Archive for lokakuu, 2011

Sijoittajien vastuu

Päämiesten kokouksessa Brysselissä vaadittiin pankkien omistajien eli sijoittajien vastuuta Kreikan ahdingossa. Pankkien omistajia vaadittiin leikkaamaan Kreikan lainoja jopa 60 %. Jotenkin vaikuttaa siltä, että päättäjiltä on hävinnyt realismin taju eli siis karannut mopo Välimereen. Pääministeri Katainen perusteli tätä vaatimusta sillä, että mikäli valtiot tulevat pääomittamaan pankkeja, niin pankkiin sijoittaneiden asema heikkenee ja sijoituksen arvo laskee. Sijoittajan logiikka ei vain aina kulje välttämättä tällä tavoin.

Sijoittaja arvioi riskin ja jos tilanne on sellainen, kuin Kreikan tapauksessa on, niin saattaa olla, että sijoittaja päättää minimoida riskinsä. Mikäli tällainen päätös syntyy, niin sijoittaja päättää sanoa ”sökö” poliitikoille ja katsoa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Raportit Kreikasta ovat sellaisia, että yksityisten sijoittajien lisäsijoitukset eivät jää tähän kertaan. Jos Kreikka velkaantuu edelleen kovaa vauhtia niin, kuin IMF:n raportti antaa ymmärtää, niin tunnelista näkyvä valo tulee tavarajunasta, joka jyrää alleen kaiken.
Hieman sivuraiteelle Kreikan rahoittamisessa on jäänyt se tosiasia, että ensin pitää saada velkaantuminen pysyvästi loppumaan ja vasta sitten voidaan arvioida, mikä on todellinen rahoitustarve. Se puolestaan merkitsee niin suurta remonttia, että siihen saattaa kulua jopa sukupolvi. Julkisuudessa on raportoitu yritysten velkasaneerausten keskeyttämisistä, koska tulot eivät riitä kuluihin velkojen leikkausten jälkeenkään. Silloin seurauksena on konkurssi. Kyllä samat talouden pelisäännöt koskevat myös valtioita. Tällainen EU:n omaksuma ”pappa betalar” politiikka ei yksinkertaisesti voi onnistua.

No Comments »

Muriseva Hiiri

Tarina on peräisin 1950-luvulta ja se kertoo pienestä saarivaltiosta, joka oli joutunut pahaan taloudelliseen tilaan. Ratkaisuksi se päätti julistaa sodan Yhdysvalloille. Tavoitteena oli se, että kun Yhdysvallat miehittää saaren, köyhille asukkaille jaettaisiin ilmaista roskaruokaa. Kreikka saattoi noudattaa tahtomattaan samaa strategiaa, mutta se hyökkäsi EU:n kimppuun väärennetyillä raporteilla. Nyt se sitten odottaa EU:lta kaikkea hyvää. Tämä ei ollut johdanto mihinkään paremminkin ääneen ihmettelyä. Joskus tulee kirjoitettua, mitä sylki sormiin tuo. Nykyinen maailman taloudellinen tilanne aiheuttaa myös ihmettelyä. Näyttäisi siltä, kuin kaikki tähänastiset taloudelliset teoriat olisivat huuhtoutuneet alas vessan pöntöstä. Pitäisikö kaikki talouden Nobel-palkinnot periä takaisin, vai voidaanko niiden katsoa olevan vain aikansa tuotteita. Suunnitelmatalous, joka ei sinänsä ollut marxilaista, kaatoi Neuvostoliiton ja kuoli sen mukana. Aate oli hyvä, sanotaan, mutta politrukit pilasivat sen. Sen sijaan Kiinan sekasuunnitelmatalous kukoistaa ainakin toistaiseksi. Kiinan talousjärjestelmälle pitäisi keksiä oma nimi. Ahneet pankkiirit puolestaan paljastivat liberaalin markkinatalouden heikkoudet. Kansaa voi huijata kuluttamaan ja velkaantumaan tyrkyttämällä halpaa rahaa ja poliitikkoja lobbaamalla. Kun riittävästi pelotellaan, että pankkijärjestelmän kaatuminen tuhoaa koko planeetan, saadaan poliittiset päättäjät kauhun partaalle. Tämä saa aikaan sen, että poliitikot siirtyvät sosialismiin ja ryhtyvät tukemaan pankkeja kansan selkänahoilla. Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa. Kun Neuvostoliitto kaatui, kaatui myös koko Itä-Euroopan finanssijärjestelmä. Kaiken lisäksi Neuvostoliiton valtionpankin valuutta- ja kultavarat varastettiin ja kuljetettiin pois maasta. Baltian maissa oli vielä huonompi tilanne. Ne olivat maksaneet laskunsa Moskovan kautta, eikä niille jäänyt mitään muuta kuin ruplia käteen ja rupia persuksiin. Kaikki oli aloitettava puhtaalta pöydältä ilman pankkeja. Voisin kertoa yksityiskohtaisesti kuinka tilanteesta selvittiin esimerkiksi markkavaluuttatilien avulla, mutta se on historioitsijoiden tehtävä. Sen sijaan voin kertoa, että virallisen pankkijärjestelmän lisäksi on olemassa maailman laajuinen epävirallinen pankkijärjestelmä, jonka viisaat itäisten maiden tietäjät ovat kehittäneet. Sitä kutsutaan Hawala-järjestelmäksi. Kapitalismi on puhtaimmillaan järjestelmä, jonka pitää aika ajoin uusiutua epäonnistumisistaan ilman ulkopuolisia interventioita. Mikäli näin ei tapahdu, käy niin kuin nyt on käynyt. Järjestelmä räjähtää silmille. Yhdysvalloissa käsittämättömän suuret tukijärjestelmät eivät ole saaneet taloutta uuteen kasvuun. Sen sijaan se on tehnyt ihmiset hyvin varovaisiksi pitkälle tulevaisuuteen. Euroopassa on puolestaan yli 200 erilaista kulttuuria. Tästä huolimatta Lissabonissa päätettiin, että EU:sta tulee maailman kilpailukykyisin alue vuoteen 2010 mennessä. Päättäjät eivät olleet tietoisia siitä, että jos virtsaa vastatuuleen, niin se tulee omille kintuille. Näin kävi nytkin ja monet asiantuntijat tiesivät sen jo hyvissä ajoin. Nyt on kaikille selvää, että Välimeren maiden kulttuuri on täysin poikkeava pohjoisen havumetsävyöhykkeen kulttuurista. Pelkästään pitkässä Italiassa pohjoisen ja etelän kulttuurit poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä. Kaiken inhimillisen toiminnan takana on motivaatio. Köyhistä maista tulevat urheilijat päihittävät hyvinvoivista maista tulevat urheilijat, taloudessa voittavat ne, jotka syövät leipänsä otsa hiessä. Näyttäisi siis siltä, että liika hyvinvointi rappeuttaa niin yksilön kuin yhteiskunnankin. Mitkä ovat tässä yhtälössä piskuisen saarivaltion, meidäthän yhdistää mantereeseen vain Karjalan kannas, Suomen mahdollisuudet? Norjaan ei kannata hyökätä, koska siellä on niin kallista, että käyvät ostamassa ruokansakin Suomesta. Virossa olisi halvat hinnat ja verot, mutta hyvin huono työttömyysturva. Suomalaisten yritysten kilpailukyvyn tukipilareiksi jäävät vain kekseliäisyys ja työn tuottavuus. Hallitus ei kilpailukykyä pysty parantamaan. Tasaverojen (sähkö- ja polttoaineverot) korotukset vain lisäävät kotisyntyistä inflaatiota ja hintoihin istutettuina ne kertaantuvat. Hallitus puhuu inflaation hillitsemisestä, mutta hallitusneuvotteluissa käynnistävät inflaatiokierteen. Tällaiseen pystyvät vain sellaiset asiantuntijat, joilla ei ole työnteosta tullut känsiä käteen.

No Comments »

Kansallinen epäonnistumisen päivä

Monissa asioissa voi epäonnistua ja epäonnistutaan. Urheilun epäonnistumiset ovat sellaisia joista ehkä saadaan suurimmat lööpit ja joita seurataan eniten. Ne yleensä ovat ohimeneviä ja unohtuvat tai kuitataan onnistumisilla. On kuitenkin valitettavia esimerkkejä, joissa urheilija on häpeäpuussa, mutta todelliset tekijät piilossa. On kuitenkin sellaisia epäonnistumisia, joissa henkilökohtaiset taloudelliset menetykset ovat valtavia, mutta joissa niissäkin todelliset syylliset palkitaan.

Tällainen tsunami tapahtui 1990-luvun talouslaman aikana, jolloin arviolta 35 000 yritystä tuhottiin, koska pankkijärjestelmä haluttiin pelastaa. Yrittäjät menettivät omaisuutensa ja monet myös mahdollisuutensa palata enää työelämään. Nämä tapahtumat jättivät yhtä syvät haavat kuin kansalaissota aikoinaan, vaikka tuhoutuneista yrittäjistä suurin osa jäi kasvottomiksi uhreiksi. On turha palata tässä yhteydessä syihin, koska niitä on paljon tutkittu.
Todellisia seurauksia ei sen sijaan ole koskaan tutkittu. Ihmetyttää miksi, koska yrittäjien kohdalla suurin kärsijä oli yhteiskunta eli valtio ja kunnat. Päättäjiltä on jäänyt täysin huomioonottamatta se, että kun velkojat saivat sen, mitä velkojille kuuluu, niin silloinen lainsäädäntö aiheutti sen, että yhteiskunnalle jäi Musta-Pekka käteen. Miten se oli mahdollista? Kun yrittäjä oli täysin puhdistettu omaisuudestaan, eikä työpaikkoja löytynyt, niin hän joutui sosiaaliturvan varaan. Monissa tapauksissa myös koko perhe joutui sosiaaliturvan varaan. Yhteiskunta joutui hankimaan asunnon, koska oma asunto oli pakkohuutokaupattu veloista. Oli myös maksettava asumistukea ja toimeentulotukea yms.-tukia, koska tuloja ei ollut. Olisiko syytä tutkia, paljonko tämä on tullut yhteiskunnalle maksamaan ja edelleen maksaa? Pankkitukea sekin!
Nyt ollaan samanlaisessa tilanteessa koko EU:ssa. Konkurssissa olevat valtiot vain ovat kohteena pankkien holtittoman lainanannon johdosta. Jälleen ollaan pankkeja pelastamassa, koska pelätään koko yhteiskunnan sortuvan, mikäli pankit kaatuvat. Maksajina ovat jälleen syyttömät muiden maiden veronmaksajat. Eivätkö nämä päättäjät koskaan opi? Mitähän mahtaa tulla seuraavaksi?

No Comments »

Pyramidihuijaus

Suomessa on Kreikan tilanne saanut kohtuuttomasti huomiota. Onko kukaan kuitenkaan tarkemmin tutkinut Kreikan velkaongelmien syitä. On uutisoitu vainajille maksetuista eläkkeistä, virkamiesten kohtuuttomista eduista, valtionyhtiöiden työntekijöiden hulppeista eduista ja virkamiesten elinikäisestä irtisanomissuojasta. Huomaamatta ovat jääneet monet muut asiat. Niistä ei ole myöskään Komissiossa tai parlamentissa juuri keskusteltu.
Julkisten tietojen mukaan Kreikka on käyttänyt 2000 – 2010 armeijansa asehankintoihin 125 – 150 miljardia euroa. Huomattava osa näistä hankinnoista on tehty EU:n alueelta, koska esim. Yhdysvalloista tehdyistä hankinnoista joudutaan maksamaan veroja, kuten Suomi hyvin tietää. Suurimpia aseiden toimittajia ovat olleet Ranska ja Saksa. Kaupat on rahoitettu ottamalla lainaa saksalaisista ja ranskalaisista pankeista. Selvää on, että suuria summia euroja on uponnut myös korruptioon. Näissä maissa ei vaan olla yhtä hanakoita tonkimaan asioita kuin Suomen asekaupoissa.
Suomi puolestaan joutuu säästämään puolustusmenoissaan 800 miljoonaa euroa lähivuosina. Urpilaisen neuvottelemien vakuuksien sijasta olisi voinut ottaa vakuuksiksi vaikkapa panssarivaunuja sekä vesi- ja ilmahävittäjiä. Vai miten tätä asiaa pitäisi lähestyä? Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että Saksa ja Ranska maksattavat Kreikan aseostot eurooppalaisilla veronmaksajilla. Olisikin mielenkiintoista tietää vaikka hypoteettisesti, kuinka Suomen perustuslaki ja EU:n liittymissopimus suhtautuvat vieraan vallan aseostojen rahoittamiseen?

No Comments »

Kuntauudistus

Kuntauudistuksesta vouhkataan ja tehdään epäluottamuslauseita hallitukselle. Suurin ongelma on se, että olipa vallassa mitkä puolueet tahansa, niin selkeitä perusteita ei kuntien yhteenliittämiselle ole esitetty. Ei ole tehty yhtään tutkimusta, jolla olisi pystytty osoittamaan liitosten edut kiistattomasti. Syykin on selvä. Nykyisen lain puitteissa liitettävän kunnan työntekijät saavat 5 vuoden irtisanomissuojan. Kuntien suurimmat kulut ovat työvoimakustannukset, joten jos niihin ei voi kajota, niin päällekkäisiä tehtäviäkään ei voi karsia. Näin ollen säästöjä ei voi syntyä. Henkilöstöä ja tehtäviä vain siirrellään uuden organisaation sisällä.
Tällainen politiikka muistuttaa huomattavasti kreikkalaista talouspolitiikkaa, jonka seuraukset ovat nähtävissä. Jos ministerien avustajat ja ministeriöiden virkamiehet tutustuisivat tarkemmin kuntien työntekijöiden ikärakenteisiin, niin sieltä voisi helposti päätellä, kuinka paljon väkeä lähtee eläkkeelle seuraavien 5 – 7 vuoden kuluessa. Tämän jälkeen voisi miettiä, mistä kunnat saavat eläkkeelle jäävien kymmenien tai ehkä satojen tuhansien tilalle korvaavaa työvoimaa. Olen useassa eri yhteydessä todennut, että tämän vuosikymmenen aikana syntyy kilpailua työvoimasta yksityisen- ja julkisensektorin välille. Jos kilpailu johtaa palkkakilpailuun, niin taas tulee yrityksille yksi syy siirtyä pois Suomesta.
Koska kunnilla ei kuitenkaan ole varaa palkkakilpailuun, niin ainoa mahdollisuus on sopeutua. Sopeutuminen merkitsee puolestaan rakenteiden tarkastelua ja epäilemättä johtaa myös vapaaehtoisiin kuntaliitoksiin. Tällaiset kuntaliitokset ovat kuitenkin taloudellisesti järkevämpiä ja kannattavampia kuin nyt suunnitellut pakkoliitokset. Ne syntyvät työvoimapulasta, jolloin päällekkäisyyksiä ei synny kuten pakkoliitoksissa. Pakkoliitoksia tuskin saadaan aikaan yhtään normaalia evoluutiota nopeammalla aikataululla. Miksi siis haaskata aikaa ja panoksia sellaiseen, joka tapahtuu joka tapauksessa omalla painollaan ja ehkä nopeammin?

No Comments »

WP Login