Verotus ja työpaikat

Kun Suomesta ryhdyttiin rakentamaan hyvinvointiyhteiskuntaa Ruotsin malliin, elettiin toimintaympäristössä, missä oma valuutta antoi mahdollisuuden devalvointiin ja rajoja suojasivat tullimuurit. Niissä olosuhteissa valtaapitävät katsoivat oikeaksi rakentaa verojärjestelmän, jonka oletettiin toimivan ikuisesti. Koska tulojen verottaminen olisi kostautunut pahasti työväkeä edustaville puolueille, rakennettiin järjestelmä maksettujen palkkojen varaan. Nämä maksut laitettiin työnantajien kerättäväksi ikään kuin piiloon. Kun pirulle antoi pikkusormen, niin nykyisessä toimintaympäristössä se on viemässä koko käden olkapäätä myöten. Tullirajat ovat poistuneet ja samoin oma valuutta. Devalvaatiolla ei voi enää korjata tehtyjä talouden virheitä.
Kun tilanne meni oikein pahaksi, niin devalvaatiolla saatiin jälleen aikaan tasapaino ja luotiin lisää työpaikkoja tai palautettiin vanhat työpaikat. Näin verotukseen jäi paha rakenteellinen virhe, joka ei sinänsä ollut virhe tehtäessä. Liittyminen Euroopan Yhteisöön ja euron käyttöönotto muuttivat rakenteen työllistämistä estäväksi. Palkkaperusteiset verot ja veroluonteiset maksut edustavat nykytilanteessa pahaa ajatusvirhettä. Näillä maksuilla yritysten voittoja verotetaan ennen niiden syntymistä. Tämä tekee työllistämisestä kallista ja kasvattaa työllistäjän riskiä kohtuuttomasti. Näitä veroja ja maksuja kerätään ennen yrityksen voiton syntymistä. Tällainen järjestelmä on niin monimutkainen, että se etsii vertaistaan koko maailmassa.
Nykyisessä toimintaympäristössä tällainen järjestelmä on täysin absurdi. Yritystä verotetaan jo ennen, kuin se on tuottanut ensimmäistäkään euroa voittoa. Lisäksi yrittäjää verotetaan progressiivisesti, mikäli hän pystyy ottamaan euronkin palkkaa yrityksestään. Tämän tehokkaampaa estettä uusien yritysten syntymiselle ja uusien työpaikkojen luomiselle ei ole. Veronsaaja eli yhteiskunta ei ota mitään riskiä, vaan riski on siirretty täysimääräisenä työllistäjille. Tämä myös selittää sen, miksi Suomessa on väestöön suhteutettuna vähiten yrityksiä teollistuneessa maailmassa. Kun nyt puhutaan hallitusneuvotteluissa työpaikkojen luomisesta, niin on syytä miettiä tätä rakennetta. Työllistämisen kuluja on laskettava ja siirryttävä tehdyn tuloksen eli voiton verottamiseen. Muussa tapauksessa työpaikkojen ”luominen” poliittisin keinoin voidaan unohtaa.
Mielenkiintoista on myös EK:n vaatimus yhteisöveron alentamisesta. Se on tyypillistä suurteollisuuden lobbausta. Suomen suurteollisuus on pääosin prosessiteollisuutta, jossa palkkojen osuus liikevaihdosta on automatisoitu hyvin pieneksi verrattuna pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Yhteisöveroa maksetaan yhtiön voitosta eli siis siitä voitosta, joka on jo syntynyt. Paras tapa kansantalouden kannalta välttää yhteisöveroa on pienentää voittoa esimerkiksi palkkaamalla lisää työvoimaa ja investoimalla. Tämä olisi rakentava tapa välttää yhteisöveroa. Se kuitenkin pienentäisi optioita ja bonuksia yhtiöiden johdolta. Se myös siirtäisi yhteisöveroa jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Suuren yhtiön kannalta yhteisövero on siis monivalintatehtävä. Virossa asia on ratkaistu yksinkertaisesti. Veroja kannetaan vasta sitten, kun yritys maksaa osinkoja. Mikäli voitoilla vahvistetaan yhtiön kassaa eli vakavaraisuutta jättämällä voitot yhtiöön, sitä ei veroteta.
Hallitus on siis erittäin vaikeiden ongelmien edessä. Kuinka voi pihvin syödä ja säästää? Voiko yrityksiä verottaa ennen, kuin tulosta on edes syntynyt? Tämä tilanteessa, jossa noin 40 000 yritystä uhkaa poistua muutenkin markkinoilta suurten ikäluokkien mukana.

Comments are closed.


WP Login