Yhden totuuden maa

Suomeen on kehittynyt kummallinen tapa tai liekö suorastaan kulttuuri. Meille sopii vain yksi totuus kerrallaan. Erityisen hyvin tämä näkyy nyt Nokian tragediassa. Nokian juuret ovat syvällä suomalaisessa metsässä. Kun se irtosi juuriltaan ja lähti kehittymään elektroniikkayhtiöksi, sitä katsottiin pitkin nenän vartta. Kairamo oli kuitenkin visionääri ja piti pintansa, kunnes pankkiherrat tylysti tappoivat hänet niin kuvaannollisesti kuin fyysisesti. Tilalle tuli Ollila, joka nosti Nokian lentoon ja siinä samassa nosti koko Suomen lamasta. Hänestä tuli kuningas, jonka pöydältä putoilevia murusia pankinjohtajatkin odottivat kieli pitkällä. Hän nousi keulakuvaksi, jolle ei oikein kukaan uskaltanut esittää omia mielipiteitään.
Jossain vaiheessa tiimi hänen takaansa alkoi kaikota. Ehkä joskus kuulemme miksi. Nokian ainoa todellinen suuri virhe oli se, että siellä ei strategisessa suunnittelussa käytetty tulevaisuuden tutkimusta hyväksi, vaan mentiin vanhaan malliin insinöörivetoisesti. Vaikka olen itsekin insinööri, niin olen siksi paljon ollut markkinointitehtävissä, että tiedän, että insinöörien totuus ei ole ainoa totuus. Suomessa kunnioitetaan titteleitä ja auktoriteetteja ja nostetaan heidät pilviin. Sitten, kun heidän auktoriteettinsa alkaa murentua, hei eivät ole edes maan matosia. Eivät Ollilan ansiot häviä siitä mihinkään, että on tullut aika muuttaa strategiaa ja miestä. Jokainen yritys, joka aikoo elää pitkään, joutuu aika ajoin muuttumaan. Nokia on pystynyt muuttumaan jo moneen kertaan historiansa aikana ja nyt on taas kerran muutoksen aika. Koska yrityksellä on vahva kassa, niin ei ole syytä epäillä, etteikö muutos onnistuisi nytkin.
Laulussa sanotaan, että jokainen elämä on laulun arvoinen. Kukaan kuolevainen ei kuitenkaan ole Jesus Interparis. Jokaisella on oma aikansa ja omat hetkensä. Joskus nämä hetket saattavat nousta päähän ja silloin on putoaminen lähellä. Vaikka jonkun on aina oltava liike-elämässä vetovastuussa, niin jokaisen suurmiehen takana on tiimi. Silloin, kun tiimi katso, että johtaja on vaihdettava, niin silloin niin on tehtävä. Auktoriteettien kunnioitus on vanhaa perua patruuna-ajalta. Patruunoilla oli tapana kierrellä duunarien joukossa ja kuunnella heidän mielipiteitään. Tämä vastasi nykyistä tiimityöskentelyä. Jokaisen johtajan on muistettava, että kun kuuntelee, niin kuulee. Kuullun ymmärtäminen onkin sitten paljon vaikeampaa. Vanha sanaparsi siitä että kyllä Siperia opettaa, voidaan nyt modernisoida: Kyllä Nokia opettaa.

Comments are closed.


WP Login