Miten talous toimii?

Suurin osa valtion ja kuntien henkilöstöstä ei oikeasti tiedä, mistä rahat heidän palkkoihinsa tulevat. Taloustieteilijät kutsuvat rahantekoa lisäarvon tekemiseksi. Valtio tai kunnat eivät pysty tekemään lisäarvoa. Ainoastaan yritykset eli yksityinen sektori voi tehdä lisäarvoa. Lisäarvo on suurimmillaan esimerkiksi puunjalostusteollisuudessa. Tämä tietenkin edellyttää, että puut tulevat suomalaisista metsistä, eikä esimerkiksi Venäjältä. Tukin päättyminen esimerkiksi pöydäksi saksalaisen kuluttajan olohuoneeseen muodostaa arvoketjun, jossa lisäarvoa syntyy jokaisessa ketjun vaiheessa. Metsänomistaja saa maksun metsän hoitamisesta kaatoikään.
Seuraavassa vaiheessa kuljetusliike saa maksun kuljetuksesta, mutta jo siitä menee osa ulkomaille polttoaineen ja auton hinnan osalta. Sahalla puolestaan arvoketjuun tulee lisäarvoa työstä, pääomista, tietotaidosta jne. Huonekalutehtaassa tapahtuu samoin. Suurin osa tähänastisesta arvoketjusta jättää Suomeen kotimaista lisäarvoa noin 80 % tuotteen myyntihinnasta. Ulkomaan kuljetuksista suurin osa menee maamme rajojen ulkopuolelle, eivätkä ne tuota lisäarvoa Suomen kansantalouteen. Suurimman lisäarvon kansantalouteen tuottaa siis valmistava teollisuus, jossa suuri määrä eri osatekijöitä yhdistetään tuotteen valmistukseen. Tätä on kutsuttu savupiipputeollisuudeksi jopa halveksivasti.
Kun tätä verrataan palveluteollisuuteen, joka on parin viimeisen vuosikymmenen aikana muodostunut poliitikkojen mantraksi, niin lisäarvon muodostumisessa on huomattava ero. Esimerkkinä on käytetty paitojen pesemistä. Pestävän paidan tuo pesulaan yleensä asiakas itse. Kuljettamiseen käytetty aika on omaa, joten siitä ei lisäarvoa synny. Kuljettamiseen sen sijaan menee polttoainetta ja pääomakuluja, jotka kaikki vievät lisäarvoa pois Suomesta. Varsinaisessa prosessissa syntyy lisäarvoa veden ja työn osalta, joten sekin on vain murto-osa teollisen tuotannon tuomasta lisäarviosta. Tästä syntyy se totuus, että emme voi elää vain pesemällä toistemme paitoja. Energiaa ei tässä ole käsitelty, koska suurin osa kuluttajan ja talouden käyttämästä energian hinnasta muodostuu veroista ja siirtokustannuksista, jotka ovat maan sisäistä tulonsiirtoa.
On ollut kovin suosittua vaatia kaikkia savupiippuja kaadettaviksi ja siirtymistä palveluyhteiskuntaan. Kreikka on hyvä esimerkki palveluyhteiskunnasta, jossa jopa suurin osa tulonmuodostuksesta tulee turismista. Kreikan ongelmat ovat tiedossa. Suomessa ei ole edes mahdollisuutta muodostua turistikohteeksi samassa määrin kuin Kreikka. Paljon ei tarvita tervettä järkeä arvioimaan, kuinka Suomi pärjäisi pelkkänä palveluyhteiskuntana.

Comments are closed.


WP Login