Kuka kumma suunnittelee miesten kalsarit?

On tunnettu tosiasia, että vaimoväki hankkii miestensä alusvaatteet. Kun ne sitten tuodaan kotiin ja niitä ryhdytään sovittelemaan, niin sopimattomia ei voi enää palauttaa. Sopimattomuus ei yleensä johdu siitä, että koko olisi väärä. Sopimattomuus johtuu aina siitä, että kalsarit on suunniteltu puutteellisin anatomisin tiedoin. Suunnittelijat ovat joko nunnia tai vanhojapiikoja, jotka eivät ole koskaan nähneet alastonta miestä tai käyneet miesten vessassa – edes siivoamassa. Kun vaatteita suunnitellaan tarpeeseen, niin olisi kyllä syytä hieman paremmin perehtyä myös käyttäjän tarpeisiin.
Joskus, ei niin kauhean kauan sitten, vaimoni toi minulle kalsarit, joissa ei ollut lainkaan viiloa. Paremmin viilo tunnetaan sepaluksena, mutta se koskee vain päällyshousuja ja siinä on yleensä napit tai vetoketju. Vanhan aikaisissa kalsareissa nappeja ei ollut puhumattakaan vetoketjusta. Kun tällaisissa kalsareissa menee yleiseen vessan heittämään vettä, niin joutuu heti ongelmiin. Jos tekee tarpeensa pisuaariin, niin housut on vedettävä takapuolen alapuolelle, eli on virtsattava perse paljaana. Uusia tarpeilleen tulijoita näky huvittaa suuresti ja joissain paikoissa saattaa joutua suojaamaan peräaukkonsa tavalla tai toisella. Olihan näissä kalsareissa se hyvä puoli, että ei tarvinnut vaihtaa kuin kerran viikossa. Keskiviikkona vaihtoi ruskean eteen ja keltaisen taakse.
Kalsarien suunnittelijat eivät ilmeisesti tiedä, että miesten vessoissa on enemmän pisuaareja kuin vessoja. Vessat ovat yleensä hyvin varattuja, joten istumapaikkaan joutuu odottelemaan pitkiäkin aikoja. Toinen vika näissä kalsareissa on se, että ne olivat yleensä niin tiukkoja, että kun ne veti jalkaansa, niin silmien alle ilmestyivät pussit. Teekkarit todistivat aikoinaan käytännön kokein, että miesten kiveksissä toimii termostaatti. Jos lämpötila nousee liian korkeaksi, niin kivespussit alkavat venyä ja etsiä viileämpää ilman alaa. Tämä puolestaan johtuu siitä, että siittiöt kuolevat ja niiden tuotto hidastuu liian korkeissa lämpötiloissa.
Yleisin ongelma ihan kunnollisissa kalsareissakin on se, että viilo on suunniteltu täysin väärään paikkaan. Se alkaa yleensä navan korkeudelta ja päättyy ennen aikojaan. Kun yleisesti virtsaaminen tapahtuu alaspäin, tai ainakin pitäisi tapahtua, niin näin suunnitelluissa kalsareissa se tapahtuu kohti kattoa, jos paine riittää. Osuminen pisuaariin on ihan herrassaan. Kun yleisesti sanotaan, että ravista, mitä ravistat, niin viimeinen tippa on aina housuissa. Näissä kalsareissa yleensä koko lasti on housuissa. Erityisen suuria vaikeuksia on isovatsaisilla miehillä, jotka eivät enää näe pikkuveikkaansa. Ainoat virtsaukset aistimukset perustuvat kuuloon tai lämpimään tunteeseen, kun virtsa valuu reittä pitkin jonnekin.
Nyt olisi kysyntää oikein suunnitelluille miesten kalsareille, joten olisiko kohtuutonta vaatia suunnittelijoille anatomian kursseja. Myös suuret kauppaketjut voisivat olla hieman tarkempia laadun tarkastuksessaan. Tosin, jos suunnittelijat ovat naisia, tukkumyyjät ovat naisia, ketjujen ostajat ovat naisia, kauppojen myyjät ovat naisia ja asiakkaat ovat naisia, niin kai se sitten on niin, että miehet kuskoot, kuten parhaaksi näkevät. Samat kommentit koskevat myös useimpia päällyshousuja. Sepalukset ovat väärässä paikassa.

Comments are closed.


WP Login