Energiapolitiikkaa

Energiapolitiikka on sanapari, jonka ei pitäisi kuulua yhteen lainkaan. Energia voidaan tulkita ny-kyihmisen perustarpeisiin kuuluvaksi hyödykkeeksi. Politiikka puolestaan ei ole enää yhteisten asi-oiden hoitamista, vaan se on kompromissisen summa. Tästä johtuen energiapolitiikkaan on muo-dostunut valtavia mittakaavavirheitä. Mittakaavavirheet syntyvät lähinnä mielipide-eroista siitä, mikä on energian tuotannossa optimaalista ja mahdollista ja mikä puolestaan innokkaiden amatööri-en toiveajattelua. Peruslähtökohdista voidaan kuitenkin olla samaa mieltä. Energian käyttöä pitäisi tehostaa ja siirtyä mahdollisimman suurelta osin pois fossiilisista energiantuotantomuodoista.
Kaikkein eniten on toistaiseksi syyllistetty kotitalouksia ehkä siksi, että ne ovat kaikkein puolustus-kyvyttömimpiä poliittisessa päätöksenteossa. Toisaalta teollisuus on pyrkinyt jo kustannussyistä tehostamaan energian käyttöään ja se on myös suuri energian tuottaja. Luotettavista lähteistä saa-mieni tietojen mukaan sellu ja paperiteollisuus lobbaa ankarasti sitä vastaan, ettei mm. puunjalos-tusteollisuus saisi tuottaa omaa sähköä, eikä saisi syöttötariffia. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että tällainen energiatuotanto vahingoittaisi ratkaisevasti selluteollisuuden raaka-ainelogis-tiikkaa. Teollisuudessakin on kuitenkin vielä paljon parannettavaa. Ongelma on se, että tuotantolai-tosten energiatehokkuuden suunnittelu ei oikein kuulu kenellekään. Se näyttää olevan liian poikki-tieteellistä. Rakennus ja sen suunnittelu ovat erillään tuotannon koneiden ja layoutien suunnittelus-ta.
Yleensä ei muisteta sitä, että nyrkkisäännön mukaan sähkölaitteet tarvitsevat vain noin 20 % säh-köstä laitteiden toimintaan. Lopuilla 80 % lämmitetään ympäröivää tilaa. Tehtaista lämpö yleensä poistetaan ulkoilmaan ottamatta sitä lainkaan talteen, koska lämpöä syntyy koneiden käyntiaikana liikaa. Kovimmillakin talven pakkasilla tämä merkitsee sitä, että teollisuustiloja ei tarvitse työaika-na lämmittää. Lämmitystä tarvitaan ainoastaan öisin ja viikonloppuisin. Tarvittava lämmin vesi voitaisiin saada esimerkiksi vesi-ilmalämpöpumppujen avulla tai muilla lämmönvaihtimilla. Tämä tilanne tarjoaa innovatiivisille yrittäjille täysin uuden markkinaraon. Sopisiko tämä rako esimerkiksi Lahti Energian strategian? Yhtiö voisi tarjota teollisille yrityksille kokonaispaketteja energian te-hokkaaksi käyttämiseksi. Toisaalta myös yhteiskunnan tulisi tarjota lämmön talteenottoon edullista rahoitusta. Tässä on myös todellinen tilaisuus uusille innovaatioille. Energiatehokkuuden paranta-minen tarvitsee täysin uutta ja poikkitieteellistä ajattelua.
Vaihtoehtoisten energioiden hyödyntämistä haittaa myös se, miten energian ja polttoaineiden tuotta-jien intressit ovat hidastaneet uusiutuvien energioiden käyttöönottoa. Uutisoitu on jo kymmeniä vuosia, kuinka maailman öljy-yhtiöt ovat hankkineet haltuunsa kaikki bioöljyjen hyödyntämiseen liittyvät patentit. Saatuaan ne haltuunsa, ne on piilotettu yhtiöiden holveihin. Tällä on varmistettu yhä kasvava öljyn kysyntä ja mittavat voitot. Samalla on haitattu ja hidastettu energian tuotannon monipuolistamista ja siirtymistä vähäpäästöisempään energiatuotantoon. Korkeimmassa potenssis-saan tämä ilmenee Yhdysvalloissa, jossa poliittinen taisto on kiivainta. Jos politiikkaa tarvitaan, niin tässä on paikka, jossa poliitikkojen pitäisi ravistella lobbareita kunnolla ja selvittää heidän todelliset aikeensa.
Lopuksi haluaisin esittää energian ekosysteemille kysymyksen tai ehdotuksen. Tuulivoimasta tiede-tään, että sen tuotanto perustuu ilman virtausnopeuksiin eli tuulen nopeuteen. Tämä nopeus kuiten-kin vaihtelee suuresti, joten sen käyttäminen perusvoimana ei ole mahdollista. Tuulienergia ja sa-moin aurinkoenergia ovat lisäenergioita, joilla ei voi taata pysyvää energian tarvetta. Tuulienergian tuottamisen tehokkuus on kuitenkin lisääntynyt alkuajoista merkittävästi. Tästä tekniikasta saattaa olla hyötyä, jolla voisi hyödyntää huomattavasti tasaisempia virtausolosuhteita kuin tuuli. Missä sitten on tällaisia olosuhteita? Meillä on totuttu ajattelemaan, että vesivoimaa voi hyödyntää vain siellä, missä on riittävän suuret putouskorkeudet. Jokien pohjalla on kuitenkin tasainen voimakas virtaus, joka on oletettavasti ainakin aaltovoimaa tehokkaampaa. Onko tutkittu, onko tämä tuuli-voimaa tehokkaampaa ja edullisempaa? Onko missään tutkittu, onko tätä virtausenergiaa mahdollis-ta hyödyntää nykyteknologialla?

Comments are closed.


WP Login