavat Kreikkaa. Italia näyttää elävän samojen nuottien mukaan sillä lisäyksellä, että mafialla on myös oma lusikkansa sopassa. Yhdysvaltain kaksipuoluejärjestelmä on myös ajanut liittovaltion virkamiesten käsiin. Siellä tosin korkeat virkamiehet vaihtuvat vallan mukana, mutta jatkokauden ostaminen alkaa niin varhain, että pitkäjänteinen liittovaltion kehittäminen on käytännössä mahdotonta.
Suomessakin ollaan menossa samaan suuntaan – valitettavasti. Toki Suomessa on pitkät perinteet, koska Suomi oli Ruotsin ja Venäjän siirtomaa useita satoja vuosia. Tuona ajanjaksona valtaa pitivät kuninkaan ja tsaarin nimissä virkamiehet. Mielenkiintoista on myös, että vaikka valta vaihtui, niin samat virkamiehet jatkoivat ja ainoastaan päälliköt vaihtuivat. Syvä kunnioitus ja suoranainen pelko virkamiehien suhteen on kuitenkin globalisaatiossa ja maailman supistuessa alkanut kärsi pahasti inflaatiosta. Arabikevät on mielenkiintoinen koelaboratorio sen suhteen, jatkavatko samat virkamiehet, vai syntyykö todellinen demokratia. Suomessa uudistuminen tapahtuu sukupolvenvaihdoksen myötä, jos on tapahtuakseen. Jopa 70 % virkamiehistöstä vaihtuu, jos korvaajia löytyy. Mikäli ei löydy, niin rakenteita on pakko panna uusiksi.
Virkamiesdemokratiaa kutsutaan myös byrokratiaksi, koska kasvaakseen ja vahvistuakseen, sen on pyöritettävä papereita mahdollisimman monen portaan kautta, jotta veljeskunta näyttäisi työteliäältä ja saisi lisää apuvoimia. Suomessakin jo joka kuudes kadulla vastaantuleva kuolevainen on virkamies tai – nainen. Tästä huoltosuhteesta ei ole uskallettu keskustella edes vaalien alla, mutta kyllä sekin aika vielä tulee, kun rahat alkavat loppua. Jotta hallitusten kasvot olisivat puhtoiset, niin kunnille siirretään yhä enemmän kustannuksia kannettavaksi riippumatta siitä, ketkä ovat vallassa. Tämä kehitys kiihtyi 1990-luvun laman aikana. Tässä ajattelumallissa on se virhe, että ei ymmärretä sitä perustavaa laatua olevaa faktaa, että kuntien velka ja valtion velka ovat yhtäkaikki julkisen sektorin velkaa, joka on maksettava hiellä ja verellä.
Ongelma näissä taloustalkoissa on se, että virkamiesdemokratia on ankarasti sitä vastaan, koska muutoin se sahaisi omaa oksaansa. Virkamiesdemokratian sukupolvenvaihdoksen aikana onkin siis oltava tarkkana, koska se on ainoa ikkuna, jonka aikana todellisia säästöjä rakenteiden uudistamisen kautta voidaan saavuttaa.

No Comments »

Kahden kauppa kolmannen…

Nykyisin voimassa oleva TEL (TyEL) astui voimaan Karjalaisen I-hallituksen aikaan 1.7.1962. Lakia ryhdyttiin suunnittelemaan jo 1956 asetetussa lautakunnassa. Noina aikoina Hetekat vinkuivat ja lapsia tehtiin isänmaallisessa hengessä yksi isälle, yksi äidille ja yksi Isänmaalle. Maailmaa rakennettiin sodan raunioista ja kulutus ja väestönkasvu näyttivät jatkuvat ikuisesti. Koska tähtäin ei ollut riittävän kaukana eli 60 vuoden päässä, ei ongelmia nähty. Ei osattu ennustaa suurten ikäluokkien eläköitymistä ja syntyvyyden laskua. Ei myöskään osattu ajatella, että joskus olisi maassa yhteinen valuutta usean Euroopan maan kanssa ja yhteinen kauppa-alue. Muutokset eläkejärjestelmissä ovat niin pitkävaikutteisia, että niiden vaikutusten ennustaminen on käytännössä mahdotonta.
Nyt eläkejärjestelmä on muutospaineissa, joista sitä luotaessa ei oltu tietoisia. Miten voimme nyt tehdä muutoksia, jotka vaikuttavat yli 50 vuoden päähän. Kun keskusteluissa nostetaan esiin eläkeiän nosto ja työurien pidentäminen, niin nähdäänkö todella metsää puilta? Onko asia korjattavissa näin yksinkertaisesti? Vaihtoehtona on roima eläkemaksujen nosto, joka vähentää suomalaisen työn kilpailukykyä. Muistan, kun vakuutusmatemaatikot 1990-luvun laman aikana ennustivat, että eläketurva voidaan taata vain eläkemaksuja nostamalla yli 40 %. Tällä pyrittiin ehkä aikaansaamaan pienempiä korotuksia, joita sitten saatiinkin.
Palkansaajille on tarjottu hyviä porkkanoita, jotta he työskentelisivät mahdollisimman pitkään. Toinen osapuoli eli palkanmaksajat ovat jääneet täysin ilman porkkanoita. Luuleeko hallitus jotenkin voivansa pakottaa työnantajat pitämään seniori-ikäisiä töissä? Tämä on hieman samanlaista toiveajattelua kuin se kansanedustajan ehdotus, että tehdään laki, joka pakottaa jokaisen yrityksen palkkaamaan yhden työntekijän lisää. On aivan selvää, että monilla aloilla työkyky alenee vanhenemisen myötä. Osa tekee työtä takamuksillaan, jolloin selkä rapautuu. Joku toinen tekee työtä koko kropallaan kuten esim. palomiehet. Jos joku tuntee yli 50 v. terveselkäisen rapparin, niin ilmoittautukoon. Tehtävät siis vaihtelevat hyvin laajalla skaalalla ja jo se aiheuttaa suuria haasteita eläkeiän nostolle ja työurien pidentämiselle.
Jos halutaan todella pidentää työuria, niin asian valmisteluun pitäisi osallistua muidenkin kuin sellaisten, joilla on muutakin kokemusta, kuin pehmeässä tuolissa istuen tehdystä työstä. Uusiin tehtäviin koulutusta on lisättävä, joustavia työaikoja on kehitettävä yms. Näissä asioissa on lähestyttävä työnantajia ja tarjottava heille riittäviä porkkanoita myös. Toisaalta voitaisiin tarjota myös keppiä sellaisille yrityksille, joista jää poikkeuksellisen paljon henkilökuntaa ennenaikaisesti eläkkeelle syystä tai toisesta. Nämäkin ovat kuitenkin vain lyhyen ajan keinoja ongelman helpottamiseksi.
Jos asiaa lähestytään tulevaisuuden tutkimuksen näkökulmasta eli hyvin pitkällä aikavälillä, niin ongelma muuttuu todella monimutkaiseksi. Nyt oppilaitoksista ja puolustusvoimista saatavat tiedot kertovat, että uudet sukupolvet ovat todella rapakuntoisia, johtuen monista eri syistä. Kuntoa lisäävät oppiaineet ovat kouluista melkein tyystin kadonneet. Nuoret tekevät enemmän töitä sormillaan ja aivoillaan kuin lihaksillaan. Tämä on saanut jotkut futuristit kuvaamaan tulevaisuuden ihmiset lihaksittomiksi, suuripäisiksi ja pitkiksi olennoiksi. Toisaalta on myös hyvin vaikeaa ennustaa, kuinka pitkä on nykyisen nuorison elinaikaennuste. Saattaa olla, että 1945 – 1970 syntyneet edustavat elinikähuippua ja myöhemmin syntyneiden elinkaari on lyhyempi.
Edellä lueteltuja taustamuuttujia vaikeuttaa vielä lääketieteen kehitys. Ennustetaan jo nyt, että joskus vuoden 2050 paikkeilla ihmisen elinikää voidaan pidentää huomattavasti. Jos tehokas elinikä nousee vaikkapa 100 vuoteen, niin missä iässä silloin jäädään eläkkeelle. Raamattu tuntee tapauksia, joissa ihmisen kaltaiset ovat eläneet jopa 900-vuotiaksi. Silloin on jo pakko kysyä, että kuka tätä jaksaa katsella niin pitkään? Haasteet ovat siis siksi suuria, että jollain aikavälillä on koko järjestelmä mietittävä uusiksi. Tulevaisuudessa yksilön omaa vastuuta on lisättävä, mutta muutoksen on oltava varsin pitkä ja turvattava matalapalkkaisten eläkepäivät.

No Comments »

Onko liittovaltiokehitykselle vaihtoehtoja?

Kirjoitin vuonna 2005 Kanava-lehteen artikkelin Lissabonin sopimuksesta. Ihmettelin siinä voimakkaasti, mihin mahtaa perustua päätös Euroopan saattamisesta maailman kilpailukykyisemmäksi alueeksi vuoteen 2010 mennessä? Lähestymistapani ongelmaan oli hyvin pragmaattinen, koska aloin perehtyä tieteelliseen tutkimukseen vasta oltuani liki 40 vuotta kansainvälisen kaupan palveluksessa. Nostin esille kolme pilaria, jotka kirjaviisaat taloustieteilijät usein unohtavat. Ensinnäkin EU:ssa on yli 200 erilaista kulttuuria ja niillä kaikilla on edustustot Brysselissä. Likimain kaikilla Suomen maakunnillakin on jonkinlainen edustus Brysselissä. Sopii kysyä miksi? Keskittyykö Suomen virallinen edustusto kenties vain valtiollisiin asioihin ja maakunnat saavat tulla toimeen omillaan? Samaa voi kysyä kaikilta jäsnemailta.
Toinen pilari on se, että kaikilla euromailla on täysin erilaiset hallintomallit ja – rakenteet, joten niiden talouden mekanismit eivät toimi synkroonissa keskenään. Kun Kreikassa ei saada kerättyä veroja kuin köyhiltä, niin Suomessa saatetaan panna viisi vuotta vanhatkin verotuspäätökset uusiksi ja verovelvollisella on todistustaakka. Tämä vain esimerkkinä eroista. Kolmas perustavaa laatua oleva ongelma on se, että EU ei sinänsä kilpaile, eikä edes pysty kilpailemaan minkään muun alueen kanssa. Kilpailijoita ovat alueella toimivat yritykset. Portteria lainatakseni valtioiden (EU:n) tehtävä on vain luoda kilpailukykyinen toimintaympäristö alueellaan toimiville yrityksille. Edellä esittämäni perusteella tämä ei voinut onnistua, eikä EU:sta voinut siis tulla maailman kilpailukykyisintä talousaluetta. Tämän päivän tilanteen perusteella väitteeni ovat tulleet todistetuiksi.
Nyt taloustieteilijät alkavat heristää sormeaan päättäjille sanoen, että sopimuksista huolimatta ei syntynyt talousliittoa vaan pelkkä rahaliitto. Rahaliitto puolestaan ei voi toimia ilman talousliittoa, jonka pragmaattisempi lähestymistapa on nyt todistanut oikeaksi. Toisaalta talousliiton aikaansaaminen olisi ollut huomattavasti paljon vaikeampaa aivan samoilla perusteilla kuin rahaliiton. Talousliittohan olisi tehnyt EU:sta samalla liittovaltion ja sitä puolestaan suurin osa jäsenmaista vastustaa – puhumattakaan edellä mainituista pilareista. Olisiko talousliitto ja liittovaltiokaan olleet ratkaisuja, jotka olisivat auttaneet välttämään tämän päivän kaaoksen Euroopassa. Epäilen, että eivät!
Yhdysvallat on liittovaltio, jossa on rahaliitto ja jonkinlainen talousliittokin. Tästä huolimatta Kalifornia on ollut jo pitkään konkurssin partaalla kuten Kreikka. Liittovaltio ei ole tullut auttamaan sitäkään mainittavammin. Toisaalta on syytä pitää mielessä, että koko finanssikuplan puhkeaminen alkoi Yhdysvalloista ja ajastimena toimi Lehman Brothers. Kaikkein suurin ihmetyksen aihe minun kohdallani oli se, että liberaalista kapitalismistaan tunnettu Yhdysvallat muuttui semisosialistiseksi maaksi ja ryhtyi tukemaan pankkeja ja ongelmiin ajautunutta teollisuutta. Tarkempi tutkimus kuitenkin osoittaa, että ihmettely on aiheetonta. Bushin hallinto nimittäin otti palvelukseensa kaikkein pahimmat pankkikriisin aiheuttajat, jotka nyt toimivat korkeina virkamiehinä tai neuvonantajina. Kun Obama nyt käy Euroopassa heristämässä sormeaan täkäläiselle taloudenpidolle, niin hänen olisi syytä muistaa, että hän ei ole erottanut yhtäkään noista henkilöistä. Se onkin toisaalta sisäpolitiikka eikä talouspolitiikkaa. On siis perusteltua olettaa, että Yhdysvaltain pankkinomenklatuura toistaa saman kansalaisten selkänahan kaavinnan tulevaisuudessakin.
Jos mistään edellä mainituista keinoista ei ole estämään tämän päivän tilannetta tulevaisuudessa niin, mikä neuvoksi? Mieleen tulee vain yksi menetelmä, joka tarvitaan joka tapauksessa, vaikka talousliittoakin ryhdyttäisiin puuhaamaan. Järjestelmä olisi sellainen, että mikäli kansallisvaltio, vaikkapa Berlusconin Italia, yrittäisi lainata rahaa tai myydä obligaatioita omien kansallisten rajojensa ulkopuolelle, sen tulisi saada siihen lupa Euroopan Keskuspankilta. Rahoittajille puolestaan tehtäisiin selväksi, että jos ne rahoittavat sellaisia valtioita, jotka eivät ole lupaa saaneet, niin ovat silloin omillaan. EKP ja muut euromaat eivät tule apuun ja riski on rahoittajien itsensä. Tällainen menetelmä antaisi ylpeille eurooppalaisille valtioille mahdollisuuden säilyttää ylpeytensä, vaikka olisivatkin tiukassa lieassa.
Lopuksi on aivan pakko esittää kysymys: Miten voimme kuvitella rakentavamme maailman, jota meillä ei ole varaa maksaa. Joka ei tähän osaa vastata, niin voi mennä sirkuksen naurupeilin eteen katsomaan itseään.

No Comments »

EurAasian Unioni (EAU)

Kun Putinin ideoima uusi talousliitto syntyy, niin Suomi joutuu kahden unionin väliin. Jos Kreikka järjestää sovitusta tukipaketista kansanäänestyksen, niin on melko selvää, että ylpeä Kreikan kansa kaataa koko paketin. Laaja paketti ei ole toisaalta saanut markkinavoimien hyväksyntää, vaan esimerkiksi ERVV on jo nimetty pyramidihuijaukseksi. Kaikki nämä epävarmuudet tuovat mieleen Finn-EFTAn, jota nykyisen hallituksen jäsenet eivät edes muista. Suomi liittyi tällä erillissopimuksella EFTAan vuonna 1961, jolloin nykyisen hallituksen jäsenet eivät vielä edes olleet heidän tulevien isiensä ajatuksissa.
Olisiko nyt aika pienen maan, joka ei voi muuttaa maantiedettään, tehdä Finn-EAU ja liittyä sillä EurAasian Unionin jäseneksi. Pienen maan, joka elää viennistä on oltava höveliä eli hyvää pataa kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Vaikka Venäjä liittyisikin WTO:n jäseneksi, jota suuresti epäilen, niin asiat eivät Venäjällä muutu. Tämä johtuu siitä, että nykyisillä Venäjän valtaapitäville ei ole vielä kehittynyt kansainvälisiä sopimuksia kunnioittavaa kulttuuria. Se Neuvostoliitto, joka maksoi vallankumouksen jälkeen tsaarin ulkomaiset velat, ei ole kuin kaukainen muisto.
Suomi voisi siis varmistaa asemansa ja vientimarkkinansa liittymällä EurAasian Unioniin, joka tavallaan on jo olemassa. Ulottuuhan Venäjä jo nykyisellään Euroopasta Aasiaan aina Tyynen meren rannoille. Unioni kuitenkin laajentaa aluetta, jossa on muitakin kehittyviä öljyvaltioita eli potentiaalisia asiakkaita. Liittyminen saattaisi tarjota jopa WTO:n jäsenyyttä paremmat edut. En usko, että EU:n jäsenyys ja Euro estäisivät liittymisen. Ovathan monet EU-maat Natonkin jäseniä, joten kaikenlaisia liittoja on EU:n lisäksi.
On myös vahvoja huhuja liikkeellä, että Italia olisi myös liittymässä EurAasian Unioniin halvan energian toivossa, jolla se toivoo saavansa taloutensa kuntoon. Rakenteilla oleva South Stream tuo kaasun entistä lähemmäs Italiaa. On myös muistettava, että Berlusconi ja Putin ovat hyviä kavereita. Laittakaapa heidät rinnakkain, niin yhdennäköisyyden perusteella voisi kuvitella, että he ovat isä ja poika. Poliittisestikin ovat ilmeisesti hyvin lähellä toisiaan ainakin, mitä kehon kieleen tulee. Kun Berlusconi saapui kollegojensa puhutteluun Brysseliin, niin tulivat vanhat kuvat Mussolinista mieleen. Niin oli korskeaa menoa. Putinin esikuvat ovat ilmeisesti samoilta ajoilta peräisin. Tosin silloin ei ollut laitteita, joilla sukeltelee antiikkiesineitä meren pohjasta, eikä oikein päässyt lentelemään ääntä nopeammilla koneilla.
Logistisesti tällainen liitto olisi myös vakava vaihtoehto EU:lle, koska EU:n suuntaan Suomi on saari, mutta EurAasian Unioni on saman raideleveyden päässä. Köyhä Eurooppa ei myöskään tarjoa kovin houkuttelevia vaihtoehtoja raaka-aineista rikkaaseen Venäjään nähden. On myös Venäjän etu, jos sillä on sisäpiiriläinen EU:ssa. Tällä voisi saada jopa komissaarin paikan EAU:ssa, joten mikä olisi sen somempaa. Putin on toki puhunut vain talousliitosta, joten valuuttaakaan ei tarvitsisi vaihtaa ainakaan vielä. Tosin yhteinen valuuttakin on varmaan tulossa ja sen nimi saattaisi olla Rubro, koska ruplalla on alueella hallitseva asema – siis dollarin lisäksi.
Paavin kerrotaan sanoneen, että Mooses on Mooses, mutta bisnes on bisnes, joten mikä sopii mahtavalle paaville, sopinee myös piskuiselle Suomelle. Mikäli kuitenkin Suomi päättää yhtyä liittovaltiokehitykseen, niin haluan Suomeen kreikkalaiset virkamiehet, joita kiinnostaa enemmän oma hyvinvointi, kuin pilkun viilaus. Lisäksi haluan ranskalaisen keittiön, koska se on parempi kuin Berlusconin kokkaukset. Myös luxemburgilainen pankkijärjestelmä olisi toivottava, koska sinne ei ole verottajalla asiaa.

No Comments »

Karppauksesta

  

Lääketiede ei ole eksakti tiede, koske sen kohteena ovat toisistaan monella tavoin poikkeavat yksilöt. Lääketeollisuus puolestaan perustaa tuotteensa keskiarvoihin, raja-arvoihin ja yleistyksiin, joilla ei ole yksilön hoidon kannalta kuin viitteellinen arvo. Jokaisen yksilön hoitovaste lääkkeisiin ja etenkin niiden yhteisvaikutuksiin on täysin yksilöllinen. Jos otetaan yleisimmät viitearvot esimerkiksi diabeteksen ja kolesterolin osalta, niin erimaissa raja-arvot poikkeavat toisistaan. Samoin poikkeavat myös mittausmenetelmät. Vastuun lääkkeiden valmistajat varmistavat tuoteselosteella, jotka ovat kuin samasta putkesta kaikki. Kaikissa on samoja haittavaikutuksia pahoivointia, ummetusta, ripulia ja viimeisellä rivillä lukee, että jos satut kuolla kupsahtamaan, niin ota välittömästi yhteyttä lääkäriin.
Kun Pohjois-Karjala tutkimusta aloitettiin, niin tietääkseni tutkimuskysymys oli, mikä vaikutus kolesterolilla on verisuoni- ja sydäntauteihin. Jos olisi haluttu saada Tieteellisesti tarkempi tulos, niin kysymyksen olisi pitänyt kuulua, mikä tehtävä kolesterolilla on.
Ihmisen veressä on kaksi tärkeää rasva-arvoa, joista vain kolesterolista puhutaan yleisesti. Toinen rasva on triglyseridi, joka on aivan yhtä vaarallinen rasva kuin kolesteroli, jos vertailukohtana ovat sydän- ja verisuonitaudit. Nämä rasvat poikkeavat toisistaan siten, että kolesterolien synnyttäjiä ovat tyydyttämättömät rasvat ja triglyseridien puolestaan viljatuotteet. Minulla todettiin 1970-luvun alussa erittäin korkeat triglyarvot, jotka olivat jopa kymmenkertaiset sallittuihin raja-arvoihin verrattuna. Kun vihdoin löysin lääkärin, joka ymmärsi jotain asiasta, tuomio oli varsin tyly. Lääkkeeksi määrättiin Klofiran-niminen lääke, jonka pitkäaikainen käyttö rasvoittaa maksan, aiheuttaa diabeteksen ja lopulta johtaa kuolemaan. Ruokavalio oli hyvin yksinkertainen. Sain syödä kaikkea, mikä liikkuu jaloin, lentää tai ui, mutta ei mitään, mikä kasvaa maassa.
No nuorena liike-elämässä toimivana miehenä tämä ruokavalio unohtui helposti ja paino nousi niin korkeaksi, että lääkehoitokaan ei enää auttanut. Havahduin vasta, kun lääkärini sanoi, että hän ei ota minua enää vastaan, ellei paino putoa. Tämä tapahtui vuonna 1978 ja olin toispaikan edessä. Silloin sain lahjaksi Atkinsin kirjan, joka kertoi hiilihydraatittomasta dieetistä. Luin sen ja koska jouduin syömään paljon ravintoloissa, minun oli suhteellisen helppo noudattaa sitä. Atkinsin dieetti ei ole täysin hiilihydraatiton dieetti, vaan siinä etsitään aluksi hiilihydraattien sietokyky. Minulla se osoittautui olevan jossain 15 – 20 gramman välillä vuorokaudessa eli noin neljäs osa normaalista. Tähän päästäkseni ruokavaliooni sisältyi lihaa, kalaa ja kanaa sekä parsaa, salaatteja, vihanneksia, maa-artisokan sydämiä jne. Kuudessa kuukaudessa pudotin painoani n. 35 kiloa. Kaikki arvoni paranivat siten, että lääkitys voitiin vähentää minimiin. Tätä hoitoa jatkettiin aina statiinien keksimiseen saakka. Painoni pysyi hallinnassa aina siihen asti, kun lopetin tupakan polton, jolloin se alkoi hitaasti nousta. Vähitellen kehittyi myös 2-tyypin diabetes ennusteen mukaan.
Söin statiineja aina tämän vuoden alkuun asti, jolloin liikuntakykyni oli siinä mallissa, etten voinut liikkua ilman apuvälineitä. Tammikuussa menin ortopedisiin tutkimuksiin, joissa todettiin kaksi välilevyn siirtymää. Kerroin silloin statiineista, jolloin ortopedi kehotti jättämään ne pois ja palaamaan asiaan puolen vuoden päästä. Kolmen viikon kuluttua pystyin kävelemään pitkiäkin matkoja ilman apuvälineitä. Mielenkiintoista asiassa on se, että kun ryhdyin samalla karppaamaan, niin kolesteroli ja triglyarvoni eivät nousseet mainittavasti ja ne pysyivät hyväksytyissä arvoissa ilman lääkitystä. Myös sokeriarvot laskivat 15 kilon painon pudotuksen seurauksena. Tämä oli melkoinen ihmetyksen aihe diabeteslääkärillenikin. Karppaaminen ei ole sitä, että lopetetaan hiilareiden syöminen kokonaan. Ihminen tarvitsee hiilihydraatteja, mutta tarve on yksilöllinen. Lisäksi on pyrittävä välttämään valkoisia hiilareita kuten pullia ja sellaisia, joissa on nostatukseen käytetty hiivaa. Parhaita hiilareita edustaa hapanjuureen leivottu täysjyväruisleipä.
Lihominen tai laihtuminen on kemiallinen prosessi, jossa tarvitaan sekä rasvoja että hiilareita. Jos toinen poistetaan kokonaan, niin keho alkaa polttaa siinä olevia rasvoja ja laihtuminen alkaa. Kolesterolikammoisille on sanottava, että kolesterolin tehtävä on kuljettaa energiaa lihaksiin. Tietokonetta sisätiloissa näplättäessä ei tarvita kovin korkeaa kolesterolia veressä. Jos kuitenkin joudutaan tekemään ruumiillista työtä pakkasella ulkona, niin nykyisillä kolesteroliarvoilla kone hyytyy hankeen. Tunnen useita metsureita, joiden kolesteroli on ollut koko ikänsä yli 10 ja tuolla ne vielä 8-kymppisinä jahtaavat tyttöjä toreilla. Lopuksi on todettava, että mikään ei ole välttämättä sitä, miltä se näyttää, vaan kokonaisuus on monien muuttujien summa. Kun tutkitaan kolesterolien vaikutuksia esim. sydän- ja verisuonitauteihin, niin taustamuuttujia on niin paljon, että ei voida sanoa perustellusti, että karppaus johtaa ennen aikaiseen kuolemaan. Sydänliittoon terveisiä, että olen nyt ”karpannut” liki 40 vuotta, eikä ole sydän- ja verisuonitauteja ilmaantunut. Verenpaine on n. 120/65 eli aika hyvä seitsemänkymppiselle.

No Comments »

WP Login