Archive for huhtikuu, 2011

Kansallisvaltion konkurssi

Pitkiin aikoihin en ole nähnyt käytettävän vanhaa kliseetä Oy Suomi Ab. Miksiköhän? Viime aikoina on enenevässä määrin keskusteltu kansallisvaltion konkurssista tai velkasaneerauksesta. Poliitikot ovat väittäneet Kiviniemen johdolla, että tällaisiin ratkaisuihin ei ole olemassa olevaa mekanismia. Tämä ei pidä paikkaansa. Velkojilla on aina oikeus periä saataviaan riippumatta siitä onko kyseessä yritys, yksilö vai valtio. Ellei näin olisi, lainananto loppuisi myös valtioille. Valtioita rahoittavat pankit ovat määritelleet oman riskinsä valtioiden osalta korkotasoa nostamalla. Eli, jos valtiolla on huono maksukyky, sille laitetaan korkoihin riskilisää. Tällä tavalla tapetaan lypsävä lehmä, mutta sillä ei toistaiseksi ole ollut väliä. Nyt, kun riskit alkavat realisoitua, pankit huutavat apuun koko kansainvälistä yhteisöä. Ne pelottelevat, että pankkijärjestelmä sortuu. Jos on sortuakseen, niin kapitalismi rakentaa uuden järjestelmän. Vahvat syövät heikot ja holtittomista pankinjohtajista tulee työttömiä. Reilua olisi velkasaneerauksessa ainakin vähentää saatavista ylisuuret korot taannehtivasti. Mikäli se ei riitä, niin pitää seuraavaksi pienentää myös velkapääomaa.
Ainoa asia, joka konkurssissa tulee kansainvälisesti sopia, on valtion ”yhtiömuoto”. Jos valtion toimintaa tarkastellaan liiketaloudellisesti, niin se muistuttaa oleellisilta osiltaan osuuskuntaa, koska kaikki kansalaiset ovat tasavertaisesti vastuussa valtion veloista. Velat maksetaan yleensä veroilla, mutta jos verotulot eivät riitä, joudutaan kajoamaan omaisuuteen. Hypoteettisesti ajatellen prosessi varmaan alkaisi samoin kuin yritystenkin kohdalla eli velkojien kokouksella. Alkuvaiheessa velkojat voisivat myydä valtion omaisuuden, sikäli ja niin paljon, kuin sitä on. Tämän jälkeen olisi luonnollista, että velkojat määräävät valtiolle oman (konkurssi-) hallituksensa, joka ei taatusti ole poliittinen, vaan koostuu rautaisista talouden ammattilaisista (Lähde: Passila, E. Kuole tänään – maksa huomenna). Käytännössä IMF on jo käyttänyt tätä uhkaa mm. Ison-Britannian kohdalla 1970-luvun lopulla. Thatcherin tultua valtaan, valtion omaisuus yksityistettiin eli myytiin käytännössä kokonaan ja valtio selvisi. Samalla maahan tuli noin 25 miljoonaa uutta osakkeen omistajaa. Konkurssihallinnon ainoa mahdollisuus on omaisuuden myynnin jälkeen ryhtyä perimään saataviaan kansalaisilta.
Kansainvälisen oikeuden kannalta on mielenkiintoista pohtia kuinka pitkälle kansalaiset ovat vastuussa valtionsa veloista. Usein lasketaan valtion velka per henkilö eli siis asukasluku. Tämä luku sisältää kuitenkin suuren määrän lapsia, vanhuksia ja varattomia. Todellisen velan määrä per maksukykyinen kansalainen on siis arvoitus. Parempi, mutta lohduttomampi totuus, olisi velka per veronmaksaja. Kansalaisten maksuvelvollisuus olisi todennäköisimmin progressiivinen, jolloin varakkaimmilta ulosmitattaisiin ensin ja palkkojen ulosmittaukseen päädyttäisiin vasta viimeisenä keinona. Suuri arvoitus on se voivatko velkojat periä saataviaan suoraan kansalaisilta, jos valtion omaisuus ei riitä? Vaihtoehto, että velkojat kirjaavat kaikki saatavansa luottotappioihin, on aika mahdoton. Se saattaisi merkitä lopulta koko rahoitusjärjestelmän romahtamista.
On olemassa kolmaskin vaihtoehto, josta ei ole uskallettu keskustella. Tällainen vaihtoehto on fuusio. Siitähän on olemassa jo käytännön esimerkkikin Saksojen yhdistymisessä. Saksojen yhdistyessä DDR oli käytännössä konkurssissa ja Neuvostoliitto myi sen Länsi-Saksalle. Eihän sekään mennyt hyvin, vaan tuli kalliiksi saksalaisille veronmaksajille ja yhdistymisveroa maksetaan vieläkin. Portugalin suurimpia saamamiehiä ovat espanjalaiset pankit, joten fuusioiminen Espanjaan olisi luonnollista. Irlantilaisten suurimpia velkojia ovat englantilaiset ja ruotsalaiset pankit. Ruotsi on hieman kaukana, joten britit voisivat ostaa ruotsalaisten lainapaperit. Briteillä on vanha kohtalonyhteys Irlantiin ja pohjoisin osa siitä jo nyt. Ainoa ongelma on Kreikkaparka, jota ympäröivät joka puolelta toiset köyhät valtiot. Viimeinen ja vaikein vaihtoehto on Euroopan liittovaltio, jota kohti ollaan näillä näkymin menossa. Jokainen miettiköön mielessään, onko se kenties koko ajan ollutkin tarkoitus. Kaikki kyseeseen tulevat vaihtoehdot lähettävät kuitenkin selkeän viestin itsenäisyyteen pyrkiville pienille kansanryhmille – itsenäisyys ei ole halpaa.

No Comments »

Turpiin tuli

Männeissä vaaleissa Lahdelle tuli turpiin. Urbaani legenda kertoo, että joskus 1950-luvulla silloinen kaupunginjohtaja Kajala sanoi eduskunnassa, että kun Helsingistä tultaessa alkavat radiomastot näkyä, niin siihen voi vetää valtion tukien rajat. Lahti kyllä pärjää omillaan. Vuosikymmeniin ei Lahdelle tullut valtiolta rahoitusta mihinkään hankkeeseen. Tätä asia on koetettu korjata yrittämällä äänestää lahtelaisia edustajia eduskuntaan. Tässäkin asiassa Kanta-Häme on kuitenkin osannut hoitaa lahtelaisten äänet paremmin kotiin ja niin kävi nytkin. Lahden paikat hävisivät maakunnan perussuomalasille. Osumia tuli Hollolaan, Orimattilaan ja Asikkalaan. Syitä varmaan mietitään monessa paikallisessa puoluetoimistossa.
Asikkalasta valittiin veturinkuljettaja, vaikka sinne ei vielä veturilla edes pääse. En ole siellä nähnyt myöskään ainuttakaan värillistä kylän raitilla. Ne eivät siis voi olla äänisaaliin perusteita. Asikkalassa sen sijaan vastustettiin kuntaliitosta alusta pitäen ponnekkaasti. Lahdesta pudonneet kokoomuslaiset sen sijaan kannattivat kuntaliitosta yhtä vahvasti. Sama tilanne oli muistaakseni Varsamattilan suunnalla. Hollolassa puolestaan äänestettiin liitos nurin. Tämä paljastaa sellaisen uuden asetelman, että kansliademokratian aika alkaa olla ohi – toivottavasti. Kansa on näyttänyt, että se on koira, joka heiluttaa häntää. Johtavien virkamiesten olisi syytä ottaa visusti oppia. Tämä voi olla trendi, jolla todellinen demokratia pelastetaan Jeesuksen veljinä itseään pitävältä virkamieskunnalta.
Heinolan suunnalta saattaa myös tulla kaikuja Reuman alasajosta, joka alkaa vaikuttaa yhä enemmän salaliitolta. Julkisuudessa on ollut tietoja, että Kelan saatava olisi vääristelty ja se olisi riitautettu. Kun tämä asia selviää, niin saattaa paljastua ministeriön ja keskussairaaloiden salaliitto. Sillä on yritetty siirtää Reuman toiminta yliopisto- ja keskussairaaloille. Ongelma tässä on se, että Reumalla oli tehokas hyvin toimiva organisaatio, jota näillä julkisen puolen sairaaloilla ei ole. Reuma on aina sairaus, joka edellyttää useiden eri alojen asiantuntijoita. Reuman lakkauttaminen alkaa osoittautua potilaiden kannalta hyväntahtoisten amatöörien pahaksi virheeksi.
Vuosikymmeniin ei ole eduskuntaa hajotettu kesken vaalikauden. Hallitusneuvotteluihin valmistautuvat puolueet ovat vaalien aikana maalanneet itsensä niin pahasti nurkkaan, että maalin kuivumista joudutaan ainakin odottelemaan melko kauan. Jos hallitukseen pääsy edellyttää takin kääntämistä, niin se on demokratian lopullinen tappio viranomaistaholle. Niin tai näin lahtelaisten on nyt alettava kumarrella maakuntiin. Liitosasiassahan lahtelaisia syytettiin itseriittoisuudesta.

No Comments »

Heiluttaako häntä koiraa?

Vaalit on taputeltu ja niiden seurauksena on syntynyt hyvin outo tilanne. Samanlainen tilanne on Belgiassa, jossa hallitusta on yritetty muodostaa jo pari vuotta. Näyttää siltä, että pieni pohjoinen Suomi on saanut talouslehdet, analyytikot ja asiantuntijat paniikkiin. Voiko pieni pohjoinen maa heiluttaa koko EU:n yhtenäisyyttä? Onko kysymyksessä heikko signaali vai alkava trendi, joka leviää kulovalkean tavoin ympäri Eurooppaa ja muuttaa sen rakenteet munaskuita myöden? Joka tapauksessa nykyinen tilanne osoittaa sen, että köyhällä ei ole varaa olla itsenäinen eikä oikein demokraattinenkaan. Itsenäisyys maksaa. Pienetkin voivat pärjätä, mutta tuhlailevaan hyvinvointiyhteiskuntaan ei ole varaa. Kaikkien on tehtävä töitä ja kaikille on oltava töitä.
Eräs perussuomalaisten voiton syy oli varmaan se, että 1990-laman takuumiesten kokemukset olivat hyvin muistissa. Kymmenet tuhannet sukulaistensa ja tuttaviensa asunto- ja yrityslainoja taanneet joutuivat seinää vasten. Pankit eivät silloin tunteneet armoa. Hallituksen nuoret leijonat ja puumat eivät ilmeisesti oikein muistaneet asiaa, kun ryhtyivät köyhien valtioiden takuumiehiksi. Yliopistoissa on ilmeisesti unohdettu opettaa, että jos ei tunne historiaa, joutuu elämään sen uudelleen. Takauksia ja avustuksia puoltavat ovat pelotelleet pankkikriisillä, työpaikkojen menetyksellä ja muilla uhkakuvilla.
Totuus on kuitenkin se, että kukaan ei ole koskaan ennen kokenut tällaista tilannetta. Yritykset pysyvät tai lähtevät aivan omista syistään. Ne tekevät kauppaa sellaisten kanssa, joilla on ostovoimaa ja tarvetta. Välimeren EU-mailla ei ole juurikaan ollut varaa ostaa suomalaisia tuotteita ja tuskin on edes tarvetta. Talouskasvu on Suomen kannalta aivan eri suunnalla ehkä Britanniaa ja Saksaa lukuun ottamatta. Tässä tilanteessa velkaisilla mailla ei ole varaa oikein ostaa mitään keneltäkään.

No Comments »

Voiko työpaikkoja luoda?

Vaalipuheista ollaan siirtymässä tekoihin. Yksi ikuinen trendikäs puheen aihe on ollut työttömyys ja uusien työpaikkojen luominen. Luominen korreloi jotenkin Luojan kanssa, joka ei kuitenkaan voi auttaa työpaikkojen luomisessa. Poliittiset työpaikkojen lupaajat näyttävät kuitenkin samaistavan itsensä Luojaan maan päällä. Puheiden perusteella kuitenkin saa vahvan vaikutelman siitä, että lupaajat eivät todella ymmärrä, miten työpaikat syntyvät. Työpaikkoja ei siis luoda, vaan ne syntyvät, jos ovat syntyäkseen.
Työpaikkoja voi syntyä julkiselle sektorille, jossa niitä voidaan poliittisilla päätöksillä lisätä tarpeesta riippumatta, jos vain rahaa riittää. Yrityksiin puolestaan syntyy työpaikkoja, jos tarve sitä edellyttää. Tarpeeseen vaikuttavat kuluttajat ja yrityksen kilpailukyky. Yrityksen kilpailukykyyn vaikuttavat yrityksen omat toimenpiteet ja yhteiskunnan antamat edellytykset. Yrityksien toimintaympäristön kilpailukykyisyyteen voidaan vaikuttaa poliittisilla päätöksillä. Tämä puolestaan edellyttää syvää taloudellisten toimintamekanismien ja rakenteiden tuntemusta. Lisäksi tarvitaan paljon puhuttua poliittista tahtoa. Kolmas työpaikkojen syntyyn vaikuttava tekijä ovat yrittäjiksi ryhtyvät ja itsensä työllistäjät. Nämä henkilöt toimivat yleensä hyvin paikallisesti ja myös kilpailutekijät ovat paikallisia.
Poliitikot voivat lupauksistaan huolimatta vaikuttaa vain toimintaympäristön kilpailukykyyn. Jos tarkastellaan mennyttä kehitystä, niin toimintaympäristössä on Suomessa tapahtunut valtava muutos. Kolmikantayhteistyöllä devalvaatioyhteiskunnassa toimittiin siten, että uusien työpaikkojen asemesta yritykset joutuivat panostamaan kasvunsa automaatioon jokaisella toiminnan sektorilla. Kun sitten Suomi joutui liittymään Emuun ja EU:in, niin yritykset joutuivat tehostamaan toimintaansa noin 650 000 työpaikalla. Vuosikymmenen puolivälissä avoimella sektorilla oli työpaikkoja noin 1,55 miljoonaa. Vuonna 2008 työpaikkoja oli saman verran. Vuodesta 1990 vuoteen 2008 työpaikat olivat vähentyneet edellä mainitulla määrällä. Eripohjaisista hallituksista ja vaalilupauksista huolimatta työpaikat eivät ole yrityksissä lisääntyneet 13 vuoteen.
Suurin este uusien työpaikkojen syntymiseen on ollut yritysten toimintaympäristön vaikeutuminen entisestään. Mitä pitemmälle yritysten toimintaympäristön kustannuksia lisäävien rakenteiden muuttamista siirretään, sitä rankempi prosessi on odotettavissa. Pahimmassa tapauksessa muutos vaatii työpaikkojen vähentämistä ja monien yritysten poistumista Suomesta.

No Comments »

Tapaus Hodorkovski

Yle Teemalla esitetty kansainvälinen dokumentti antoi ainakin ulkomaisille sijoittajille pelottavan kuvan Venäjän kehityksestä. Toivottavasti ne suomalaiset viranomaiset, jotka yllyttävät investoimaan Venäjälle, katsoivat tämän dokumentin. Tämä täydentää hyvin samalla kanavalla aiemmin esitettyä dokumenttia, jossa ulkomainen investoija ajettiin pois Venäjältä täysin samoilla keinoilla. Näiden perusteella on vaikea sanoa täsmällisesti, mitkä toimialat Venäjällä ovat uhanalaisia ja mitkä eivät. Sellaisiakin aloja on, jotka eivät kiinnosta Putinin hallintoa ja joilla ulkomaalaisetkin voivat toimia. Tosin näilläkin aloilla pienemmät viskaalit kinuavat lahjuksia.
Dokumentissa välteltiin yksityistämisen alkuvaiheen tapahtumia. Jeltsinin noustessa valtaan koko Venäjä oli nääntymässä nälkään. Näin oli käymässä myös koko KGB:n henkilöstölle. Tämä johti siihen, että yksityistäminen tehtiin myös KGB:n siunauksella ja avulla. On syytä muistaa, että Putin oli silloin KGB:n johdossa ja siinä asemassa hyväksyi kaikki yksityistämisessä tapahtuneet virheet ja laittomuudet. Länsimaisten tiedustelulähteiden mukaan jo tässä vaiheessa KGB:ssä päätettiin ottaa valtiolle tärkeät yritykset takaisin myöhemmin tavalla tai toisella. Tätä johtopäätöstä tukevat Venäjän viimeaikaiset tapahtumat.
On esitettävä vakavasti kysymys, onko tällainen maa sopiva WTO:n jäseneksi? Tosin en henkilökohtaisesti usko koko jäsenyyteen ja asiaa pidetään esillä vain ulkomaisten sijoittajien hämäämiseksi. Vakavaa halua liittymiseksi tuskin Venäjällä on, koska se merkitsisi varsin suuria muutoksia ja etenkin sitoutumista kansainvälisiin pelisääntöihin. On myös otettava huomioon, että Venäjää johtavat nyt henkilöt, jotka on koulutettu tuhoamaan länsimainen vihollinen. Heillä ei ole minkäänlaista osaamista tai näkemystä kansainvälisestä yritystoiminnasta.

No Comments »

Pitäisikö huolestua?

ELYn tekemä tutkimus ulkomaalaisperäisten yrittäjien toiminnasta on varsin mielenkiintoinen. Lähtökohtaisesti tänne tulevat yrittäjät soveltavat oman kulttuurinsa tapoja. Olen yrittänyt ehdottaa Päijät-Hämeen yrittäjille, että ulkomaalaisille yrittäjille järjestettäisiin jonkinlaista sopeutumiskoulutusta, mutta asia ei ole kiinnostanut. Johtuneeko kateudesta. Mitähän mahtaisi löytyä, jos vastaavanlaiset suomalaiset yritykset tutkittaisiin? Joskus 1990-luvulla oikeuspoliittinen tutkimuslaitos tutki, kuinka paljon yrittäjyyttä säätelevää lainsäädäntöä on Suomen eri laeissa. Tiedot julkaistiin Paula Kyrön väitöskirjassa Yrittäjyyden tarinaa kertomassa. Tutkimuksen mukaan 1950 laadittiin 680 säädöstä ja niistä tuli lakitekstiä 1195 sivua. 1993 laadittiin 1700 säädöstä lisää ja niistä tuli 4800 sivua. Olen sen jälkeen yrittänyt saada päivitystä Oikeuspoliittiselta tutkimuslaitokselta mutta turhaa. Oman käsitykseni mukaan meillä on tällä hetkellä yritystoimintaa säätelevää lainsäädäntöä noin 5500 säädöstä, joista muodostuu noin 9000 sivua. Tässä on oppimista suomalaisille yrittäjille saati ulkomaalaisille. Ongelma tässä kokonaisuudessa on se, että kaikki säädökset ovat sellaisia, että niiden rikkomisesta tulee aina joko sakkoja tai vankeutta. Sen sijaan viranomaiset, jotka näitä valvovat ovat Hallintolain alaisia eli, jos he tekevät virheen tulkinnoissaan, niin seuraamuksia ei tule.

Islannin kansalta kysyttiin haluaako se maksaa islantilaispankkien aiheuttamat tappiot. Vastaus oli selkeä, ei. Vikahan ei ollut kansan, eikä edes hallituksen. Mutta mitä mahtaa tapahtua, jos irlantilaiset, kreikkalaiset ja portugalilaiset ottavat oppia ja sanovat myös ei? Kreikkalaiset kapinoivat jo ja saattavat saada islantilaisten päätöksestä uutta pontta. Irlannissa on hallitus vaihtunut, mutta siellä on tällaisista asioista järjestetty aiemminkin kansanäänestyksiä. Portugalissa kansantalouden rakenne on hieman samanlainen kuin Suomessa. Ammattiyhdistysliike on vahva, virkamieskunta suuri, kuntia paljon ja siellä kerätään pakollisia palkkoihin sidottuja maksuja yrityksiltä toiseksi eniten Euroopassa Suomen jälkeen. Tämä merkitsee sitä, että työttömyyden lisääntyessä valtion tulot pienenevät eksponentiaalisesti samoin kuin Suomessa. Poliitikot tekevät keskenään sopimuksia, joissa kansan tahtoa ei ole kysytty. Ei hyvältä näytä! 

Lahtelaisena olen ihmetellyt näitä kaupungin strategiapalavereita. Strategia on vasta suunnittelun kolmas vaihe. Ensin pitää muodostaa visio eli mikä on kaupungin visio nykyhetkestä vaikka vuoteen 2020. Kun visio on määritelty, sen perusteella laaditaan missio ja vasta sen jälkeen strategia ja toimintasuunnitelma. Nyt laaditaan strategiaa, jolla ei ole mitään juuria???

No Comments »

Talouspolitiikanpolitiikan suuret linjat

Tähän vaalien ajan tilanteeseen sopii hyvin tuntemattoman kansanrunoilijan runon pätkä: Mä tuhlailin kuin pohjaton, kuin lähde ollut oisin. Nyt olen paljas alaston ja maksun aika on tullut. Puolueet puhuvat talouspolitiikasta vain ongelmien reuna-alueilta. Kukaan ei uskalla puhua suurista linjoista. Demarit puhuvat budjetin sisäisistä siirroista, mutta eivät uskalla käyttää leikkaus- sanaa. Jos sisäisiä siirtoja tehdään, niin jostain on leikattava jonkun toisen hyväksi. Vihreät haluaisivat lisätä vesivoimaa, mutta uusia altaita ei saisi rakentaa. Lupaavat vaihtaa turbiineihin tehokkaammat laakerit, jotta nykyisestä virtauksesta saataisiin enemmän sähkövirtaa. Joku siirtäisi verotuksen painopistettä ja toinen laajentaisi veropohjaa. Kaikki verotuksen korotukset ja laajennukset siirtyvät aina hintoihin, jolloin ne lisäävät inflaatiota ja vähentävät ostovoimaa. Suurin ongelma julkishallinnossa on kuitenkin kustannusten jatkuva noususuuntaus. Tämä johtuu kahdesta perustavaa laatua olevasta rakenteellisesta ongelmasta. Ensimmäinen ongelma on ministeriöiden välisen poikkihallinnollisen yhteistyön puuttuminen. Toinen ongelma ja samalla osasyy on tietotekniikan törkeän vähäinen hyödyntäminen hallinnossa. Osasyy tähän on eläköityvien viranhaltijoiden suuri määrä julkishallinnossa. Tietotekniikan käyttöönoton suurimpia esteitä ovat olleet passiivinen vastarinta, joka johtuu osaamisen puutteesta ylimpien viranhaltijoiden tasolla. Läpi koko hallinnon on todettava, että tarvittavaan koulutukseen ja osaamisen päivittämiseen ei ole kiinnitetty riittävää huomiota. Jos eläkeikä on vain muutaman vuoden päässä, niin motivaatio uuden oppimiseen on hyvin vähäinen. Julkisesta hallinnosta on seuraavalla eduskuntakaudella jäämässä niin suuri joukko työntekijöitä pois, että sen vaikutus on katastrofaalinen koko hallinnolle ja kansantaloudelle. Poistuva joukko aiheuttaa sen paljon puhutun työvoimapulan Suomeen. Työvoimapula taas aiheuttaa poikkeuksellisen tilanteen koko kansantaloudelle, kun syntyy kilpailua osaavasta työvoimasta. Julkinen sektori joutuu palkkakilpailuun avoimen sektorin kanssa. Tämä nostaa palkkoja, kustannuksia ja veroja. Jos yksityinen sektorin kilpailukyky kärsii tässä prosessissa, niin yritysten maastapako kiihtyy ennen näkemättömiin mittoihin. Näistä aiheista ei ole vaalikeskusteluissa puhuttu. Vaalikeskustelujen vetäjät eivät ole ymmärtäneet näitä asioita kysellä ilmeisesti tietämättömyyttään. Ehdokkaat eivät ole näitä tärkeitä asioita nostaneet esille varmaankin samasta syystä.

No Comments »

Rähmällään

Kun Neuvostoliitto hajosi ja mm. Viro itsenäistyi, entinen maailma muuttui täydellisesti. Viro joutui tai pääsi aloittamaan puhtaalta pöydältä. Se oli raskas tie ja on sitä edelleenkin. Suomessa tilanne oli toinen. Suomeen oli kehittynyt Neuvostoliiton aikana rähmällään olon kulttuuri. Kun uudessa tilanteessa ei auttanut enää rähmällään olo, niin suuri idänkauppa hävisi ensimmäisenä. Sitä seurasi suuri hämmennys. Poliittiset toimijat etsivät epätoivoisesti suuntaa, johon voisi olla rähmällään ja tehdä suuria kauppasopimuksia. Lyhyen etsinnän, laman ja muun sekasorron keskellä löydettiin uusi auktoriteetti, jonka edessä voi olla rähmällään. Tällaisena kohteena nähtiin EU, joten liityttiin siihen.

Vapaakauppa ja euro olivat kuitenkin täysin erilaisia kuin bilateraalinen kauppasopimus. Vapaakauppa takasi vain sen, että yritykset voivat vapaasti kilpailla EU:n alueella ilman tulleja ja muita kaupan rasitteita. Liittyminen euroon puolestaan teki hinnat läpinäkyviksi. Ei ollut mahdollista parantaa huonoa asemaansa devalvaatioilla. Tämä radikaali muutos jäi ”vanhojen puolueiden” poliitikoilta täysin huomaamatta. Mitään muuta muutosta käyttäytymisessä ei tapahtunut kuin se, että käännettiin ja upotettiin Suomen lakeihin kaikki, mitä Euroopan Parlamentista tänne lähetettiin. Vahinko kävi siinä, että ei maltettu miettiä ja sisäistää näitä uusia määräyksiä.

Muutkaan maat eivät ymmärtäneet kaikkia uusia direktiivejä, jotka muistuttivat venäläisiä ukaaseja. Tämä paljastui viimeistään silloin, kun Lissabonissa päätettiin, että vuoteen 2010 mennessä EU:sta tulee maailman kilpailukykyisin alue. Kirjoitin jo silloin, että höpö höpö. Valitettavasti olin oikeassa. Päätöksen jälkeen suunta on ollut täysin päinvastainen ja tulokset ovat nyt näkyvissä. Jotkut EU-maat ovat selvästi kilpailukykyisempiä kuin toiset. Rakenteelliset ja kulttuurierot maiden välillä ovat niin suuret, että mitään yhtenäistä kilpailukykyä ei voi olla.   

Kun nyt muka tuetaan hädässä olevia valtioita, jotka ovat itse syypäitä omiin ongelmiinsa, niin unohdetaan eräs perusasia. Mätää omenaa ei voi parantaa. Sen voi toki syödä ja odottaa ettei itse sairastu. Kun ja jos näin tekee, niin on muistettava, että kilpailukyvyn muodostavat yritykset ja vain ne tekevät kauppaa keskenään. Viimeinen päättäjä on kuitenkin kuluttaja. Kun pelätään lumivyöryä, niin pitää muistaa, että edessä ovat verojen korotukset, jotka siirtyvät hintoihin ja vaikuttavat yrityksien kilpailukykyyn. Yritysten ei tarvitse alistua tähän, vaan ne voivat paeta koko Euroopasta. Jos tämä perälauta pettää, niin ollaan uppoavassa paatissa.

Olisi ehkä syytä miettiä valtioiden fuusioimista. Esimerkiksi Belgialla on aivan yhtä hyvät mahdollisuudet selvitä globaalitaloudessa kuin itsenäisellä Baskimaalla. Espanja voisi puolestaan ottaa Portugalin, koska se on suurin saamamies. Juuri muuta ei tapahtuisi kuin, että Espanjasta tulisi kaksikielinen maa. Jos Irlanti liitettäisiin Isoon Britanniaan, niin ei olisi edes sitä ongelmaa. Uudessa globaalissa taloudessa on muistettava, että itsenäisyys ei ole halpaa.

No Comments »

Virtuaaliomaisuus

Hallinto-oikeus on juuri päättänyt, että rahalla ostettu virtuaaliomaisuus ei ole omaisuutta lainkaan. Virtuaaliomaisuuden voi siis varastaa ilman minkäänlaista pelkoa rangaistuksesta. Tämä on selvä osoitus koko hallintokoneistoa vaivaavasta ongelmasta. Eläkkeelle kohdakkoin jäävä sukupolvi ei ole kiinnostunut tietotekniikasta, eikä sen hyödyntämisestä helpottamaan edes omaa työtään. Olen tavannut jopa neli- ja viisikymppisiä, jotka eivät osaa kuin juuri ja juuri käyttää tekstinkäsittelyä. Ei ole ollut pakko oppia, jos ei toisaalta ole työnantajan puolesta tarjottu opastustakaan. Itse olen seitsenkymppinen ja häpeän näitä nuorempia. Minun oli yrittäjänä pakko opetella tietokoneen hyödyntäminen, koska jouduin itse tekemään kaikki konttorityöt.

Nykyinen tilanne tarjoaa kuitenkin hallinto-oikeuden päätöksen perusteella monenlaisia uusia mahdollisuuksia. Virtuaaliomaisuus ei ole mitenkään paikkaan sidottua, joten sitä on mahdotonta verottaa. Jos muutan koko reaaliomaisuuteni virtuaaliseksi ja jätän sen sitten perillisilleni, niin siitä ei myöskään tarvitse maksaa perintöveroa. Miten sitten suhtaudutaan pörssiosakkeisiin, jotka nekin ovat nykyään täysin virtuaalisia? Kuka onnistuu ensimmäisenä varastamaan virtuaalisen osakesalkun? Entä sähköinen laskutus ja e-maksut? Missä kulkee raja? Mikä on virtuaalista omaisuutta ja mikä ei.

Tämän päätöksen perusteella voidaan perustellusti todeta, että päätöksen tehneet olivat täysin pihalla koko ilmiöstä. Lainsäädäntökin laahaa pahasti jäljessä. On niin kovin kiire tehtailla nippelilakeja kiusaamaan kansaa, kuin perehtyä uusiin trendeihin puuttua tulevaisuuden suuntaan. Meillä on kymmeniä, ellei satoja lakeja, jotka ovat täysin vanhentuneita, mutta siellä ne seikkailevat lakikirjojen kansien välissä. Lainsäätäjän ja etenkin poliisin painajainen on varmaan tällä hetkellä henkilö, joka jää kiinni virtuaalisen varkauden suunnittelusta. Hänelle pitäisi varmaan myöntää jonkinlainen ansiomerkki, koska hän on kaksin verroin syytön.

No Comments »

Totuus ilmastotavoitteista

Onko totuus ilmastonmuutoksen ensimmäinen uhri? Mitä suurempi on kulutus, sitä suurempia ovat ilmastopäästöt ja jäteongelmat, mutta mitä suurempi on kulutus, niin sitä suurempia ovat yhteiskunnan verotulot. Mikäli edellä olevat hypoteesit pitävät paikkansa, niin millä keinoin Suomi tai EU voi saavuttaa EU:n itselleen asettamansa päästötavoitteet? On ristiriitaista, että samalla kun yrityksiltä vaaditaan kasvua, niin samanaikaisesti vaaditaan niitä vähentämään päästöjä. Uhrataanko ilmastonsuojelun tavoitteet verotulojen ja työllisyyden alttarille?

Sveitsiläinen Francois Isaac de Rivaz sanotaan suunnitelleen vuonna 1807 mäntätyyppisen sisäisen polttomoottorin, joka toimi vedyn ja hapen seoskaasulla. Auton elinkaari alkoi siis yli 200 vuotta sitten. Periaate on edelleen sama. Autossa on neljä pyörää, moottori ja sillä pääsee liikkumaan paikasta toiseen. Kaikki muu onkin sitten tuotekehityksen myötä muuttunut: ulkomuoto, tekniikka ja polttoaine. Tälle tuotteelle ei ole vieläkään löydetty kilpailijaa. Suurin muutostarve on juuri tällä hetkellä auton moottori ja erityisesti sen polttoaineet päästötavoitteiden saavuttamiseksi. Polttomoottoritekniikka on ja pysyy, ainakin niin halutaan uskotella. Verrattuna muuhun tekniseen kehitykseen verrattuna, tämä herättää ihmetystä, jos otetaan vertailukohdaksi vaikka matkapuhelimien akuissa tapahtunut kehitys.

Teknisesti olisi täysi mahdollista palata 1800-luvun alkuun ja ottaa käyttövoimaksi vety ja polttokennotekniikka. Sen päästöt menisivät suoraan luonnon kiertoon sähkön tuotantoa luukuun ottamatta. Tämä tekniikka vaatisi vain sähköä ja vettä. Jos vesi otetaan vesistöistä ja sähkö vaikka omasta tuuli- tai aurinkovoimalasta, niin mitä seuraisi? Siitä seuraisi ennen näkemätön kestävyysvaje. Yhteiskunnan verotulot romahtaisivat. Tilanne pahenisi, jos tekniikka leviäisi vielä kiinteistöjen lämmitykseen, energian tuotantoon jne. Autojen liikkumista voitaisiin toki verottaa satelliittipaikannuksen avulla, mutta sitäkin tekniikkaa voidaan jo harhauttaa. 

Kun tekniikoita on olemassa, mutta ne vähentäisivät yhteiskunnan verotuloja, niin onko tarkoituksenmukaisuus ilmastonsuojelua tärkeämpi kriteeri. Vastaavanlaisia esimerkkejä, jotka iskevät suoraan verottajan suoneen, löytyy joka puolelta yhteiskuntaa. Onko siis kyseessä suuri globaali poliittinen huijaus, jossa ilmastonlämpenemisen julkitulo oli vahinko, jonka kanssa vain pitää yrittää elää. Se on vakavassa ristiriidassa reaalitalouden tavoitteiden kanssa, mutta on kiinni agendassa kuin takiainen. Tämä on suuri maailman laajuinen paradoksi, joka etsii ratkaisuaan.

No Comments »

WP Login