Totuus ilmastotavoitteista

Onko totuus ilmastonmuutoksen ensimmäinen uhri? Mitä suurempi on kulutus, sitä suurempia ovat ilmastopäästöt ja jäteongelmat, mutta mitä suurempi on kulutus, niin sitä suurempia ovat yhteiskunnan verotulot. Mikäli edellä olevat hypoteesit pitävät paikkansa, niin millä keinoin Suomi tai EU voi saavuttaa EU:n itselleen asettamansa päästötavoitteet? On ristiriitaista, että samalla kun yrityksiltä vaaditaan kasvua, niin samanaikaisesti vaaditaan niitä vähentämään päästöjä. Uhrataanko ilmastonsuojelun tavoitteet verotulojen ja työllisyyden alttarille?

Sveitsiläinen Francois Isaac de Rivaz sanotaan suunnitelleen vuonna 1807 mäntätyyppisen sisäisen polttomoottorin, joka toimi vedyn ja hapen seoskaasulla. Auton elinkaari alkoi siis yli 200 vuotta sitten. Periaate on edelleen sama. Autossa on neljä pyörää, moottori ja sillä pääsee liikkumaan paikasta toiseen. Kaikki muu onkin sitten tuotekehityksen myötä muuttunut: ulkomuoto, tekniikka ja polttoaine. Tälle tuotteelle ei ole vieläkään löydetty kilpailijaa. Suurin muutostarve on juuri tällä hetkellä auton moottori ja erityisesti sen polttoaineet päästötavoitteiden saavuttamiseksi. Polttomoottoritekniikka on ja pysyy, ainakin niin halutaan uskotella. Verrattuna muuhun tekniseen kehitykseen verrattuna, tämä herättää ihmetystä, jos otetaan vertailukohdaksi vaikka matkapuhelimien akuissa tapahtunut kehitys.

Teknisesti olisi täysi mahdollista palata 1800-luvun alkuun ja ottaa käyttövoimaksi vety ja polttokennotekniikka. Sen päästöt menisivät suoraan luonnon kiertoon sähkön tuotantoa luukuun ottamatta. Tämä tekniikka vaatisi vain sähköä ja vettä. Jos vesi otetaan vesistöistä ja sähkö vaikka omasta tuuli- tai aurinkovoimalasta, niin mitä seuraisi? Siitä seuraisi ennen näkemätön kestävyysvaje. Yhteiskunnan verotulot romahtaisivat. Tilanne pahenisi, jos tekniikka leviäisi vielä kiinteistöjen lämmitykseen, energian tuotantoon jne. Autojen liikkumista voitaisiin toki verottaa satelliittipaikannuksen avulla, mutta sitäkin tekniikkaa voidaan jo harhauttaa. 

Kun tekniikoita on olemassa, mutta ne vähentäisivät yhteiskunnan verotuloja, niin onko tarkoituksenmukaisuus ilmastonsuojelua tärkeämpi kriteeri. Vastaavanlaisia esimerkkejä, jotka iskevät suoraan verottajan suoneen, löytyy joka puolelta yhteiskuntaa. Onko siis kyseessä suuri globaali poliittinen huijaus, jossa ilmastonlämpenemisen julkitulo oli vahinko, jonka kanssa vain pitää yrittää elää. Se on vakavassa ristiriidassa reaalitalouden tavoitteiden kanssa, mutta on kiinni agendassa kuin takiainen. Tämä on suuri maailman laajuinen paradoksi, joka etsii ratkaisuaan.

Comments are closed.


WP Login