Vastuun kanto

Vastuun kanto ei ole ihan sama asia kuin akan kanto, mutta sinnepäin. EKP:n pääjohtaja Trichet kävi kokoustamassa Suomessa ja peräänkuulutti samalla Suomelta vastuun kantamista Portugalin avustamisessa. Vastuun kanto näissä EU-piireissä on hyvin mielenkiintoinen asia. Jos Euroopan komissio ja sen virkamiehet olisivat kantaneet vastuunsa ja valvoneet asioita siten, että väärennetyt raportit ja avustusrahojen mielikuvituksen rajat ylittävä väärinkäyttö olisi kitketty pois jo heti al-kuunsa, ei oltaisi tässä tilanteessa. EKP olisi myös voinut kantaa vastuunsa asiassa ja valvoa jäseni-ään paremmin. Nyt nämä organisaatiot vetoavat maihin, jotka ovat hoitaneet asiansa paremmin. EU:ssa ei ole kovin hyvin ymmärretty Suomen muusta Euroopasta poikkeavia olosuhteita, kun eri-laisia direktiivejä on laadittu. Onko se ollut solidaarista ja onko EU kantanut vastuunsa myös poh-joisimman jäsenensä osalta?
EU:n nykyiset ongelmat johtavat juurensa hyvin pitkälle taaksepäin. Kun EU:n jäsenmäärää ryhdyt-tiin hirveällä nopeudella kasvattamaan, niin monissa jäseneksi päässeissä maissa ajateltiin, että tä-mähän on taas joku Lions-klubi, mutta mennään nyt, kun tarjotaan. Tämä näkyi myös Euroopan parlamentin jäsenasetteluissa. Ehdolle asetettiin kotimaan politiikan ”vilttiketjulaisia”, koska pää-tösvallan oletettiin pysyvän tiukasti jäsenmaiden parlamenteilla. Selvän esimerkin osaamattomuu-desta antoi Lissabonin kokous, jossa päätettiin muodostaa Euroopan yhteisöstä maailman kilpailu-kykyisin talousalue kymmenessä vuodessa. Päättäjät eivät ymmärtäneet lainkaan sitä, että alue koostui niin monenlaisista erilaisista hallintorakenteista ja kulttuureista, että käytännössä tällainen päätös oli täysin mahdoton ja typerä. Jo vuosia sitten esittämäni väittämä Lissabonin sopimuksen mahdottomuudesta on viimeistään nyt todistettu oikeaksi.
Kulttuurien raja on kautta aikojen kulkenut Alpeilla. Alppien pohjoispuolella on sellainen kulttuuri, että asiat tehdään niin, kuin sovitaan ja sopimuksista pidetään kiinni. Tästä poikkeuksena ovat enti-sen Neuvostoliiton jälkeläiset. Alppien eteläpuolen kulttuuria kuvaa hyvin italialaisen ystäväni to-teamus: Italiassa keksittiin kaksinkertainen kirjanpito, mutta nykyisin se ei riitä. Nyt tarvitaan kir-janpito verottajalle, mafialle, omistajille ja itselle eli siis nelinkertainen kirjanpito. EU:ssa on siis suuri joukko maita, joissa vallitsee bysanttilainen kulttuuri, jossa kaikki mitä sovitaan, on ohjeellis-ta. Vasta käytännön ongelmat määrittelevät sovitun lopullisen muodon. Kun EU:ssa sovittiin jotain, niin Alppien pohjoispuolella asiat otettiin tosissaan. Eteläpuolella sen sijaan ajateltiin, että katsotaan nyt.
Mitä sitten suomalaiseen vastuunkantokulttuuriin tulee, niin menneet vaalit osoittavat, että edellinen eduskunta ei ole pitänyt lupauksiaan. Vastuuta kannettiin menneinä aikoina enemmän puolueelle ja ajateltiin, että se mikä sopii puolueelle, sopii myös kansalle. Tämä kulttuuri on nyt murroksessa. Viisastunut kansa ei enää usko mihin vain. Nuori ja kokematon poliittinen johto ja virkamiehet, eivät edes pysty kertomaan, mitkä ovat tarkalleen Suomen saatavat ja vastuut Kreikasta ja Irlannista ja mihin ollaan sitoutumassa Portugalin osalta. Katainen on valmis laittamaan nimensä enemmän tai vähemmän avoimeen shekkiin ja vain päästäkseen isojen poikien hiekkalaatikolle. Suomen ollessa kriisissä 1990-luvulla melko nopeasti perustettiin roskapankki, jonne ikävät asiat haudattiin. Olisiko nyt syytä perustaa roskavaltio ja haudata se kaikessa hiljaisuudessa Välimereen?

Comments are closed.


WP Login