Archive for kesäkuu, 2011

Paluuta ei ole?

Kreikka käynnisti aikapommin. Nyt alkaneen ketjureaktion päässä häämöttää euroalueen EU-liittovaltio. Asian vahvisti viimeistään tänään Aamu TV:ssä haastateltu Eurooppaministeri Alexander Stubb. Hän totesi, että taloudellisten kriisien syy on se, että EU:lla ei ole instrumentteja valvoa, että tehtyjä sopimuksia noudatetaan. Tähän asti on siis luotettu sinisilmäisesti siihen, että jo alun alkaen mukaan otetut lepsusta hallinnostaan tunnetut maat noudattavat tekemiään sopimuksia. Ne ovat kuitenkin olleet käsi ojossa ottamassa tukia ja täyttämässä niillä hallintokulujaan.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa Kreikan rahoittajat EU-maat mukaan lukien, joutuvat puuttumaan Kreikan sisäisiin asioihin ja politiikkaan varsin kovin ottein. Perustettava vakautusmekanismi varustetaan samoilla aseilla, jotta jäsenvaltioiden holtittomaan menoon voidaan puuttua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Nämä tapahtumat ja niiden vaatimat toimenpiteet ovat peruuttamaton askel kohti liittovaltiota. Ongelmaksi jäävät euron ulkopuoliset maat, joten tunnelin päässä häämöttää kahden kerroksen Eurooppa. Tämä kaikki todistaa sen, että Euroopan Yhteisöä ei todellakaan suunniteltu, vaan se syntyi omia aikojaan.
Kuinka tähän kehitykseen suhtaudutaan jäsenvaltioissa, on suuri arvoitus. Kaksi vaihtoehtoa on kuitenkin olemassa. Jäsenvaltio voi erota eurosta ja siirtyä omaan valuuttaan säilyttääkseen edes jotain itsenäisyydestään. Toinen vaihtoehto on pysyä eurossa ja ottaa vastaan komission tarkastus- ja valvontaelimet. Suomen osalta tilanne on sikäli hankala, että Suomi on kuin potilas hoitojonossa. Suomea käsitellään suurten euromaiden keskiarvojen mukaan perehtymättä ja ottamatta huomioon lainkaan maamme muista EU-maista poikkeavaa maantiede ja ilmasto.
Vaikka poliitikot eivät asiaa ole näköjään (toivottavasti) huomanneet, niin HS:n tutkimuksen mukaan kansalaiset ovat kehityksestä huolissaan. Tämä myös selittää perussuomalaisten menestyksen vaaleissa, koska heidän äänestäjistään keskimääräistä suurempi joukko oli huolissaan Kreikan aikapommin seurauksista Suomelle. Hallitusohjelmaan kirjatut vaatimukset vakuuksista ovat nyt myös talousasiantuntijoiden taholta todettu mahdottomiksi. Itse olen asiasta kirjoittanut epäilykseni jo silloin, kun niitä alettiin esittää. Jään mielenkiinnolla seuraamaan kuinka hallitus tulee selittämään Kreikan hallituksen antaman vakuuden: vakuutan maksavani saatavanne takaisin sitten, kun pystyn ja jos jaksan.

No Comments »

Britannian saneeraus

Työskennellessäni Lontoossa 1970-luvun toisella puoliskolla, maa ajautui täydelliseen kaaokseen. Öljykriisi ravisteli maan taloutta pahasti ja yksityisen sektorin rakenteita uudistettiin kovalla kädellä. Kun sitten Moskovasta tuli ohjeet hiilityöläisten unionille ravistella apina puusta, tilanne ajautui jopa anarkistiseksi. Hiilityöläiset hyökkäsivät poliisien kimppuun ja kuningaskunnasta sammuivat valot. Tilanne oli jopa sellainen, että hallituksen ministeri tuli televisioon opastamaan, kuinka partansa voi aja pimeässä. Kun sitten pubeissakin alkoivat valot sammua, sai kansa tarpeekseen. Hiilityöläiset heitettiin niistä ulos.
Työväki hyökkäsi itse asiassa työväen hallitusta vastaan, vaikka työväen puolueet olivat jakaneet vuosikaudet kaikkea mahdollista hyvää. Kuningaskunta ajautui tilanteeseen, jossa oltiin vain kuukausien päässä siitä, että IMF ottaa maan hallintaansa. Englannin punta putosi alle kuuden Suomen markan (alle euron) ja inflaatio oli kuin Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Baltiassa. Tässä tilanteessa pidettiin parlamenttivaalit, joissa oikeisto sai maanvyörymävoiton. Tuolloin ei ollut itsestään selvää, että Margaret Thatcherista tulee pääministeri, mutta lopulta niin kävi. Pääministeriksi tultuaan tämä taloustieteen professori laati ministereilleen lukulistan. Kaikkien ministerien tuli ennen valintaansa perehtyä mm. taloustieteeseen.
Rautarouvan ensimmäinen tehtävä oli saada kuningaskunnan talous nopeasti kuntoon. Niinpä hän aloitti laajan valtion toimintojen ja yhtiöiden yksityistämisen. Yksityistäminen johti siihen, että maahan tuli yli 20 miljoonaa uutta osakkeenomistajaa. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että kaikki brittiläiset perheet olivat osakesäästäjiä. Kun yksityistämistä ennen valtio oli syytänyt satoja miljardeja puntia valtion yhtiöihin, niin yksityisessä omistuksessa niistä tuli voitollisia muutamassa vuodessa. Tehokkuusremontti levisi hiljalleen läpi koko hallintokoneiston ja Britannia pääsi jaloilleen reilussa kolmessa vuodessa, jolloin punnan arvo nousi jälleen yli 10 mummon markan vuonna 1979. Kun ennen Maggien valtaantuloa pubeissa sanottiin, että Iso-Britannia on muisto vain, jäljellä on vain Britannia, niin 1980-luvulla autojen kansallisuustunnus GB tulkittiin jo sanoilla Getting Better!
Toinen mittava uudistus, jolla lisättiin työpaikkoja oli se, että ministeriöön (vertaa TEM) perustettiin pieniä ja keskisuuria yrityksiä varten oma erillinen osasto. Sen tarkoituksena oli poistaa byrokratiaa ja kaikki yritystä perustavat saattoivat olla ongelmissaan suoraan yhteydessä tähän osastoon. Tämän toimenpiteen tehokkuutta todistaa se, että 2,5 vuoden aikana Britanniaan syntyi yli kasi miljoonaa uutta yritystä. Ne loivat liki 5 miljoonaa uutta työpaikkaa. Yritysten kannalta toinen merkittävä asia on, että auktorisoidun tilitoimiston hyväksymää yrityksen tilinpäätöstä ei voinut muuttaa ilman tuomioistuimen päätöstä kuten meillä. Nämä toimenpiteet muuttivat koko Britannian sisäpolitiikan pysyvästi. Olipa hallitus konservatiivien tai työväenpuolueen käsissä, niin talouspoliittiseen linjaan ei tule suuria muutoksia. Kuluneella vuosituhannella Ruotsin oikeistohallitus on soveltanut omista lähtökohdistaan Rautarouvan talouspoliittisia oppeja.
Kreikan tilanne poikkeaa 70-luvun tilanteesta vain siten, että kansan vastustus kohdistuu vain korruptoituneeseen hallintoon, jota puolestaan ei Britanniassa juuri ollut. Lehdistö kaivoi esiin kaikki mahdolliset hallinnon vilpit ja syylliset joutuivat ikuisen pilkan kohteeksi. Kreikan tilanne vaatii täsmälleen samoja toimenpiteitä, joita Rautarouva teki Britanniassa. Kreikan tilanne siis poikkeaa Britanniasta siinä, että kansa ei ole vielä saneerausta hyväksynyt. Jos väitetään, että esimerkkejä ei ole olemassa tällaisesta saneerauksesta, niin voin vai todeta, että jos ei tunne historiaa, joutuu elämään sen uudelleen. On tietenkin mahdollista käyttää asiantuntijoita, jotka ovat historiasta oppineet. On hieman ironista, että samalla kun pyritään nostamaan eläkeikää, se ei itse käytä kokeneita asiantuntijoita.

No Comments »

Vakuudet

Eilen Suomelle myönnetyt vakuudet menivät niin kuin oli ennusteltukin. Suomi sai pöytäkirjaa lausuman, jolla ei ole mitään käytännön merkitystä. Tämä johtuu siitä, että jäsenmaat päättävät, onko tilanne sellainen, että vakuuksia voidaan realisoida. Kun kerran päätökset on tehty Kreikan osalta, niin miksi enää keskustella vakuuksista ja niiden realisoinnista. Hyvää tässä tietenkin on se, että viesti varmaan meni perille ja jos Suomi joutuu vastaavaan tilanteeseen, niin ilman vakuuksia ei lainaa tipu. Silloin voi vain toivoa, että ”jos kaikki Suomen järvet viinaksi muuttuisi”.
Rahoittajat ovat tähän asti luottaneet siihen, että valtiot maksavat velkansa. Nyt ollaan sitten yhtäk-kiä tilanteessa, jossa takaisinmaksu on enemmänkin kuin epävarmaa. Tähän asti rahoittajat ovat yrittäneet painosta takaisinmaksuja korottamalla korkoa. Selvitystilassa se ei enää toimi, joten strategiaa on tulevaisuudessa pakko arvioida uudelleen. Käytännössä on siis parempi välttää lainanantoa kuin pelata kohtuuttomilla koroilla. Rahaa panttaamalla saadaan aikaan oikeansuuntaisia muutoksia ennen, kuin ne ovat liian myöhäisiä.
Myös luottoluokituslaitosten olisi syytä muuttaa toimintatapojaan nykyistä enemmän ohjaavaan suuntaan. Tämä voisi tapahtua perusteluilla luokituspäätösten yhteydessä. Tällä tavoin asiat muuttuisivat läpinäkyvimmiksi ja ehkä kansalaisetkin alkaisivat ymmärtää asioita paremmin. Äänien myyminen eniten kaikkea hyvää lupaaville puolueille osuu pahiten äänestäjien omaan nilkkaan. Kuten nähdään Kreikan tapauksessa, kansa joutuu maksajaksi. Valitettavaa on se, että koko euroalueen kansat eli veronmaksajat joutuvat maksumiehiksi. Muiden maiden veronmaksajilla ei ole toisaalta ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa Kreikan vaaleihin. Tilanne on siis hyvin epäreilu. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että samaa tapahtuu kaikissa maailman maissa.

 

No Comments »

Luottamus

Euroopan Unionin suurin ongelma on se, että sitä ei suunniteltu. Se syntyi ikään kuin itsekseen konjakkikauppias Monet’n ideoiman Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustalle. Monet’n ajatuksena oli alun perin estää 3. maailman sodan syntyminen Euroopassa. Tähän lisättiin sopimus Euratomista ja syntyi ns. Rooman sopimus. Varsinainen Euroopan Yhteisö kehittyi siis erilaisten organisaatioiden toimintoja yhdistämällä saman sateenvarjon alle. Tärkeää on huomata, että vielä Maastrichtin sopimusta allekirjoitettaessa kansallinen päätösten teko säilytettiin pyhänä ja koskemattomana. Tämä merkitsee sitä, että yhteisiä poliittisia tavoitteita ei tunnustettu olevan. Tämä johti siihen, että suurimmassa osassa jäsenmaita pidettiin kotimaan poliittista päätöksentekoa Euroopan parlamenttia tärkeämpänä. Tästä seurasi, että Euroopan parlamenttiin valittiin nuoria innokkaita amatöörejä ja vilttiketjuun joutuneita vanhempia poliitikkoja. Näiden varaan Unioni alkoi rakentua nykyiselleen. Euroopan Unionin syntyhistoria on siis samanlainen kuin Suomen sosiaaliturvan, jota sitäkään ei suunniteltu, vaan se syntyi paikka paikan päälle strategialla.
Kun Unioni alkoi kehittyä enemmän poliittiseen suuntaan, niin unohdettiin kuinka erilaisia jäsenmaiden hallinnolliset rakenteet ja kulttuurit ovat. Esimerkkinä voidaan mainita, että kun Irlannin hallitus yritti nostaa 1970-luvun lopulla maatalouden verotuksen 0 -> 1 %, se ei onnistunut, vaan hallitus kaatui. Euroopan toisella laidalla Kreikassa verot olivat kohdallaan, mutta niitä ei maksanut juuri kukaan, koska velkaa sai helpommin, kuin omaa rahaa veronkatoa valvomalla. Vaikka parlamentaarikot eri maista tapasivat toisiaan Brysselissä, niin maiden suuret kulttuurierot eivät tulleet tutuiksi. Kulttuurin ymmärtäminen edellyttää joko tutkimista tai elämistä ao. kulttuurissa. Eräs esimerkki nykytilanteesta on tullien toiminta eri maissa.
Jos esimerkiksi tuodaan tavaraa Kiinasta, niin se kannattaa tullata Välimeren maissa ja laivata sieltä edelleen. Tämä johtuu siitä, että EU:n rajoilla kannettavat tullit tilitetään Brysseliin. Pohjoismaissa asiat hoidetaan jämptisti, koska näin on ollut aina. Välimeren maissa ajatellaan toisin. Jos omalle kotivaltiolle ei jää mitään käteen tulleista, niin miksi nähdä vaivaa ja kerätä maksuja EU:lle. Nämä esimerkit kuvaavat niitä perustavaa laatua olevia kulttuurieroja, joihin nyt yritetään sopeutua. Vasta Euron käyttöönotto saattoi EU:n tilanteeseen, jossa erot kulttuurien välillä alkoivat paljastua. Käyttöönotto sattui kuitenkin sellaiseen aikaan, jolloin taloudella meni kovaa. Euro kiihdytti osaltaan kasvun euforiaa, eikä edes EKP osannut painaa jarrua. Poliittiset päättäjät tulivat vauhdin kiihtyessä siihen uskoon, että kasvu on ikuista, eikä krapulaa tule koskaan.
Vieläkään eivät EU:n valtiovarainministerit näe sitä tosiasiaa Kreikkaa rahoittaessaan, että vaikka maan parlamentti päättäisi mitä tahansa, niin korruptoitunut hallintokoneisto voi olla päätöksiä toteuttamatta. Viittaan tällä verojen kiertämisen helppouteen maassa. Toinen optinen harha ovat vakuudet. Vakuuksien ulosmittaamiseksi vaaditaan lainvoimainen päätös. On hyvin epätodennäköistä, että jonkun valtion kansallinen oikeuslaitos laittaisi oman valtion omaisuutta ulosottoon vieraalle valtiolle. Tällöin vaihtoehdoksi jää vain sotilaallinen operaatio. Nyt lähdetylle tielle on olemassa vain yksi lopputulos ja se on liittovaltio, jossa kansallisvaltion oma päätöksentekovalta rajoittuu roskien keräilyyn. Toisena vaihtoehtona on Euroalueen pieneneminen. Tässä yhtälössä luottamus ei näytä olevan uusiutuva luonnonvara.
Kun nyt korostetaan kilpailukykyä ja työllistymistä, niin siihen on otettu aseeksi työn tehokkuuden parantaminen. Näin ajatteleville on syytä huomauttaa, että Suomessa työskenteli avoimella sektorilla 1995 1,5 miljoonaa henkilöä. Vuonna 2010 avoimella sektorilla työskenteli saman verran ihmisiä, mutta BKT oli yli kaksinkertainen. Työstä ei voi juuri paljon enempää repiä tehoja. Sitten vielä ihmetellään, mistä stressi syntyy. Näillä perusteilla on täysin selvää, että nykyinen työtä tekevä sukupolvi lähtee sairaseläkkeelle alta kuudenkymmenen. Se siitä eläkeiän nostosta. Näillä menetelmillä ollaan rakentamassa menehtyvien yritysten Suomea.

No Comments »

Markkinavoimat nyt

Markkinavoimat ovat olleet Suomessakin aina läsnä tavalla tai toisella. Kun aiemmin kansainväliset markkinavoimat laittoivat Suomen polvilleen, ne selätettiin devalvoimalla markka. Nyt se ei ole mahdollista, mutta muitakin suuria muutoksia on tapahtunut markkinavoimien käyttäytymisessä. Vielä reilut kymmenen vuotta sitten markkinavoimat toimivat viiveellä, koska ne olivat riippuvaisia tiedotusvälineistä ja myös ns. sisäpiirin tiedoista. Nyt kaikki on muuttunut, eikä syynä ole pelkästään globalisaatio.
Internet ja sosiaalinen media ovat muuttaneet markkinavoimien toiminnan reaaliaikaiseksi. Tämä on antanut mahdollisuuden myös spekulanteille, jotka ovat alkaneet vaikuttaa markkinoiden toimintaan. Tieto, jota spekulantit syöttävät Internetiin on hyvin usein epämääräistä ja jopa haitallisessa mielessä tai ainakin tarkoitushakuisesti tehtyä. Ennen euron käyttöönottoa spekuloitiin hyvin paljon valuutoilla ja tunnetuin peluri oli Soros. Tällä hetkellä euroalueella erilaiset itseään asiantuntijoiksi väittävät spekuloivat kaikella mahdollisella. Pörssikursseja nostetaan tai lasketaan täysin mielivaltaisesti ilman todellisia perusteita.
Eräs näiden besserwisserien spekuloinnin kohden on markkinaosuus. Ennustellaan eri yritysten markkinaosuuksia ja markkinat reagoivat niihin tunneissa jopa minuuteissa. Markkinaosuus on kuitenkin vain yksi monista yhtälön taustamuuttujista. Mikäli markkinaosuutta halutaan käyttää jonkinlaisena mittarina, niin on olemassa 30 % käytännön vakio. Jos tätä osuutta lähdetään nostamaan, niin se on niin kallista, että yrityksen tulos kärsii. Jos taas markkinaosuus laskee, niin se yleensä johtuu tavalla tai toisella strategisista päätöksistä. Tällöin pitäisi siirtyä tarkastelemaan yhtiön strategisia muutoksia ja arvioida tulevaa kehitystä niiden perusteella.
Euroalueen joutuminen syvään ja vaikeaan kriisiin oli nähtävissä jo tehtäessä Lissabonin strategia vuonna 2000. Siinä vakuutettiin, että EU tulee olemaan maailman kilpailukykyisin alue vuoteen 2010 mennessä. Asiantuntija tiesivät jo silloin, että näin ei tule käymään, koska ei ole mitään yhtenäistä EU-aluetta. Kaikenlaisten maiden hyväksyminen yhteiseen euroalueeseen heppoisin perusteluin vain kiihdytti alamäkeä. Yhdysvalloista alkanut pankkikriisi nopeutti prosessia ja tarjosi spekulanteille mahtavat mahdollisuudet hämmentää soppaa. Nyt ollaan tilanteessa, jossa mitataan poliittisten päättäjien taloudellinen osaaminen. Se mikä on varmaa, on se, että veronmaksajat ovat maksumiehiä.
On valitettavaa, että yritysten pörssikurssit ovat myös joutuneet näiden spekulanttien ja katteettomien poliittisten toiveiden uhreiksi. Tästä voi vain todeta, että karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Jokainen yritys oma toimintayksikkönsä, joka toimii sille sopivassa poliittisessa ympäristössä. Nousevat ja laskevat kurssit eivät kuvasta yrityksen todellista arvoa, vaan ulkopuolisten sijoittajien arvioita sen toiminnan uskottavuudesta. Tätä spekulantit yrittävät horjuttaa syystä tai toisesta. Kun seuraa näitä arvioita, niin on pakko kysyä, onko joukossa lobbareita, jotka kirjoittelevat näitä juttuja toimeksiannoista. Tällaiseen toimintaa sosiaalinen media antaa nyt erinomaiset mahdollisuudet. Tämän seuraus voi olla se, että tavalliset piensäästäjät karkotetaan markkinoilta. Se puolestaan on haitallista markkinoiden toiminnalle.
Viime vuodet ovat osoittaneet, että vanha teoria tupla W:stä ei enää toimi. Markkinavoimat ovat muuttuneet erittäin epävakaiksi ja täysin ennustamattomiksi. Poliittinen päättämättömyys EU:ssa on omiaan lisäämään epävakautta. Se puolestaan voi ajaa teollisuuden pois Euroopasta lähemmäs kasvavia ja kehittyviä markkinoita. Pitää muistaa, että kun euro otettiin käyttöön, niin sen arvo oli reilusti alle dollarin. Vajaan kymmenen vuoden kuluessa euro on revalvoitunut useita kymmeniä prosentteja. Tämä on syönyt EU:n kilpailukykyä samoin kuin aikoinaan markan revalvointi. Ovatko seuraukset samat, jää nähtäväksi. Mikä on tässä kehityksessä suomalaisten ja suomalaisten osakesäästäjien asema?

No Comments »

Menehtyvien yritysten Suomi?

Kun meillä oli 1990-luvulla tosi paha kotikutoinen lama, siitä selvittiin suurimmaksi osaksi Nokian vetoavulla. Nyt Nokia ottaa lukua, eikä sen vetoapuun voi luottaa. Uusiakaan vetureita ei ole syntynyt. Vahvanmarkan politiikan osoittauduttua täydeksi fiaskoksi, markka jouduttiin jättämään markkinoiden armolle ja se devalvoitui yli 40 %. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, vaan Suomi jouduttiin pakon edessä liittämään myös Euroopan Yhteisöön. Jo hyvin nopeasti laman taituttua talousasiantuntija VAT:sta myöden totesivat, että lama loppui liian pian. Devalvointi ja Nokian ällistyttävän nopea kasvu vetivät Suomen niin nopeasti pois lamasta, että pakollisia rakenteellisia muutoksia ei ehditty tehdä. Kasvun rahoittaessa julkisen sektorin tuhlailevaa politiikkaa, ei poliittisia päättäjiä edes kiinnostanut rakenteiden uusiminen.
Nyt tilanne on täysin toinen. Sanon sen, mitä Jussi Järventaus ei herrasmiehenä kehdannut. Nyt Suomi on globaalissa taloudessa ja sen ehdoilla toimiva pikku valtio. Juuri nimitetyn hallituksen ministereistä suurin osa oli vielä opiskelemassa koulumaailman suojattujen muurien sisällä. Näin ollen päävastuussa olevilla pääministerillä ja valtiovarainministerillä ei ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta siitä, kuinka suuri osa kansaa joutui kärsimään 1980-luvun päättömästä uhopolitiikasta. Heidän luomansa hallitusohjelma, ei anna maan taloudelle juuri mitään toivoa. Yrittämistä ja työllistymistä estävät rakenteet on päätetty säilyttää siihen saakka, kunnes Suomi on todella karilla ja todellinen yritysten pako Suomesta alkaa.
Hallitusohjelma sisältää samoja epäloogisia elementtejä, joita käytettiin silloin, kun meillä oli oma valuutta ja rajamuodollisuudet tullia myöden. Suurin ja oireellisin virhe on se, että työttömyyttä torjutaan rahalla. Tämä kertoo täydellisestä globaalin talouden toiminnan ymmärtämisen puutteesta. Työpaikkojen ostaminen yhteiskunnan varoilla on sama kuin, jos syöpää yritettäisiin parantaa Buranalla. Tätäkin olen kuullut tapahtuneen. Työttömyyden syy Suomessa on se, että työvoimakustannukset ovat kilpailijamaita kohtuuttoman paljon korkeampia. Toisaalta suomalaisten käteen jäävä nettopalkka on kilpailijamaita alhaisempi. Tämä on työttömyyden ydin. Kun puhutaan Tanskan mallista, niin Tanskassa työttömyys oli viime vuonna 4,2 %, kun vuonna 2006 maassa oli täystyöllisyys. Suomessa työttömyysaste oli 2010 noin 8 % ja vuonna 2006 se oli 7,7 %. Tilastoja voi lukea monilla tavoin, mutta edellä olevat luvut kertovat selvästi, että Tanskan malli toimii paremmin kuin Suomen. On tietenkin otettava huomioon, että Tanskassa ei ole euro käytössä.
Suomen hallitusohjelma ei lupaa mitään hyvää pienille ja keskisuurille yrityksille. Niiden kilpailukyky ulkomaisiin kilpailijoihin verrattuna heikkenee edelleen. Polttoaineiden veronkorotukset ajavat Suomen kuljetusalan ulkomaisiin rekkoihin. Tästä oiva osoitus on valtiollisen VR:n päätös siirtää koko kumipyörätoiminta Venäjälle. On syytä muistaa, että rajan yli tulleessa rekassa saa olla 800 litraa polttoainetta, joka on puolet halvempaa kuin Suomessa. Toinen määräävä tekijä ovat työvoimakustannukset ja näillä eroilla suomalaisten peli on menetetty. Pahimman skenaarion mukaan Suomeen ei jää kuin paikallisia käsityöläisiä, joiden markkinat eivät ulkomaisia kilpailijoita kiinnosta. Pelkään pahoin, että nykyinen hallitus ja sen ohjelma petaavat perussuomalaisten suurta jytkyä kunnallisvaaleissa. Jyrkin ja Jutan on syytä teettää naamiot hymynaamoistaan nyt, kun vielä hymyilyttää.


No Comments »

Avoimen sektorin haasteet

Nykyihmisen tulevaisuus ei ole määrätty tähdissä. Tulevaisuuden tutkimuksen avulla voidaan selvittää erilaisia vaihtoehtoja tulevaisuuden ohjaamiseksi. Tämä tietenkin edellyttää, että poliittinen tahto voittaa poliittisen tarkoituksenmukaisuuden. Suomessa mielenkiinto on keskittynyt euroon ja sen tulevaisuuteen kriisitilanteessa. Hallitusohjelma todistaa, että poliittista tahtoa ei ole löytynyt hallinnon rakenteiden keventämiseen. Tämä on perinteistä suomalaista hallintokulttuuria. Sotkeudutaan lillukan varsiin näkemättä metsää puilta.
Ongelmia on tulossa myös avoimella sektorilla. Tuotannollisten yritysten määrä on tasaisesti vähentynyt 1990-luvun lamasta alkaen. Pienen piikin toivat IT-alan investoinnit, mutta nekin ovat pääosin hävinneet halvempien kustannusten maihin ja lähemmäs markkinoita. Viime vuoden tilastojen mukaan tuotannollisia yrityksiä oli enää ainoastaan 7 % kaikista yrityksistä. Suurin vaara piilee siinä, että suurien ikäluokkien yrityksistä jopa 90 % on erikokoisia tuotannollisia yrityksiä. Kun nämä omistajat lähtevät eläkkeelle, niin ainoastaan noin kolmannes siirtyy suvun sisällä. Loput ovat vapailla markkinoilla ja ostajia ei ole kovin paljon liikkeellä. Tämä trendi johtaa lopulta siihen, että avoimen sektorin rakenne vinoutuu pahasti.
Vaikka useat kotimaiset ja kansainväliset tutkimukset osoittavat, että kansalliset taloudet edellyttävät vahvaa tuotannollista sektoria selviytyäkseen tulevista haasteista, niin hallitukset ovat vain toistelleet palveluiden autuudesta. Palvelualan yrityksen perustaminen on huomattavasti helpompaa ja riskittömämpää kuin tuotannollisen yrityksen. Tämä johtuu investointien suuruudesta. Teollinen tuotanto edellyttää tuotantotiloja, joiden rakentaminen Suomessa on normitettu erittäin kalliiksi. Koneet ja laitteet ovat suurelta osin suunniteltu ja valmistettu muissa EU-maissa ja niiden kapasiteetti on yleensä liian suuri kotimaan markkinoille. Tällainen investointi ei ole kovin kannattavaa.
Hallitukset ovat olleet hyvin huolissaan siitä, että olemassa olevat yritykset eivät kasva. Monessa yrityksessä tilanne on kuitenkin sellainen, että kasvu edellyttää markkinoiden laajentamista kansainvälisiksi. Teollisten tuotteiden kannalta on muistettava, että Suomi on saari, josta tuotteet on vietävä kohdemarkkinoille laivoilla. Tässä suhteessa komissio yrittää lyödä viimeisen naulan suomalaisen teollisuuden arkkuun tiukentamalla laivojen rikkipäästöjä. Tämä tulee Suomelle niin kalliiksi, että jopa metsä- ja metalliteollisuudenkin toimintaedellytykset tulevat kyseenalaisiksi. Vaihtoehto olisi rautatie läpi Baltian, mutta se ei tunnu Suomea kiinnostavan. Rikkipäästöjen ehdoksi pitäisi laittaa EU-rahoitteinen rautatieyhteys Baltian läpi Keski-Eurooppaan.
Edellä olevan perusteella on välttämätöntä, että erityisesti keskisuurten ja pienten teollisten yritysten sukupolvenvaihdos onnistuu. Sen lisäksi, että kansantalouden rakenne edellyttää sitä, on olemassa myös sosiaaliset ja inhimilliset syyt. Monet näistä yrityksistä rakennettiin kehitysalueille tukien avulla. Talouden painopisteen siirtyessä etelään, näille laitoksille ei ole enää ottajia, jolloin yrittäjät menettävät lähes koko omaisuutensa, koska kiinteistöjen arvo on tutkimusten mukaan olematon.

No Comments »

Verotus ja työpaikat

Kun Suomesta ryhdyttiin rakentamaan hyvinvointiyhteiskuntaa Ruotsin malliin, elettiin toimintaympäristössä, missä oma valuutta antoi mahdollisuuden devalvointiin ja rajoja suojasivat tullimuurit. Niissä olosuhteissa valtaapitävät katsoivat oikeaksi rakentaa verojärjestelmän, jonka oletettiin toimivan ikuisesti. Koska tulojen verottaminen olisi kostautunut pahasti työväkeä edustaville puolueille, rakennettiin järjestelmä maksettujen palkkojen varaan. Nämä maksut laitettiin työnantajien kerättäväksi ikään kuin piiloon. Kun pirulle antoi pikkusormen, niin nykyisessä toimintaympäristössä se on viemässä koko käden olkapäätä myöten. Tullirajat ovat poistuneet ja samoin oma valuutta. Devalvaatiolla ei voi enää korjata tehtyjä talouden virheitä.
Kun tilanne meni oikein pahaksi, niin devalvaatiolla saatiin jälleen aikaan tasapaino ja luotiin lisää työpaikkoja tai palautettiin vanhat työpaikat. Näin verotukseen jäi paha rakenteellinen virhe, joka ei sinänsä ollut virhe tehtäessä. Liittyminen Euroopan Yhteisöön ja euron käyttöönotto muuttivat rakenteen työllistämistä estäväksi. Palkkaperusteiset verot ja veroluonteiset maksut edustavat nykytilanteessa pahaa ajatusvirhettä. Näillä maksuilla yritysten voittoja verotetaan ennen niiden syntymistä. Tämä tekee työllistämisestä kallista ja kasvattaa työllistäjän riskiä kohtuuttomasti. Näitä veroja ja maksuja kerätään ennen yrityksen voiton syntymistä. Tällainen järjestelmä on niin monimutkainen, että se etsii vertaistaan koko maailmassa.
Nykyisessä toimintaympäristössä tällainen järjestelmä on täysin absurdi. Yritystä verotetaan jo ennen, kuin se on tuottanut ensimmäistäkään euroa voittoa. Lisäksi yrittäjää verotetaan progressiivisesti, mikäli hän pystyy ottamaan euronkin palkkaa yrityksestään. Tämän tehokkaampaa estettä uusien yritysten syntymiselle ja uusien työpaikkojen luomiselle ei ole. Veronsaaja eli yhteiskunta ei ota mitään riskiä, vaan riski on siirretty täysimääräisenä työllistäjille. Tämä myös selittää sen, miksi Suomessa on väestöön suhteutettuna vähiten yrityksiä teollistuneessa maailmassa. Kun nyt puhutaan hallitusneuvotteluissa työpaikkojen luomisesta, niin on syytä miettiä tätä rakennetta. Työllistämisen kuluja on laskettava ja siirryttävä tehdyn tuloksen eli voiton verottamiseen. Muussa tapauksessa työpaikkojen ”luominen” poliittisin keinoin voidaan unohtaa.
Mielenkiintoista on myös EK:n vaatimus yhteisöveron alentamisesta. Se on tyypillistä suurteollisuuden lobbausta. Suomen suurteollisuus on pääosin prosessiteollisuutta, jossa palkkojen osuus liikevaihdosta on automatisoitu hyvin pieneksi verrattuna pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Yhteisöveroa maksetaan yhtiön voitosta eli siis siitä voitosta, joka on jo syntynyt. Paras tapa kansantalouden kannalta välttää yhteisöveroa on pienentää voittoa esimerkiksi palkkaamalla lisää työvoimaa ja investoimalla. Tämä olisi rakentava tapa välttää yhteisöveroa. Se kuitenkin pienentäisi optioita ja bonuksia yhtiöiden johdolta. Se myös siirtäisi yhteisöveroa jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Suuren yhtiön kannalta yhteisövero on siis monivalintatehtävä. Virossa asia on ratkaistu yksinkertaisesti. Veroja kannetaan vasta sitten, kun yritys maksaa osinkoja. Mikäli voitoilla vahvistetaan yhtiön kassaa eli vakavaraisuutta jättämällä voitot yhtiöön, sitä ei veroteta.
Hallitus on siis erittäin vaikeiden ongelmien edessä. Kuinka voi pihvin syödä ja säästää? Voiko yrityksiä verottaa ennen, kuin tulosta on edes syntynyt? Tämä tilanteessa, jossa noin 40 000 yritystä uhkaa poistua muutenkin markkinoilta suurten ikäluokkien mukana.

No Comments »

Tähänkö on tultu!

Yhdysvallat on korviaan myöten veloissa ja useat osavaltiot liki konkurssissa. EU:n jäsenvaltioista Välimeren maat ovat aivan kuralla. Välimeren eteläpuoliset maat ovat barrikadeilla ja kansa huutaa leipää ja demokratiaa. Valkovenäjällä diktatuuri on ajanut valtakunnan taloudelliseen ahdinkoon. Venäjällä kommunismi kaatui ja tilalle syntyi jokin muodoton järjestelmä, jossa mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. Rahalla selviää murhistakin. Ainoastaan Aasiassa vilkkuu valopilkku. Kiina porskuttaa ja sen ylijäämät ovat käsittämättömän suuria. Kun Venäjän talous on täysin kaasun ja öljyn varassa, niin Kiinan vienti sen sijaan koostuu hyvin monenlaisista tuotteista, kopioista ja viritelmistä. Tämä jopa niin, että kiinalaiset ostavat koivutukkeja Siperiasta ja myyvät sen takaisin vanerina moskovalaisille rakennustyömaille.
Vanhaa sanontaa mukaillen voisikin todeta, että maailman kirjat ovat sekaisin. Se, mikä tässä alan tutkijana itseäni ihmetyttää, on syvä hiljaisuus. Taloustieteilijät ja nobelistit eivät ole esittäneet minkäänlaisia uusia teorioita uudenlaisen globaalin talousmallin luomiseksi. Ainoat kommentit, joita heidän taholtaan kuullaan, ovat ne, joissa veikataan seuraavaa palopesäkettä. Keynesiläiset talousteoriat ovat tulossa 80 vuoden ikään, eikä jälkikeynesiläisyydelläkään ole pystytty antamaan vastauksia globaalitalouden aiheuttamiin ongelmiin kansallisvaltioiden talousongelmiin. Vai onko kuitenkin niin, että yksinkertaiset talouden perustotuudet ovat hautautuneet poliittisen pyrkyryyden alle?
On syntynyt hyvin merkillinen paradoksi. Poliittinen putkinäkö näkee ainoastaan jatkuvan kasvun pelastavan voiman. Se on ikään kuin toiveiden tynnyri. Jos nyt ei ole kasvua, niin otetaan syömävelkaa, koska kyllä se kasvu sieltä tulee. No tuleehan se sieltä jos ei nyt, niin seuraavan sukupolven aikana. Tätäkö tarkoitettiin Raamatussa, kun siellä sanottiin, että isien pahat teot kostautuvat kolmanteen ja neljänteen polveen – tai jotain siihen suuntaan? Talouskasvu kasvattaa aina inflaatiota. Se on sitä suurempi, mitä kovempaa kasvu on. Tämä on todistettu käytännössä kaikkialla. Talousmiehet ja nyt erityisesti EU:ssa EKP puolestaan pyrkii hillitsemään inflaatiota nostamalla korkotasoa.
Koron nosto tekee rahasta kallista, joten raha alkaa mennä huonommin kaupaksi. Tämä puolestaan vähentää kulutusta ja pienentää verotuloja eli tuhlattavaa. Tätä eipäs-juupas-keskustelua käyvät siis poliittiset päättäjät ja pankkimiehet. Poliitikot ottavat lisää syömävelkaa, jotta kulutus olisi mahdollisimman suuri ja pankit nostavat korkoja, jotta kulutus laskisi. Mitä ihmeen järkeä tässä on??? Tätä ottelua on käyty jo EU:ssakin riittävän pitkään, jotta voidaan hyväksyä se, että tämä systeemi ei toimi. Kakkua ei siis voi syödä ja säästää. Ainoa vaihtoehto on valtion kulujen pienentäminen radikaalisti. Kuten Suomen kaikki sodan jälkeiset hallitukset ovat todistaneet, julkisen hallinnon kulujen pienentäminen ei demokratiassa ole mahdollista. Sama meininki on muissakin jäsenmaissa. Demokratian työkalut näyttävät kaikkialla olevan konsensus ja kompromissi ja kumpikaan ei ole koskaan halpa. Demokratia ei ole kovin halpa systeemi.
Jotta iso kuva kirkastuisi, niin tarkastellaanpa USA – Kiina-akselia. Yhdysvalloissa käydään kovaa kädenvääntöä velkakaton nostamisesta muutamalla biljoonalla. Demokraatit haluavat suojella kannattajiensa sosiaalisia etuja, mutta oikeisto puolestaan haluaa suojella kannattajiaan veroilta. Jos lainakattoa saadaan nostettua, niin Yhdysvallat jatkaa velkaantumistaan. Kiina puolestaan on käyttänyt USA:n velkaantumista hyväkseen. USA on ollut vuoteen 2007 asti Kiina suurin vientimarkkina. Jotta kauppa olisi käynyt hyvin, Kiina rahoitti osan USA:n kulutuksesta ja on nyt suurin yksittäinen USA:n saamamies. Kiinalla on kasi riskiä. Luotot ovat dollareissa ja jos dollari romahtaa, niin Kiinan saatavien arvo laskee nopeasti. Jos USA puolestaan joutuu maksukyvyttömäksi, niin seuraukset ovat samat.
Vanha englantilainen sanonta toteaa: ”They are very clever those little Chinese” eli nuo pienet kiinalaiset ovat hyvin fiksuja. Kun suurin osa länsimaisista demokratioista painiskelee jatkuvien talousongelmien kanssa, niin nuo pienet kiinalaiset porskuttavat kommunistipuolueen pidellessä tiukasti kaikkia naruja käsissään. Voiko tästä vetää sen johtopäätöksen, että poliittinen vallanhimo on tuhonnut demokratian kaikkein pyhimmän doktriinin yhteisten asioiden hoitamisesta? Niin tai näin, niin tämän ajan demokratiassa on selvästi jotain mätää. Pitäisikö perustuslaki päivittää vastaamaan tämän vuosituhannen haasteita paremmin kuin nykyinen? Entäpä sitten EU? Miten se pelastetaan? Voisin heittää tähän sen verran, että suunniteltu vakausmekanismi vain houkuttelee holtittomia maita ottamaan lisää velkaa. Onhan maksaja tiedossa. Entäpä, jos euromaille asetettaisiin velkakatto, jota ei saa ylittää. Sitä valvottaisiin ilmoitusvelvollisuudella – nimittäin luotonantajien.

No Comments »

Remppa

Viime vuodet ovat olleet remonttien täyttämää aikaa. Pahin rakennuslamakin leikattiin remonteilla. Remonttien syynä on yleensä tarve korjata jotain vaurioitunutta. Syinä ovat yleensä yksinkertainen kuluminen tai kosteusvauriot. Meillä sen sijaan piti korjata täysin hyväkuntoinen sauna. Syynä oli se, että se oli liian vanha. Eihän vajaa nelikymppinen voi olla mikään vanha? Hävisin kuitenkin äänestyksen 2 – 0,5. Tämä siksi, että kaikki naimisissa olevathan tietävät, että naisella on perheessä kaksi ääntä ja miehellä vain puoli ääntä, koska miehet ovat ikuisia poikia. Joskus tosin olisi toivottavaa, että naisetkin olisivat joskus tyttöjä. Eihän minulla sitä saunaremppaa vastaan ollut sinänsä mitään, mutta ne perusteet arveluttivat. Olen nimittäin itse paljon vanhempi kuin sauna, enkä läheskään yhtä hyväkuntoinen. Laittoi tämä logiikka varoituskellot soimaan – että jos minäkin joudun vaihtoon, kun olen liian vanha.
Kun sitten pääsiäisenä ryhdyin purkamaan saunaa, niin piruuttani puumiehenä mittasin saunan alimmaisten paneelien kosteuden. Kosteutta oli 2 – 3 %. Tällaista kosteutta olin viimeksi nähnyt 1960-luvulla Iskun koivusahatavarassa. Se oli niin kuivaa, että kun ryhdyin polttamaan saunaa vanhassa Porin-Matissa, niin ei ehtinyt laittaa uunin luukkua kiinni, kun pesä oli jo tyhjä. Näin kuivassa puussa ei home elä ja luikertelevat eliötkin kuolevat janoon. Kun ennen tehtiin saunoja kiviseinien sisään, niin tärkein asia oli järjestää hyvä tuuletus seinäpaneelien taakse. Se takasi, että kosteusvaurioita ei tule. Mutta vaikka se puu kuivaa onkin, niin kyllä vanhan saunan polttaminen on kallista puuhaa. Siinä kalpenee nykyiset öljyn hinnat kummasti.
Kun sitten uusien määräysten mukaan jouduttiin lattiat piikkaamaan auki kosteuseristyksen uusimiseksi, niin taas ihmeteltiin, että miten tämä voi olla näin kuiva, vaikka ei ole minkäänlaista kosteuseristystä? Yritin selittää, että talo on korkean mäen päällä ja alla on pelkkää soraa. Jos vettä menee laattojen saumoista läpi, niin sehän pysähtyy vasta pohjaveteen. Se on sellainen, toi maan vetovoima. Ei auttaneet selitykset. Uusien sääntöjen mukaan kovat kosteuseristykset piti laittaa. Ei riittänyt yli viidenkymmenen vuoden käyttökokemus. Yritin kyllä panna hanttiin sanomalla, että nyt jos kosteus menee läpi, niin se jää rakenteeseen, eikä poistu sieltä ikinä. Ne on niin viisaita nämä normittajat. Tuli ihan mieleen 1960-luvun alku, kun betonimiehet rakensivat normeja elementtirakentamiseen. Ne normit ainakin kasasivat kosteuden rakenteisiin. Näyttöä on lehdissä päivittäin.
No sitten tuli esiin tämä radon. Siitä pääsin onneksi suojautumaan, koska kallio oli siinä kohden alla. Ihmettelen kyllä tätä radonhössötystä. Onko siitä joku EU-määräys? Olen joutunut työni puolesta matkustelemaan Saksassa hyvin paljon. Siellä ihmetellään tätä Suomen radonvouhotusta. Saksassa on nimittäin vanhoihin kaivoksiin laitettu kymmenittäin vanhoja armeijan sänkyjä riviin. Ihmiset menevät sinne ja maksavat saadakseen ottaa radonkylpyjä. Onko se niin, että pieninä kylpyläannoksina radon parantaa, mutta suurempina se on vaarallista. Kuka on ihan oikeasti tutkinut Suomessa asian ja miten? Jos talossa poltetaan ahkerasti tupakkia ja lattian rakosista tulee vähän radonia, niin kumpi on suurempi syy, jos joku sairastuu keuhkosyöpään. Jos ilmastointi on kunnossa, niin kummastakaan ei pitäisi olla suurempaa vaaraa paitsi tupakoisijalle.
No ei tämä normitushölmöily loppunut vielä tähän. Sähkömies otti hihasta kiinni ja talutti sähkökeskukselle. Siellä hän esitteli pienen valkoisen boksin. Se oli vikavirtasuoja. Siinä oli pieni nappi, jota piti painella kerran kuussa, muuten se voisi lakata toimimasta. Tämä laite tarvittiin, koska vanhojen pistorasioiden tilalle kosteaan tilaan asennettiin uudet pistorasiat. Siis niiden vanhojen, jotka olivat palvelleet 40 vuotta ilman häiriöitä tai vaaraa. Ihmettelin sähkärille, että mikä se sellainen vikavirta on? Minulle aikoinaan opetettiin, että on vaihtovirtaa ja tasavirtaa niin, että mistäs tällaista vikavirtaa oikein tulee? Ja jos siinä on kerran vikaa, niin pitääkö siitä sitten vielä maksaa? Miksi yleensä vanhojen toimivien ja hyvien käytäntöjen tilalle pitää keksiä aina uusia ja käyttäjäepäystävällisiä?
Asiaan on olemassa kaksi selitystä eli pitkä ja lyhyt. Koska liuskan loppu häämöttää, niin otan tähän sen lyhyen. Maailman talous perustuu kulutuksen kasvuun – näin ainakin poliitikkojen mielestä. Jos kasvua ei tule muuten, sitä pitää nostaa lakisääteisesti. Kun yhden vanhan laitteen tilalle normitetaan kolme uutta laitetta, joita vielä pitää käydä näpräämässä kerran kuussa, niin kyllä kulutus kasvaa. Se näyttää olevan vaan sillä tavalla, että uusiin tai remontoituihin taloihin muuttajille ei riitä enää kuntotarkastus. Pitää olla mukana myös 300 sivua paksu käyttöohje. Sekin lisää kulutusta – nimittäin paperin.

No Comments »

WP Login