Suomi ja Nokia

Herra ota minulta pois tämä katkera kalkki. Minä muuraan pelkällä sannalla. Näin taisi päättyä Jyrkin ensimmäinen hallitusjytky. Vaikka alussa Jutan omena maistui makealta, niin selän takaa ilmestyikin iso vilkas kettu kehiin. Eero oli kovissa ay-neuvotteluissa koulittu mies ja hän alkoi syöttää Jyrkille katkeraa kalkkia. Etenkin katkera kalkki on sellaista, että siinä palaa syövän kieli melko nopeasti. Seitsemän hirttä oli valmiiksi seinästä jo poikki, kun Jyrki pyysi vasemmistolaisia sulkemaan oven hiljaa takanaan – ulkopuolelta. Vasta silloin Ero katsoi taakseen ja kas kummaa, siellä ei ollutkaan enää joukkoja, jotka olisi voinut kutsua lakkotaistoon. Tosin huhut kertovat, että AKT olisi ollut valmis sulkemaa Suomen. Siihen ei vanha shakkimestarikaan voinut suostua, koska se olisi vienyt viimeisetkin äänestäjät. Oli vain pakko poistua hammasta purren.
Jutan selitykset olivat vuolaita ja niitä säesti Paavo kuin puudeli pienillä myötahaukahduksillaan. Epäluottamuksen siemen on kuitenkin kylvetty ja se saattaa kasvaa puuksi, jonka varjoon vasemmisto hukkuu. Saattaa olla, että puu kasvaa niin suureksi, että se peittää jopa Lipposenkin. Sieltä ei sitten ole pitkä matka nahkurin orsille, jonne ei näe sokea Reettakaan. Julkisuudessa kerrotaan, että neuvottelut katkaisi ALV. Tässä on jotain epälogiikkaa, koska demarithan ovat halunneet Aina Lisää Veroja (ALV). Punamultapolitiikka perustui aikoinaan siihen, että oli mitä jakaa. Jos jakovaraa ei ollut, niin rahapaja painoi sitä lisää. Nyt sitä ei voi enää painaa, kun ei ole omaa rahaa. On vain euro. Euro puolestaan edellyttää vastuullista talouspolitiikkaa, joka taas on ristiriidassa hyvinvointiperiaatteiden kanssa useassa kohdassa. Kun nämä luvut vedettiin esiin hallitusneuvotteluissa, niin vasemmisto päättyi shakkimattiin. Saattaa olla niinkin, että kylmä totuus pakotti vasemmiston käpykaartiin.
Voikin hyvällä syyllä kysyä, onko Suomi Nokian peilikuva? Sanotaan, että tuhon siemenet kylvetään uhon aikana. Suomi päätyi EU:n kylkeen vahvan markan uhon romahdettua. Suomi pyrki tasavertaiseksi kumppaniksi Euroopan Yhteisöön, mutta nyt näyttää siltä, että kumppanista on kovaa vauhtia tulossa torppari. Torpparihan teki työtä palkatta isännälleen vuokrana maapalastaan. Liittymisen jälkeenkään ei ollut poliittisesti mahdollista siivota taloa, vaan entinen uho jatkui. Vielä nytkin yritetään bluffata, että täältä pesee – härifrån tvättas – ja oikein kahdella kielellä. Ongelma on se, että bluffarin on pantava kaikki pelimerkit pöytään, kävi kuinka kävi. Nokiassa mentiin vähän samaan malliin. Insinöörit päättivät siitä, mitä kuluttajat haluavat. Tämä yksisilmäinen strategia johti lopulta, Nokian etsimään omaa turvasatamaansa. Sellainen löytyi Microsoftista. Syntyikö strateginen partnerisuhde, vai hiipuuko Nokia Suomen lailla torppariksi, jää nähtäväksi.
Suomeen verrattuna Nokialla on kuitenkin useita vaihtoehtoja. Se voi siivota talonsa taloudellisin perustein ja muuttaa strategiansa eli sopeutua markkinoille. Se voi myös karistaa Suomen pölyt jaloistaan ja siirtyä vaikka Viroon. Lasnamäen tornitoimistosta näkee Suomeen, jos joku sitä kaipaa. Suomen tulevalla hallituksella on edessään vain huonoja ja hyvin huonoja vaihtoehtoja. Kun Koivisto aikoinaan sanoin, että tarjolla on vain hikeä ja kyyneleitä, niin kansa hurrasi. Näyttää siltä, että pullamössö vasemmisto ei ymmärrä, että ne kissanpäivät ovat peruttamattomasti ohi, jolloin harjoitettiin sulle-mulle-politiikkaa. Nyt on pakko luopua holhous rakenteista ja palattava back to basics, kuten englantilaiset sattuvasti sanovat. Sellainen rakennelma, jossa rahat kerätään veroilla ja sitten poliittisesti päätetään, kenelle ne kuuluvat, ei ole tätä päivää. Se saa aikaan vain hyvin vähän hyvää. Se vain lisää byrokratiaa.

Comments are closed.


WP Login