Remppa

Viime vuodet ovat olleet remonttien täyttämää aikaa. Pahin rakennuslamakin leikattiin remonteilla. Remonttien syynä on yleensä tarve korjata jotain vaurioitunutta. Syinä ovat yleensä yksinkertainen kuluminen tai kosteusvauriot. Meillä sen sijaan piti korjata täysin hyväkuntoinen sauna. Syynä oli se, että se oli liian vanha. Eihän vajaa nelikymppinen voi olla mikään vanha? Hävisin kuitenkin äänestyksen 2 – 0,5. Tämä siksi, että kaikki naimisissa olevathan tietävät, että naisella on perheessä kaksi ääntä ja miehellä vain puoli ääntä, koska miehet ovat ikuisia poikia. Joskus tosin olisi toivottavaa, että naisetkin olisivat joskus tyttöjä. Eihän minulla sitä saunaremppaa vastaan ollut sinänsä mitään, mutta ne perusteet arveluttivat. Olen nimittäin itse paljon vanhempi kuin sauna, enkä läheskään yhtä hyväkuntoinen. Laittoi tämä logiikka varoituskellot soimaan – että jos minäkin joudun vaihtoon, kun olen liian vanha.
Kun sitten pääsiäisenä ryhdyin purkamaan saunaa, niin piruuttani puumiehenä mittasin saunan alimmaisten paneelien kosteuden. Kosteutta oli 2 – 3 %. Tällaista kosteutta olin viimeksi nähnyt 1960-luvulla Iskun koivusahatavarassa. Se oli niin kuivaa, että kun ryhdyin polttamaan saunaa vanhassa Porin-Matissa, niin ei ehtinyt laittaa uunin luukkua kiinni, kun pesä oli jo tyhjä. Näin kuivassa puussa ei home elä ja luikertelevat eliötkin kuolevat janoon. Kun ennen tehtiin saunoja kiviseinien sisään, niin tärkein asia oli järjestää hyvä tuuletus seinäpaneelien taakse. Se takasi, että kosteusvaurioita ei tule. Mutta vaikka se puu kuivaa onkin, niin kyllä vanhan saunan polttaminen on kallista puuhaa. Siinä kalpenee nykyiset öljyn hinnat kummasti.
Kun sitten uusien määräysten mukaan jouduttiin lattiat piikkaamaan auki kosteuseristyksen uusimiseksi, niin taas ihmeteltiin, että miten tämä voi olla näin kuiva, vaikka ei ole minkäänlaista kosteuseristystä? Yritin selittää, että talo on korkean mäen päällä ja alla on pelkkää soraa. Jos vettä menee laattojen saumoista läpi, niin sehän pysähtyy vasta pohjaveteen. Se on sellainen, toi maan vetovoima. Ei auttaneet selitykset. Uusien sääntöjen mukaan kovat kosteuseristykset piti laittaa. Ei riittänyt yli viidenkymmenen vuoden käyttökokemus. Yritin kyllä panna hanttiin sanomalla, että nyt jos kosteus menee läpi, niin se jää rakenteeseen, eikä poistu sieltä ikinä. Ne on niin viisaita nämä normittajat. Tuli ihan mieleen 1960-luvun alku, kun betonimiehet rakensivat normeja elementtirakentamiseen. Ne normit ainakin kasasivat kosteuden rakenteisiin. Näyttöä on lehdissä päivittäin.
No sitten tuli esiin tämä radon. Siitä pääsin onneksi suojautumaan, koska kallio oli siinä kohden alla. Ihmettelen kyllä tätä radonhössötystä. Onko siitä joku EU-määräys? Olen joutunut työni puolesta matkustelemaan Saksassa hyvin paljon. Siellä ihmetellään tätä Suomen radonvouhotusta. Saksassa on nimittäin vanhoihin kaivoksiin laitettu kymmenittäin vanhoja armeijan sänkyjä riviin. Ihmiset menevät sinne ja maksavat saadakseen ottaa radonkylpyjä. Onko se niin, että pieninä kylpyläannoksina radon parantaa, mutta suurempina se on vaarallista. Kuka on ihan oikeasti tutkinut Suomessa asian ja miten? Jos talossa poltetaan ahkerasti tupakkia ja lattian rakosista tulee vähän radonia, niin kumpi on suurempi syy, jos joku sairastuu keuhkosyöpään. Jos ilmastointi on kunnossa, niin kummastakaan ei pitäisi olla suurempaa vaaraa paitsi tupakoisijalle.
No ei tämä normitushölmöily loppunut vielä tähän. Sähkömies otti hihasta kiinni ja talutti sähkökeskukselle. Siellä hän esitteli pienen valkoisen boksin. Se oli vikavirtasuoja. Siinä oli pieni nappi, jota piti painella kerran kuussa, muuten se voisi lakata toimimasta. Tämä laite tarvittiin, koska vanhojen pistorasioiden tilalle kosteaan tilaan asennettiin uudet pistorasiat. Siis niiden vanhojen, jotka olivat palvelleet 40 vuotta ilman häiriöitä tai vaaraa. Ihmettelin sähkärille, että mikä se sellainen vikavirta on? Minulle aikoinaan opetettiin, että on vaihtovirtaa ja tasavirtaa niin, että mistäs tällaista vikavirtaa oikein tulee? Ja jos siinä on kerran vikaa, niin pitääkö siitä sitten vielä maksaa? Miksi yleensä vanhojen toimivien ja hyvien käytäntöjen tilalle pitää keksiä aina uusia ja käyttäjäepäystävällisiä?
Asiaan on olemassa kaksi selitystä eli pitkä ja lyhyt. Koska liuskan loppu häämöttää, niin otan tähän sen lyhyen. Maailman talous perustuu kulutuksen kasvuun – näin ainakin poliitikkojen mielestä. Jos kasvua ei tule muuten, sitä pitää nostaa lakisääteisesti. Kun yhden vanhan laitteen tilalle normitetaan kolme uutta laitetta, joita vielä pitää käydä näpräämässä kerran kuussa, niin kyllä kulutus kasvaa. Se näyttää olevan vaan sillä tavalla, että uusiin tai remontoituihin taloihin muuttajille ei riitä enää kuntotarkastus. Pitää olla mukana myös 300 sivua paksu käyttöohje. Sekin lisää kulutusta – nimittäin paperin.

Comments are closed.


WP Login