Avoimen sektorin haasteet

Nykyihmisen tulevaisuus ei ole määrätty tähdissä. Tulevaisuuden tutkimuksen avulla voidaan selvittää erilaisia vaihtoehtoja tulevaisuuden ohjaamiseksi. Tämä tietenkin edellyttää, että poliittinen tahto voittaa poliittisen tarkoituksenmukaisuuden. Suomessa mielenkiinto on keskittynyt euroon ja sen tulevaisuuteen kriisitilanteessa. Hallitusohjelma todistaa, että poliittista tahtoa ei ole löytynyt hallinnon rakenteiden keventämiseen. Tämä on perinteistä suomalaista hallintokulttuuria. Sotkeudutaan lillukan varsiin näkemättä metsää puilta.
Ongelmia on tulossa myös avoimella sektorilla. Tuotannollisten yritysten määrä on tasaisesti vähentynyt 1990-luvun lamasta alkaen. Pienen piikin toivat IT-alan investoinnit, mutta nekin ovat pääosin hävinneet halvempien kustannusten maihin ja lähemmäs markkinoita. Viime vuoden tilastojen mukaan tuotannollisia yrityksiä oli enää ainoastaan 7 % kaikista yrityksistä. Suurin vaara piilee siinä, että suurien ikäluokkien yrityksistä jopa 90 % on erikokoisia tuotannollisia yrityksiä. Kun nämä omistajat lähtevät eläkkeelle, niin ainoastaan noin kolmannes siirtyy suvun sisällä. Loput ovat vapailla markkinoilla ja ostajia ei ole kovin paljon liikkeellä. Tämä trendi johtaa lopulta siihen, että avoimen sektorin rakenne vinoutuu pahasti.
Vaikka useat kotimaiset ja kansainväliset tutkimukset osoittavat, että kansalliset taloudet edellyttävät vahvaa tuotannollista sektoria selviytyäkseen tulevista haasteista, niin hallitukset ovat vain toistelleet palveluiden autuudesta. Palvelualan yrityksen perustaminen on huomattavasti helpompaa ja riskittömämpää kuin tuotannollisen yrityksen. Tämä johtuu investointien suuruudesta. Teollinen tuotanto edellyttää tuotantotiloja, joiden rakentaminen Suomessa on normitettu erittäin kalliiksi. Koneet ja laitteet ovat suurelta osin suunniteltu ja valmistettu muissa EU-maissa ja niiden kapasiteetti on yleensä liian suuri kotimaan markkinoille. Tällainen investointi ei ole kovin kannattavaa.
Hallitukset ovat olleet hyvin huolissaan siitä, että olemassa olevat yritykset eivät kasva. Monessa yrityksessä tilanne on kuitenkin sellainen, että kasvu edellyttää markkinoiden laajentamista kansainvälisiksi. Teollisten tuotteiden kannalta on muistettava, että Suomi on saari, josta tuotteet on vietävä kohdemarkkinoille laivoilla. Tässä suhteessa komissio yrittää lyödä viimeisen naulan suomalaisen teollisuuden arkkuun tiukentamalla laivojen rikkipäästöjä. Tämä tulee Suomelle niin kalliiksi, että jopa metsä- ja metalliteollisuudenkin toimintaedellytykset tulevat kyseenalaisiksi. Vaihtoehto olisi rautatie läpi Baltian, mutta se ei tunnu Suomea kiinnostavan. Rikkipäästöjen ehdoksi pitäisi laittaa EU-rahoitteinen rautatieyhteys Baltian läpi Keski-Eurooppaan.
Edellä olevan perusteella on välttämätöntä, että erityisesti keskisuurten ja pienten teollisten yritysten sukupolvenvaihdos onnistuu. Sen lisäksi, että kansantalouden rakenne edellyttää sitä, on olemassa myös sosiaaliset ja inhimilliset syyt. Monet näistä yrityksistä rakennettiin kehitysalueille tukien avulla. Talouden painopisteen siirtyessä etelään, näille laitoksille ei ole enää ottajia, jolloin yrittäjät menettävät lähes koko omaisuutensa, koska kiinteistöjen arvo on tutkimusten mukaan olematon.

Comments are closed.


WP Login