Virtuaaliomaisuus

Hallinto-oikeus on juuri päättänyt, että rahalla ostettu virtuaaliomaisuus ei ole omaisuutta lainkaan. Virtuaaliomaisuuden voi siis varastaa ilman minkäänlaista pelkoa rangaistuksesta. Tämä on selvä osoitus koko hallintokoneistoa vaivaavasta ongelmasta. Eläkkeelle kohdakkoin jäävä sukupolvi ei ole kiinnostunut tietotekniikasta, eikä sen hyödyntämisestä helpottamaan edes omaa työtään. Olen tavannut jopa neli- ja viisikymppisiä, jotka eivät osaa kuin juuri ja juuri käyttää tekstinkäsittelyä. Ei ole ollut pakko oppia, jos ei toisaalta ole työnantajan puolesta tarjottu opastustakaan. Itse olen seitsenkymppinen ja häpeän näitä nuorempia. Minun oli yrittäjänä pakko opetella tietokoneen hyödyntäminen, koska jouduin itse tekemään kaikki konttorityöt.

Nykyinen tilanne tarjoaa kuitenkin hallinto-oikeuden päätöksen perusteella monenlaisia uusia mahdollisuuksia. Virtuaaliomaisuus ei ole mitenkään paikkaan sidottua, joten sitä on mahdotonta verottaa. Jos muutan koko reaaliomaisuuteni virtuaaliseksi ja jätän sen sitten perillisilleni, niin siitä ei myöskään tarvitse maksaa perintöveroa. Miten sitten suhtaudutaan pörssiosakkeisiin, jotka nekin ovat nykyään täysin virtuaalisia? Kuka onnistuu ensimmäisenä varastamaan virtuaalisen osakesalkun? Entä sähköinen laskutus ja e-maksut? Missä kulkee raja? Mikä on virtuaalista omaisuutta ja mikä ei.

Tämän päätöksen perusteella voidaan perustellusti todeta, että päätöksen tehneet olivat täysin pihalla koko ilmiöstä. Lainsäädäntökin laahaa pahasti jäljessä. On niin kovin kiire tehtailla nippelilakeja kiusaamaan kansaa, kuin perehtyä uusiin trendeihin puuttua tulevaisuuden suuntaan. Meillä on kymmeniä, ellei satoja lakeja, jotka ovat täysin vanhentuneita, mutta siellä ne seikkailevat lakikirjojen kansien välissä. Lainsäätäjän ja etenkin poliisin painajainen on varmaan tällä hetkellä henkilö, joka jää kiinni virtuaalisen varkauden suunnittelusta. Hänelle pitäisi varmaan myöntää jonkinlainen ansiomerkki, koska hän on kaksin verroin syytön.

Comments are closed.


WP Login