Archive for syyskuu, 2011

Soutaen ja huovaten

Politiikka alkaa muistuttaa yhä enemmän kalastusta. Demarien ennusteet eduskuntavaalien alla näyttivät jyrkästi alaspäin. Kuinka ollakaan nuori demarijohto päätti käydä kurkistamassa persujen (harkinnan jälkeen) rysiä. Sieltä nousikin aika mukava saalis, joka näkyi vaalituloksessa. Demarit eivät kuitenkaan huomanneet, että kalat olivat saastuneet siten, että ne olivat EU-direktiivien vastaisia. Niitä ei voinut siis syödä, vaan ne piti säästää. Persut (jälleen harkinnan jälkeen) huomasivat kalavarkauden ja saivat demarit suoraan rysän päältä kiinni. He päättivät syöttää saastuneet kalat väkisin demarien kurkuista alas. Ainakin Urpilaisella on nyt kurkkukipua, joka on johtanut sairaslomaan.
Ennen nämä kalajutut olivat paljon helpompia, koska kaloista ei löydetty muuta kuin elohopeaa. Se oli helppo poistaa. Kalat pantiin pakastimeen roikkumaan päät alaspäin ja seuraavan päivänä päät leikattiin pois. Loppuosa kaloista oli puhdas, koska kylmässä elohopea valui päähän kuin lämpömittarissa. Nyt nämä pahuksen dioksiinit tai mitä velkakriisejä ne ovatkaan sotkevat vanhat systeemit pahanpäiväisesti. Hallitus on joutunut soutamaan ja huopaamaan EU:n sameissa vesissä, eikä verkoista tahdo löytyä yhtään mitään, joka Suomen kansalle syötäväksi kelpaisi. Myös persujen (harkinnan jälkeen) kalat alkavat rysissä pilaantua ja kalastajien takki tyhjentyä. Hallituspuolueet työnsivät paatin kivelle, eivätkä airot ylety veteen. Souda siinä sitten.
Hallitusneuvotteluista on Kataisenkin hymy hyytynyt. Seurasin kuinka hän tv-haastattelussa piteli toisella kädellään kiinni toisesta ilmeisesti siksi, ettei käsien vapina näkyisi. On vanhalla kauppamiehellä paha tapa seurata poliitikkojen kehon kieltä enemmän kuin kuunnella puhetta. Jos on tulossa housuihin, niin siinä ei auta valehtelu eikä muu välipuhe. Kintut on pantava ristiin ja toivottava mahdollisimman pikaista hetkeä paeta.
Jos palataan takaisin tähän kalasteluun, niin kohta on Suomeen tulossa talvi ja jääkelit. Silloin verkkokalastelu on aika vaivalloista ja kylmää puuhaa. Hallituskin joutuu varmaan valitsemaan mieluummin pilkkimisen. Tunnettu totuushan on, että ei pilkillä saada samanlaisia saaliita kuin rysistä tai verkoista. Vaikuttaakin pahasti siltä, että hallituksella on edessä pitkä kylmä talvi ja saalis on pienempi kuin kalastusmaksut. Nyt alkaa olla viimeiset hetket lunastaa vaalikarjalle annetut lupaukset tai todeta valittaen, että kyllä yritettiin, mutta persielleen meni. Sekin on suoraselkäistä vastuun kantoa, kun sitä suurta saalista ei saatu. Neuvostoliitossakin sanottiin aikoinaan, että aate oli kyllä hyvä, mutta jätkät pilasi sen.

No Comments »

Kuka kumma suunnittelee miesten kalsarit?

On tunnettu tosiasia, että vaimoväki hankkii miestensä alusvaatteet. Kun ne sitten tuodaan kotiin ja niitä ryhdytään sovittelemaan, niin sopimattomia ei voi enää palauttaa. Sopimattomuus ei yleensä johdu siitä, että koko olisi väärä. Sopimattomuus johtuu aina siitä, että kalsarit on suunniteltu puutteellisin anatomisin tiedoin. Suunnittelijat ovat joko nunnia tai vanhojapiikoja, jotka eivät ole koskaan nähneet alastonta miestä tai käyneet miesten vessassa – edes siivoamassa. Kun vaatteita suunnitellaan tarpeeseen, niin olisi kyllä syytä hieman paremmin perehtyä myös käyttäjän tarpeisiin.
Joskus, ei niin kauhean kauan sitten, vaimoni toi minulle kalsarit, joissa ei ollut lainkaan viiloa. Paremmin viilo tunnetaan sepaluksena, mutta se koskee vain päällyshousuja ja siinä on yleensä napit tai vetoketju. Vanhan aikaisissa kalsareissa nappeja ei ollut puhumattakaan vetoketjusta. Kun tällaisissa kalsareissa menee yleiseen vessan heittämään vettä, niin joutuu heti ongelmiin. Jos tekee tarpeensa pisuaariin, niin housut on vedettävä takapuolen alapuolelle, eli on virtsattava perse paljaana. Uusia tarpeilleen tulijoita näky huvittaa suuresti ja joissain paikoissa saattaa joutua suojaamaan peräaukkonsa tavalla tai toisella. Olihan näissä kalsareissa se hyvä puoli, että ei tarvinnut vaihtaa kuin kerran viikossa. Keskiviikkona vaihtoi ruskean eteen ja keltaisen taakse.
Kalsarien suunnittelijat eivät ilmeisesti tiedä, että miesten vessoissa on enemmän pisuaareja kuin vessoja. Vessat ovat yleensä hyvin varattuja, joten istumapaikkaan joutuu odottelemaan pitkiäkin aikoja. Toinen vika näissä kalsareissa on se, että ne olivat yleensä niin tiukkoja, että kun ne veti jalkaansa, niin silmien alle ilmestyivät pussit. Teekkarit todistivat aikoinaan käytännön kokein, että miesten kiveksissä toimii termostaatti. Jos lämpötila nousee liian korkeaksi, niin kivespussit alkavat venyä ja etsiä viileämpää ilman alaa. Tämä puolestaan johtuu siitä, että siittiöt kuolevat ja niiden tuotto hidastuu liian korkeissa lämpötiloissa.
Yleisin ongelma ihan kunnollisissa kalsareissakin on se, että viilo on suunniteltu täysin väärään paikkaan. Se alkaa yleensä navan korkeudelta ja päättyy ennen aikojaan. Kun yleisesti virtsaaminen tapahtuu alaspäin, tai ainakin pitäisi tapahtua, niin näin suunnitelluissa kalsareissa se tapahtuu kohti kattoa, jos paine riittää. Osuminen pisuaariin on ihan herrassaan. Kun yleisesti sanotaan, että ravista, mitä ravistat, niin viimeinen tippa on aina housuissa. Näissä kalsareissa yleensä koko lasti on housuissa. Erityisen suuria vaikeuksia on isovatsaisilla miehillä, jotka eivät enää näe pikkuveikkaansa. Ainoat virtsaukset aistimukset perustuvat kuuloon tai lämpimään tunteeseen, kun virtsa valuu reittä pitkin jonnekin.
Nyt olisi kysyntää oikein suunnitelluille miesten kalsareille, joten olisiko kohtuutonta vaatia suunnittelijoille anatomian kursseja. Myös suuret kauppaketjut voisivat olla hieman tarkempia laadun tarkastuksessaan. Tosin, jos suunnittelijat ovat naisia, tukkumyyjät ovat naisia, ketjujen ostajat ovat naisia, kauppojen myyjät ovat naisia ja asiakkaat ovat naisia, niin kai se sitten on niin, että miehet kuskoot, kuten parhaaksi näkevät. Samat kommentit koskevat myös useimpia päällyshousuja. Sepalukset ovat väärässä paikassa.

No Comments »

Suomalainen häviää aina

Maan hallitukset ovat EU:a selkänojanaan käyttäen kannustaneet kansaa ostamaan vähäpäästöisiä ja vähemmän polttoainetta käyttäviä ajoneuvoja. Tätä on painokkaasti perusteltu ilman saasteiden vähentämisellä ja ilmastonmuutoksen torjumisella. Porkkanat ovat olleet aika vähäisiä, mutta keppiä on tullut olan takaa. Totuushan asiassa on se, että kun toimitaan ohjeiden mukaan, niin polttoaineiden käyttö vähenee. Se taas vaikuttaa suoraan valtion verotuloihin. Valtiovarainministeriön virkamiehet eivät voi mitenkään hyväksyä verotulojen vähenemistä, joten polttoaineiden veroja on nostettava samassa suhteessa. Tämä merkitsee sitä, että suomalainen autoilija häviää aina. Hyvä puoli asiassa on tietenkin se, että Suomen öljyriippuvuus vähenee ja öljyntuonti pienenee.
Uusi vasemmistolainen ministeri aikoo kuitenkin panna vielä paremmaksi. Nyt ryhdytään ponnekkaasti kehittämään autoilijoiden satelliittivakoilujärjestelmää. Tarkoitus on valvoa autoilijoiden matkantekoa yläilmoista. Sivutuotteena tapahtuu muutakin. Nopeusrajoitusten noudattaminen voidaan suorittaa siten, että satelliittipaikannuksen perusteella auton nopeus voidaan ohjata nopeusrajoitusten mukaan. Toisaalta tällainen paikannus kertoo myös sen, jos kuski on ollut vaikka joron jäljillä eli vieraissa. Lokitiedoistahan sekin asia selviää ja voi kotona tai työpaikalla tulla kylmiä pyyhkeitä. Neuvostoliitossa tämä järjestelmä olisi otettu varmasti käyttöön, jos suinkin olisi ehditty.
Eikä tämä vielä mitään. Energiatehokkaita taloja rakennetaan yhä enemmän, jotta energian käyttö pienenisi. Öljylämmitystaloille laitetaan seurauksena öljyn käytön vähenemisestä lisää veroja lämmitysöljylle. Jos kuitenkin yrittää siirtyä maalämpöön tai muunlaisiin lämpöpumppuihin, niin rangaistukseksi on lisättävä veroja sähköenergiaan ja siirtohintoihin. Suomalainen ei siis voi voittaa koskaan, vaan on aina häviävällä puolella. Kaikki säästöyritykset Valtiovarainministeriö kostaa veroja nostamalla.
Ainoa toivo on polttokennoteknologian kehityksessä. Silloin voimme salaa yön pimeydessä käydä hakemassa vettä joista ja järvistä ja muuttaa sen vedyksi. Tuloksena on täysin puhdas teknologia. Palamisjäte päätyy takaisin luonnonkiertoon. Mutta ehkä meitä silloin seurataan satelliiteilla ja veroja laitetaan öisten hiippailujen perusteella.

No Comments »

Kotitalousvähennyksen leikkaukset

Siitä, kun hallitusneuvottelut alkoivat ja tietyistä leikkauksista sovittiin, maailma on mennyt nopeasti huonompaan suuntaan. Kotitalousvähennystä nostettiin jotakuinkin samanlaisten uhkien edessä, kuin missä nyt ollaan. Kuinka järkevää on nyt leikata kotitalousvähennystä ja palata takaisin hämärille markkinoille? Näinhän tulee käymään, jos leikkauksia tehdään. Olisiko syytä miettiä hieman suurempaa kuviota ennen päätöksen tekoa?
Tässä saattaa hyvin käydä niin, että se mikä mahdollisesti säästetään, hävitäänkin töiden siirtyessä pimeille markkinoille. On nimittäin turha luulla, että vaikka talousrikostutkijoita laitettaisiin jokaiseen kylään ja kaupunginosaan, niin kahden kaupat tuskin paljastuvat. Eivät ole paljastuneet aikaisemminkaan. Kuluttajan kannalta tietenkin hyvä asia on se, että vähennykset eivät mene hintoihin. Lopputulos saattaa siis olla kuluttajan kannalta parempi, mutta onko se yhteiskunnan kannalta?

 

No Comments »

Salatut ansiot

Kilpailuvirasto on ryhtynyt tutkimaan SOK:n ja Keskon mahdollista elintarvikkeiden oligopolia, koska niillä on 80 % markkinaosuus. Niiden pääkonttoreita ei kuitenkaan ratsattu kuten Matkahuollon ja Linja-autoliiton. Tästä voi tietysti vetää johtopäätöksiä tutkimuksen laadusta. Mutta miten tähän on tultu? Joitakin vuosikymmeniä sitten meillä oli TUKO, joka hoiti itsenäisten kauppiaiden tukkupalveluja. Meillä oli myös OTK, jonka hallinnoi satoja osuuskauppoja ympäri Suomen. Näiden lisäksi olivat tietenkin myös Kesko ja SOK.
Kesko osti Tukosta osake-enemmistön lukuisten vihamieleisten valtausyritysten jälkeen ja siihen päättyi käytännössä itsenäisten kauppiaiden (myöhemmin SPAR) tarina. Raskas teollisuus ja kannattamattomat Osuusliikkeet olivat ajaneet OTK:n kriisin partaalle. Pitkäaikaiset vastuunkantajat väistyvät ja valta keskittyi uudelle pääjohtajalle Eero Rantalalle. 39 Osuusliikkeen sulautumisesta niiden omistamaan OTK:hon muodostui 1983 E-osuuskunta Eka. Poikkeuksena oli ainoastaan yksi, mutta sitäkin suurempi eli noin neljännestä Osuusliikkeiden liikevaihdosta ja jäsenistöstä edustanut Elanto. Tapahtui erinäisiä fuusioita, joiden jälkeen jäljellä olivat vain Elanto ja Eka. Vuonna 1992 E-liike siirtyi historiaan. Jäljelle jäi toki Tradeka, joka yhdistettiin Wihurin Ruokamarkkinoiden liiketoimintaan, josta Tradeka omisti puolet. Industri Kapitalin ostettua nimi muuttui jälleen Suomen lähikauppa Oy:ksi ja E-osuusliikkeen toiminta elintarvikekauppiaana loppui.
Koko tämän pitkän prosessin aikana myös yhteiskunta muuttui nopeasti. Maaltamuutto kiihtyi 1960-luvullla entisestään ja autokaupan vapautuminen lisäsi nopeasti autokantaa ja kauppojen pysäköintitilan tarvetta maassa. Entiset kivijalkakaupat ja omakotitalomaiset kaupat alkoivat jäädä kehityksen jalkoihin. Tavaravalikoimat lisääntyivät hyvinvoinnin myötä ja tarve uudenlaiseen kauppamuotoon tuli yhä tarpeellisemmaksi. Tarve havaittiin ensimmäisenä Keskossa jo 1960 ja1970-luvun vaihteessa, jolloin ystäväni Matti päätettiin lähettää Yhdysvaltoihin uusia tuulia haistelemaan. Tiedusteluretken seurauksena avattiin Lahden Paavolaan ensimmäinen Citymarket 1971. Johtavia periaatteita oli kaksi. Yhdessä tasossa tarjottiin asiakkaille valtavat valikoimat tuotteita kengän nauhoista pippuripihviin. Toinen muutos entiseen oli, että kaikille asiakkaille riitti pysäköintipaikkoja.
Tästä kehittyivät super- ja hypermarketit, joihin yksittäisillä kauppiailla ei ollut enää varaa. Tapahtui valtava kaupan alan rakennemuutos, joka johti etenkin elintarvikealan keskittymiseen. Supermarketit joutuivat hintakilpailuun kaikissa muissa tuotteissa paitsi elintarvikkeissa, joissa SOK ja Kesko olivat itse hallitsevia tukkureita. Yritystoiminnassa tällaista oligopolia hyödynnetään voiton tekemiseen niin paljon kuin mahdollista. Tietoa hinnoittelusta alkoi kuitenkin tihkua niin kuluttajille kuin viranomaisillekin. Voitot oli jotenkin saatava piilotettua kasvojen säilyttämiseksi. Liiallisilta näyttävät ansiot piti salata.
Voittoja alettiin piilottaa rakentamalla yhä enemmän ja yhä suurempia hypermarketteja. Siihen puolestaan tarvittiin lisää voittoja, jotka revittiin elintarvikkeiden hintoja nostamalla. Strategiassa tapahtui kuitenkin eräs merkittävä virhe. Kun Karisma valmistuu Lahteen tulevana syksynä, täällä on markettineliöitä väkilukuun suhteutettuna noin miljoonalle kuluttajalle. Talousalueella ei ole kuitenkaan kuluttajia kuin noin 200 000. On siis muodostumassa huomattavan suuri ylitarjonta. Se on niin suuri, että sen on pakko vaikuttaa myös elintarvikkeiden hintoihin etenkin, jos meillä on odotettavissa hitaan kasvun aika tai suorastaan lama.
SOK:n omistaja-asiakkaan minua etenkin raivostuttaa se tapa, jolla näitä liikepaikkoja on hankittu. Julkisuudessa olleet tiedot antavat perustellun syyn olettaa, että päättäjien mielipiteisiin on vaikutettu tarjoamalla etuja, jotka ovat suurempia kuin, mitä omistaja-asiakkaille tarjotaan. Kun omistaja-asiakkaille on tarjottu lämmintä olutta ja kylmiä leipiä, niin päättäjät ovat saaneet kylmää olutta ja lämpimiä leipiä. Tämä on törkeää omistaja-asiakkaiden halveksuntaa. Lahjonta voi harrastaa monella tavalla ja minäkin olisin valmis hyväksymään nykyisiä omistaja-asiakkaiden etuja paremmat edut. En kuitenkaan lupaa olla sanomatta suoraa mielipidettäni asiasta kuin asiasta.

 

No Comments »

Sairaus

Hyvät lukijani pahoittelen, että olen ollut pitkään kirjoittamatta blogiini. Taistelin koko alkukesän pahanlaatuista vatsatautia vastaan, joka vihdoin 17.8. todettiin paksusuolen syöväksi. Se leikattiin saman päivänä, mutta komplikaatioiden vuoksi jouduin palaaman sairaalaan. Minut kotiutettiin eilen ja nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässää. Minun tuurillani se voi olla kohti tuleva tavarajuna, mutta ei auta kuin odottaa ja katsoa. Muttaa kaikesta huolimatta kohti uusia haasteita, kuten entinen haastemies asian ilmaisi.

No Comments »

WP Login