Kunnat ja EU:n rahoituspaketti

Suomen vanhassa ja nyt myös uudessa hallituksessa ajetaan velkavaltioiden auttamista kuin käärmettä pyssyyn. Asia ei ole kuitenkaan Heinäluoman mukaan kuin 10 % hallituksen huomiota vaativista asioista. Aikaansaatu paketti on kuulemma suuri muutos Suomen aikaisempaan kantaan. Tärkeimpänä muutoksena oli vakuuksien vaatiminen lainoitettavilta valtioilta. Minua yrittäjänä ja yrittäjyyden tutkijana ihmetyttää suuresti tämä vaatimus. Yrityksillä ei yleensä ole minkäänlaisia vaikeuksia saada luottoa mistä tahansa, kun on turvaavat vakuudet. Jos luototettavilla valtioilla olisi antaa tällaiset vakuudet, niin näitä tukipaketteja ei tarvittaisi.
Kysymys onkin sen jälkeen siitä, mitä tällaiset vakuudet voisivat olla? Lisäksi pitää myös kysyä, riittääkö näitä vakuuksia kaikille luotonantajille? Suomessa tuskin ollaan niin naiiveja, että uskotaan, että vain me saisimme rahoituksellemme vakuudet. Totta kai muutkin rahoittajat haluavat samaa, mitä yksi saa. Tästä seuraa loogisesti, että Suomi ei ole vakavissaan ja vakuudet jäävätkin velallisen vakuutukseen lainojen takaisinmaksusta. Nyt päättävällä nuorella sukupolvella ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka 1990-luvun alkupuolen laman aikana hallitus ja pankit tuhosivat Suomesta noin 35 000 yritystä. Se oli Suomen pankkikriisi. Siinä katsottiin paitsi yritysten vakuudet myös takaajien vakuudet kolmanteen ja neljänteenkin polveen. Pelkona tässä on vanha totuus, että jos ei tunne historiaa, joutuu elämään sen uudestaan.
Palataanpa sitten siihen 90 %, josta ei ole tässä tohinassa olut aikaa keskustella. Samaan aikaan, kun edustajamme Euroopan pöydissä käyttäytyvät kuin ison talon pojat, kotimaassa ruokajonot kasvavat, mutta ne siirretään pois silmistä. Ovatko liian lähellä eduskuntaa? Kunnat ovat yhtälailla pulassa. Asiantuntijat ovat todenneet, että valtio on velkaa kunnille enemmän kuin Portugalin pakettiin vaadittavat eurot. Pitäisikö tämäkin asia sitoa samaan pakettiin. Toisaalta historian opetuksen perusteella voi hyvin odottaa, että valtio siirtää yhä enemmän tehtäviä kunnille ja piikki kasvaa. Tämä, jos mikään, on kaksinaismoraalia. Suomessa hallitus tarjoa selviytymiskeinoksi kunnille yhdistymistä eli fuusioitumista. Samat pelisäännöt eivät näytä kelpaavan Euroopassa.
Mantrana hoetaan myös, että työpaikat säilyvät ja työttömyys Suomessa vähenee, kun vaan tukea jaetaan. Tästäkin on kotimaasta vastakkaista näyttöä. Tukea jaettiin pitkään ja sitä kutsuttiin kehitysaluetueksi. Miten ne tuet näkyvät nyt? Eivät mitenkään. VTT Jukka Tarkka jopa vertasi Euroopan tukemista YYA-sopimukseen. YYA sopimus mahdollisti kuitenkin vuosikymmeniä kestäneen bilateraalisen kaupan Suomelle. Tosin Nesteen historiassa kerrotaan, että autoilevat suomalaiset joutuivat maksamaan neuvostoöljystä 5 % yli kansainvälisen markkinahinnan. Todennäköisesti kuitenkin jäätiin voitolle. Nyt suunnitteilla oleva sopimus ei sen sijaan takaa mitään. Näitä kauppoja ei sovita komissiossa, kuten Neuvostoliiton kanssa tehdyt kaupat aikoinaan. Kaupat tehdään yritysten kesken, ei valtioiden välillä. Työpaikkojen lisääntyminen ja Suomen kilpailuaseman paraneminen on tässä yhteydessä poliittista toiveajattelua.

Comments are closed.


WP Login