Rähmällään

Kun Neuvostoliitto hajosi ja mm. Viro itsenäistyi, entinen maailma muuttui täydellisesti. Viro joutui tai pääsi aloittamaan puhtaalta pöydältä. Se oli raskas tie ja on sitä edelleenkin. Suomessa tilanne oli toinen. Suomeen oli kehittynyt Neuvostoliiton aikana rähmällään olon kulttuuri. Kun uudessa tilanteessa ei auttanut enää rähmällään olo, niin suuri idänkauppa hävisi ensimmäisenä. Sitä seurasi suuri hämmennys. Poliittiset toimijat etsivät epätoivoisesti suuntaa, johon voisi olla rähmällään ja tehdä suuria kauppasopimuksia. Lyhyen etsinnän, laman ja muun sekasorron keskellä löydettiin uusi auktoriteetti, jonka edessä voi olla rähmällään. Tällaisena kohteena nähtiin EU, joten liityttiin siihen.

Vapaakauppa ja euro olivat kuitenkin täysin erilaisia kuin bilateraalinen kauppasopimus. Vapaakauppa takasi vain sen, että yritykset voivat vapaasti kilpailla EU:n alueella ilman tulleja ja muita kaupan rasitteita. Liittyminen euroon puolestaan teki hinnat läpinäkyviksi. Ei ollut mahdollista parantaa huonoa asemaansa devalvaatioilla. Tämä radikaali muutos jäi ”vanhojen puolueiden” poliitikoilta täysin huomaamatta. Mitään muuta muutosta käyttäytymisessä ei tapahtunut kuin se, että käännettiin ja upotettiin Suomen lakeihin kaikki, mitä Euroopan Parlamentista tänne lähetettiin. Vahinko kävi siinä, että ei maltettu miettiä ja sisäistää näitä uusia määräyksiä.

Muutkaan maat eivät ymmärtäneet kaikkia uusia direktiivejä, jotka muistuttivat venäläisiä ukaaseja. Tämä paljastui viimeistään silloin, kun Lissabonissa päätettiin, että vuoteen 2010 mennessä EU:sta tulee maailman kilpailukykyisin alue. Kirjoitin jo silloin, että höpö höpö. Valitettavasti olin oikeassa. Päätöksen jälkeen suunta on ollut täysin päinvastainen ja tulokset ovat nyt näkyvissä. Jotkut EU-maat ovat selvästi kilpailukykyisempiä kuin toiset. Rakenteelliset ja kulttuurierot maiden välillä ovat niin suuret, että mitään yhtenäistä kilpailukykyä ei voi olla.   

Kun nyt muka tuetaan hädässä olevia valtioita, jotka ovat itse syypäitä omiin ongelmiinsa, niin unohdetaan eräs perusasia. Mätää omenaa ei voi parantaa. Sen voi toki syödä ja odottaa ettei itse sairastu. Kun ja jos näin tekee, niin on muistettava, että kilpailukyvyn muodostavat yritykset ja vain ne tekevät kauppaa keskenään. Viimeinen päättäjä on kuitenkin kuluttaja. Kun pelätään lumivyöryä, niin pitää muistaa, että edessä ovat verojen korotukset, jotka siirtyvät hintoihin ja vaikuttavat yrityksien kilpailukykyyn. Yritysten ei tarvitse alistua tähän, vaan ne voivat paeta koko Euroopasta. Jos tämä perälauta pettää, niin ollaan uppoavassa paatissa.

Olisi ehkä syytä miettiä valtioiden fuusioimista. Esimerkiksi Belgialla on aivan yhtä hyvät mahdollisuudet selvitä globaalitaloudessa kuin itsenäisellä Baskimaalla. Espanja voisi puolestaan ottaa Portugalin, koska se on suurin saamamies. Juuri muuta ei tapahtuisi kuin, että Espanjasta tulisi kaksikielinen maa. Jos Irlanti liitettäisiin Isoon Britanniaan, niin ei olisi edes sitä ongelmaa. Uudessa globaalissa taloudessa on muistettava, että itsenäisyys ei ole halpaa.

Comments are closed.


WP Login