Vakuudet

Eilen Suomelle myönnetyt vakuudet menivät niin kuin oli ennusteltukin. Suomi sai pöytäkirjaa lausuman, jolla ei ole mitään käytännön merkitystä. Tämä johtuu siitä, että jäsenmaat päättävät, onko tilanne sellainen, että vakuuksia voidaan realisoida. Kun kerran päätökset on tehty Kreikan osalta, niin miksi enää keskustella vakuuksista ja niiden realisoinnista. Hyvää tässä tietenkin on se, että viesti varmaan meni perille ja jos Suomi joutuu vastaavaan tilanteeseen, niin ilman vakuuksia ei lainaa tipu. Silloin voi vain toivoa, että ”jos kaikki Suomen järvet viinaksi muuttuisi”.
Rahoittajat ovat tähän asti luottaneet siihen, että valtiot maksavat velkansa. Nyt ollaan sitten yhtäk-kiä tilanteessa, jossa takaisinmaksu on enemmänkin kuin epävarmaa. Tähän asti rahoittajat ovat yrittäneet painosta takaisinmaksuja korottamalla korkoa. Selvitystilassa se ei enää toimi, joten strategiaa on tulevaisuudessa pakko arvioida uudelleen. Käytännössä on siis parempi välttää lainanantoa kuin pelata kohtuuttomilla koroilla. Rahaa panttaamalla saadaan aikaan oikeansuuntaisia muutoksia ennen, kuin ne ovat liian myöhäisiä.
Myös luottoluokituslaitosten olisi syytä muuttaa toimintatapojaan nykyistä enemmän ohjaavaan suuntaan. Tämä voisi tapahtua perusteluilla luokituspäätösten yhteydessä. Tällä tavoin asiat muuttuisivat läpinäkyvimmiksi ja ehkä kansalaisetkin alkaisivat ymmärtää asioita paremmin. Äänien myyminen eniten kaikkea hyvää lupaaville puolueille osuu pahiten äänestäjien omaan nilkkaan. Kuten nähdään Kreikan tapauksessa, kansa joutuu maksajaksi. Valitettavaa on se, että koko euroalueen kansat eli veronmaksajat joutuvat maksumiehiksi. Muiden maiden veronmaksajilla ei ole toisaalta ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa Kreikan vaaleihin. Tilanne on siis hyvin epäreilu. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että samaa tapahtuu kaikissa maailman maissa.

 

Comments are closed.


WP Login