Pitäisikö huolestua?

ELYn tekemä tutkimus ulkomaalaisperäisten yrittäjien toiminnasta on varsin mielenkiintoinen. Lähtökohtaisesti tänne tulevat yrittäjät soveltavat oman kulttuurinsa tapoja. Olen yrittänyt ehdottaa Päijät-Hämeen yrittäjille, että ulkomaalaisille yrittäjille järjestettäisiin jonkinlaista sopeutumiskoulutusta, mutta asia ei ole kiinnostanut. Johtuneeko kateudesta. Mitähän mahtaisi löytyä, jos vastaavanlaiset suomalaiset yritykset tutkittaisiin? Joskus 1990-luvulla oikeuspoliittinen tutkimuslaitos tutki, kuinka paljon yrittäjyyttä säätelevää lainsäädäntöä on Suomen eri laeissa. Tiedot julkaistiin Paula Kyrön väitöskirjassa Yrittäjyyden tarinaa kertomassa. Tutkimuksen mukaan 1950 laadittiin 680 säädöstä ja niistä tuli lakitekstiä 1195 sivua. 1993 laadittiin 1700 säädöstä lisää ja niistä tuli 4800 sivua. Olen sen jälkeen yrittänyt saada päivitystä Oikeuspoliittiselta tutkimuslaitokselta mutta turhaa. Oman käsitykseni mukaan meillä on tällä hetkellä yritystoimintaa säätelevää lainsäädäntöä noin 5500 säädöstä, joista muodostuu noin 9000 sivua. Tässä on oppimista suomalaisille yrittäjille saati ulkomaalaisille. Ongelma tässä kokonaisuudessa on se, että kaikki säädökset ovat sellaisia, että niiden rikkomisesta tulee aina joko sakkoja tai vankeutta. Sen sijaan viranomaiset, jotka näitä valvovat ovat Hallintolain alaisia eli, jos he tekevät virheen tulkinnoissaan, niin seuraamuksia ei tule.

Islannin kansalta kysyttiin haluaako se maksaa islantilaispankkien aiheuttamat tappiot. Vastaus oli selkeä, ei. Vikahan ei ollut kansan, eikä edes hallituksen. Mutta mitä mahtaa tapahtua, jos irlantilaiset, kreikkalaiset ja portugalilaiset ottavat oppia ja sanovat myös ei? Kreikkalaiset kapinoivat jo ja saattavat saada islantilaisten päätöksestä uutta pontta. Irlannissa on hallitus vaihtunut, mutta siellä on tällaisista asioista järjestetty aiemminkin kansanäänestyksiä. Portugalissa kansantalouden rakenne on hieman samanlainen kuin Suomessa. Ammattiyhdistysliike on vahva, virkamieskunta suuri, kuntia paljon ja siellä kerätään pakollisia palkkoihin sidottuja maksuja yrityksiltä toiseksi eniten Euroopassa Suomen jälkeen. Tämä merkitsee sitä, että työttömyyden lisääntyessä valtion tulot pienenevät eksponentiaalisesti samoin kuin Suomessa. Poliitikot tekevät keskenään sopimuksia, joissa kansan tahtoa ei ole kysytty. Ei hyvältä näytä! 

Lahtelaisena olen ihmetellyt näitä kaupungin strategiapalavereita. Strategia on vasta suunnittelun kolmas vaihe. Ensin pitää muodostaa visio eli mikä on kaupungin visio nykyhetkestä vaikka vuoteen 2020. Kun visio on määritelty, sen perusteella laaditaan missio ja vasta sen jälkeen strategia ja toimintasuunnitelma. Nyt laaditaan strategiaa, jolla ei ole mitään juuria???

Comments are closed.


WP Login