Menehtyvien yritysten Suomi?

Kun meillä oli 1990-luvulla tosi paha kotikutoinen lama, siitä selvittiin suurimmaksi osaksi Nokian vetoavulla. Nyt Nokia ottaa lukua, eikä sen vetoapuun voi luottaa. Uusiakaan vetureita ei ole syntynyt. Vahvanmarkan politiikan osoittauduttua täydeksi fiaskoksi, markka jouduttiin jättämään markkinoiden armolle ja se devalvoitui yli 40 %. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, vaan Suomi jouduttiin pakon edessä liittämään myös Euroopan Yhteisöön. Jo hyvin nopeasti laman taituttua talousasiantuntija VAT:sta myöden totesivat, että lama loppui liian pian. Devalvointi ja Nokian ällistyttävän nopea kasvu vetivät Suomen niin nopeasti pois lamasta, että pakollisia rakenteellisia muutoksia ei ehditty tehdä. Kasvun rahoittaessa julkisen sektorin tuhlailevaa politiikkaa, ei poliittisia päättäjiä edes kiinnostanut rakenteiden uusiminen.
Nyt tilanne on täysin toinen. Sanon sen, mitä Jussi Järventaus ei herrasmiehenä kehdannut. Nyt Suomi on globaalissa taloudessa ja sen ehdoilla toimiva pikku valtio. Juuri nimitetyn hallituksen ministereistä suurin osa oli vielä opiskelemassa koulumaailman suojattujen muurien sisällä. Näin ollen päävastuussa olevilla pääministerillä ja valtiovarainministerillä ei ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta siitä, kuinka suuri osa kansaa joutui kärsimään 1980-luvun päättömästä uhopolitiikasta. Heidän luomansa hallitusohjelma, ei anna maan taloudelle juuri mitään toivoa. Yrittämistä ja työllistymistä estävät rakenteet on päätetty säilyttää siihen saakka, kunnes Suomi on todella karilla ja todellinen yritysten pako Suomesta alkaa.
Hallitusohjelma sisältää samoja epäloogisia elementtejä, joita käytettiin silloin, kun meillä oli oma valuutta ja rajamuodollisuudet tullia myöden. Suurin ja oireellisin virhe on se, että työttömyyttä torjutaan rahalla. Tämä kertoo täydellisestä globaalin talouden toiminnan ymmärtämisen puutteesta. Työpaikkojen ostaminen yhteiskunnan varoilla on sama kuin, jos syöpää yritettäisiin parantaa Buranalla. Tätäkin olen kuullut tapahtuneen. Työttömyyden syy Suomessa on se, että työvoimakustannukset ovat kilpailijamaita kohtuuttoman paljon korkeampia. Toisaalta suomalaisten käteen jäävä nettopalkka on kilpailijamaita alhaisempi. Tämä on työttömyyden ydin. Kun puhutaan Tanskan mallista, niin Tanskassa työttömyys oli viime vuonna 4,2 %, kun vuonna 2006 maassa oli täystyöllisyys. Suomessa työttömyysaste oli 2010 noin 8 % ja vuonna 2006 se oli 7,7 %. Tilastoja voi lukea monilla tavoin, mutta edellä olevat luvut kertovat selvästi, että Tanskan malli toimii paremmin kuin Suomen. On tietenkin otettava huomioon, että Tanskassa ei ole euro käytössä.
Suomen hallitusohjelma ei lupaa mitään hyvää pienille ja keskisuurille yrityksille. Niiden kilpailukyky ulkomaisiin kilpailijoihin verrattuna heikkenee edelleen. Polttoaineiden veronkorotukset ajavat Suomen kuljetusalan ulkomaisiin rekkoihin. Tästä oiva osoitus on valtiollisen VR:n päätös siirtää koko kumipyörätoiminta Venäjälle. On syytä muistaa, että rajan yli tulleessa rekassa saa olla 800 litraa polttoainetta, joka on puolet halvempaa kuin Suomessa. Toinen määräävä tekijä ovat työvoimakustannukset ja näillä eroilla suomalaisten peli on menetetty. Pahimman skenaarion mukaan Suomeen ei jää kuin paikallisia käsityöläisiä, joiden markkinat eivät ulkomaisia kilpailijoita kiinnosta. Pelkään pahoin, että nykyinen hallitus ja sen ohjelma petaavat perussuomalaisten suurta jytkyä kunnallisvaaleissa. Jyrkin ja Jutan on syytä teettää naamiot hymynaamoistaan nyt, kun vielä hymyilyttää.


Comments are closed.


WP Login