Huonekaluteollisuuden ongelmista

Etelä-Suomen Sanomien artikkelissa ihmeteltiin sitä, miksi tanskalaiset pystyvät tuomaan huonekaluja Suomeen ja vieläpä kilpailukykyisillä hinnoilla. Syyt suomalaisen puuteollisuuden kilpailukyvyttömyyteen johtavat suoraan metsäteollisuuden ravintoketjuun. 1970-luvulla johtavan metsäteollisuusyrityksen vuorineuvos sanoi, että sahateollisuus on Suomessa vain selluteollisuuden raaka-ainelogistiikkaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että suurten metsäteollisuusyritysten piti sahata mahdollisimman paljon, jotta kustannukset olisivat kilpailukykyisiä ja haketta syntyisi riittävästi. Tarvittavia määriä ei ollut mahdollista myydä kotimaan markkinoille, vaan piti löytää suuria vientimarkkinoita. Vientimarkkinoilla oli puolestaan kova kilpailu, johon oli pakko sopeutua. Tässä vaiheessa kotimaanmarkkinoiden ja vientimarkkinoiden hinnat erkaantuivat radikaalisti toisistaan.

Suomi oli sopinut Neuvostoliiton kanssa, että mekaanisen puunjalostuksen tuotteita mukaan lukien sahatavara, ei saanut tuoda Suomeen. Tätä valvoi rautaisella kädellä lisenssivirasto. Tämä toimenpide ajoi suomalaisen puusepän- ja huonekaluteollisuuden kansainvälisen kilpailun ulkopuolelle. Tämä tuki erinomaisesti suomalaisia alan kartelleja. Koska tanskalainen huonekaluteollisuus pystyi hyödyntämään suuria Pohjois- ja Keski-Euroopan markkinoita ja kilpailuttamaan raaka-ainehankintansa kansainvälisillä markkinoilla, niin Tanskan teollisuus pystyi ostamaan esimerkiksi sahatavaraa jopa 35 % halvemmalla perille vietynä kuin suomalaiset kilpailijansa. Toistuvat devalvaatiot vielä pahensivat tilannetta, koska silloin hintaero muuttui sellaiseksi, että kotimaiselle teollisuudelle ei enää myyty lainkaan.

Kilpailevat yksityiset suuret sahat pidettiin kurissa ja herran nuhteessa siten, että jos hintakartellista lipsuttiin, niin haketta ei ostettu tai sitten pakotettiin viemään hake toiselle puolelle Suomea. Tällä tavalla kolme suurta metsäyhtiötä orjuuttivat muun sahateollisuuden Suomessa. Tämä toisaalta pakotti yksityiset sahat nostamaan jalostusastettaan ja edes jotenkin korvaamaan hakekartellin aiheuttamia tappioita. Nyt on sellunpilaajillakin uusi arki edessä. Jos sahoille aletaan myöntää syöttötariffeja, niin hakkeenostajat saavat pyyhkiä ahnaat kätensä leppään. Energian tuottaminen hakkeesta parantaa merkittävästi sahojen neuvotteluasemaa, koska nyt niillä on vaihtoehtoja. Toivottavasti tulevassa hallituksessa ymmärretään riittävästi suuria kokonaisuuksia, eikä sorruta pilkun näpläämiseen, joka on ollut kaikkien tähänastisten hallitusten suurin ongelma. Olkoon niin tai näin, niin energiaverojen nostaminen johtaa ennen pitkää siihen, että oma energiantuotanto kannattaa joka tapauksessa. 1980-luvun lopulla Lahden seudulla oli yli 500 puusepän- ja huonekalutehdasta. Nyt niitä on ehkä puolentoista sataa. Tämän pitäisi kertoa jotain näin vaalien alla!

Suomea on rakennettu 1800-luvulta alkaen suurteollisuuden ehdoilla. Verolainsäädäntö, työlainsäädäntö, palkkaperusteiset työnantajamaksut jne. ovat kaikki laaditut suurteollisuuden ehdoilla. Asenne on ollut se, että jos pienteollisuutta tarvitaan, niin se on vain välttämätön paha. Kun sitten havaittiin, että pienet ja keskisuuret yritykset työllistävät huomattavasti enemmän, asialle ei tehty mitään. Päinvastoin vihreät alkoivat vaatia kaikkien savupiippujen kaatamista. Nämä rakenteelliset ongelmat ja Suomen logistinen sijainti aiheuttavat merkittävän haitan etenkin viennille länteen. Toisaalta suomalaisilla huonekaluilla on erittäin hyvä maine Venäjällä, joka tarjoaa myös logistisen edun suomalaiselle teollisuudelle verrattuna läntisiin EU-maihin. Tosin IKEAlla on melkoinen etumatka sielläkin. Syitä tähän en edes ryhdy pohtimaan.

Comments are closed.


WP Login