Archive for maaliskuu, 2011

Huonekaluteollisuuden ongelmista

Etelä-Suomen Sanomien artikkelissa ihmeteltiin sitä, miksi tanskalaiset pystyvät tuomaan huonekaluja Suomeen ja vieläpä kilpailukykyisillä hinnoilla. Syyt suomalaisen puuteollisuuden kilpailukyvyttömyyteen johtavat suoraan metsäteollisuuden ravintoketjuun. 1970-luvulla johtavan metsäteollisuusyrityksen vuorineuvos sanoi, että sahateollisuus on Suomessa vain selluteollisuuden raaka-ainelogistiikkaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että suurten metsäteollisuusyritysten piti sahata mahdollisimman paljon, jotta kustannukset olisivat kilpailukykyisiä ja haketta syntyisi riittävästi. Tarvittavia määriä ei ollut mahdollista myydä kotimaan markkinoille, vaan piti löytää suuria vientimarkkinoita. Vientimarkkinoilla oli puolestaan kova kilpailu, johon oli pakko sopeutua. Tässä vaiheessa kotimaanmarkkinoiden ja vientimarkkinoiden hinnat erkaantuivat radikaalisti toisistaan.

Suomi oli sopinut Neuvostoliiton kanssa, että mekaanisen puunjalostuksen tuotteita mukaan lukien sahatavara, ei saanut tuoda Suomeen. Tätä valvoi rautaisella kädellä lisenssivirasto. Tämä toimenpide ajoi suomalaisen puusepän- ja huonekaluteollisuuden kansainvälisen kilpailun ulkopuolelle. Tämä tuki erinomaisesti suomalaisia alan kartelleja. Koska tanskalainen huonekaluteollisuus pystyi hyödyntämään suuria Pohjois- ja Keski-Euroopan markkinoita ja kilpailuttamaan raaka-ainehankintansa kansainvälisillä markkinoilla, niin Tanskan teollisuus pystyi ostamaan esimerkiksi sahatavaraa jopa 35 % halvemmalla perille vietynä kuin suomalaiset kilpailijansa. Toistuvat devalvaatiot vielä pahensivat tilannetta, koska silloin hintaero muuttui sellaiseksi, että kotimaiselle teollisuudelle ei enää myyty lainkaan.

Kilpailevat yksityiset suuret sahat pidettiin kurissa ja herran nuhteessa siten, että jos hintakartellista lipsuttiin, niin haketta ei ostettu tai sitten pakotettiin viemään hake toiselle puolelle Suomea. Tällä tavalla kolme suurta metsäyhtiötä orjuuttivat muun sahateollisuuden Suomessa. Tämä toisaalta pakotti yksityiset sahat nostamaan jalostusastettaan ja edes jotenkin korvaamaan hakekartellin aiheuttamia tappioita. Nyt on sellunpilaajillakin uusi arki edessä. Jos sahoille aletaan myöntää syöttötariffeja, niin hakkeenostajat saavat pyyhkiä ahnaat kätensä leppään. Energian tuottaminen hakkeesta parantaa merkittävästi sahojen neuvotteluasemaa, koska nyt niillä on vaihtoehtoja. Toivottavasti tulevassa hallituksessa ymmärretään riittävästi suuria kokonaisuuksia, eikä sorruta pilkun näpläämiseen, joka on ollut kaikkien tähänastisten hallitusten suurin ongelma. Olkoon niin tai näin, niin energiaverojen nostaminen johtaa ennen pitkää siihen, että oma energiantuotanto kannattaa joka tapauksessa. 1980-luvun lopulla Lahden seudulla oli yli 500 puusepän- ja huonekalutehdasta. Nyt niitä on ehkä puolentoista sataa. Tämän pitäisi kertoa jotain näin vaalien alla!

Suomea on rakennettu 1800-luvulta alkaen suurteollisuuden ehdoilla. Verolainsäädäntö, työlainsäädäntö, palkkaperusteiset työnantajamaksut jne. ovat kaikki laaditut suurteollisuuden ehdoilla. Asenne on ollut se, että jos pienteollisuutta tarvitaan, niin se on vain välttämätön paha. Kun sitten havaittiin, että pienet ja keskisuuret yritykset työllistävät huomattavasti enemmän, asialle ei tehty mitään. Päinvastoin vihreät alkoivat vaatia kaikkien savupiippujen kaatamista. Nämä rakenteelliset ongelmat ja Suomen logistinen sijainti aiheuttavat merkittävän haitan etenkin viennille länteen. Toisaalta suomalaisilla huonekaluilla on erittäin hyvä maine Venäjällä, joka tarjoaa myös logistisen edun suomalaiselle teollisuudelle verrattuna läntisiin EU-maihin. Tosin IKEAlla on melkoinen etumatka sielläkin. Syitä tähän en edes ryhdy pohtimaan.

No Comments »

Koulu ja kiusaaminen

Kuulun siihen ikäluokkaan, kun koulujen luokkakoot olivat suuria. Oppilaita oli luokassa kuin luokassa pitkälti yli 30. Nykyisin luokkakokoja pyritään pienentämistään pienentämään. Perustelut ovat hyvin moninaisia oppimistuloksista kuriin ja järjestykseen. Kuri ja järjestys ovatkin ne merkittävimmät erot. Tilanne ei parane luokkakokoja pienentämällä niin kauan, kuin oppilailla on oikeus pahoinpidellä opettajia ja opettajilla ei ole oikeutta puolustautua. Koulukiusaamista ei minun aikanani tunnettu, mutta pientä nokkapokkaa oli hyvinkin usein. Jos opettaja sattui näkemään, niin hän otti pukareita niskasta kiinni ja kopautti päät yhteen.

Luokassa oppilaat nousivat seisomaan, kun opettaja tuli luokkaan. Jos häirintää ilmeni, niin tuli karttakeppiä kynsille tai laitettiin nurkkaan seisomaan. Opettajilla oli auktoriteettinsa tukena rankaisuvalta. Nykyisin opettajilla on vain valta kääriä housunpuntit ylös ja pinkoa pakoon, minkä kerkiävät. Mitä vanhanaikainen kurinpito on haitannut? Jos tuloksia tarkastellaan, niin näillä opeilla Suomi on rakennettu. Vikaan alettiin mennä siinä vaiheessa, kun nuoriso hurahti hippiaatteeseen. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, pössytellään vähän ruohoa ja lapset hoitakoot toinen toisensa. Kun hippisukupolvi joutui realiteettien eteen ja ansaitsemaan jostain elantonsa, olivat heidän lapsensa jo täysin pihalla järjestäytyneestä yhteiskunnasta.

Koulut olivat muuttuneet sekasortoisiksi paikoiksi, joissa nousevat sukupolvet saattoivat kuluttaa aikaansa poissa vanhempiensa silmistä. Kun lapset tulivat kotiin omilla avaimillaan, niin vanhemmat ihmettelivät, että mitäs jengiä te olette? Onko meillä lapsiakin? Koskas ne tuli tehtyä? Tyrkkää 50 käteen, niin kyllä ne johonkin häipyvät. Sitten vasemmisto puuttui tilanteeseen ja päätti, että kaikkien on saatava tasapäinen koulutus ja sen on oltava vielä akateeminenkin. Tämä aikaansai pullamössö uusavuttomien suuret joukot. Kansakunta, jossa rikollisilla on parempi oikeusturva kuin uhreilla, jossa kiltit ovat suojattomia tuhmia vastaan ja jossa kuriin ja järjestykseen perehdytään vasta Mustassa Maijassa, ei voi odottaa suurta tulevaisuutta. Kurivajausta perusteellaan usein syrjäytymisellä ja köyhyydellä. Ne eivät kuitenkaan ole useinkaan syitä vaan seurauksia kurin puutteesta. Kouluihin on palautettava kuri ja järjestys. Se saadaan helposti aikaan antamalla opettajille järjestysmiesoikeudet, kuten tällaisissa suurissa väestötapahtumissa kuuluukin olla. Jos varaa on niin voidaan palkata järjestysmiehiäkin.

Onni tässä onnettomuudessa on se, että urheilu on käytännöllisesti katsoen poistettu koulujen opetusohjelmista. Tutkimuksissa tulevien sukupolvien fyysinen kunto heikkenee heikkenemistään. Lopulta tämä johtaa siihen, että ihmiset eivät jaksa enää edes tappaa toisiaan. Ei pysy puukko eikä pyssy kädessä puhumattakaan puntarista. Päättäjillä on siis edessään valtavat haasteet. Annetaanko tämän megatrendin entisestään vahvistua tilanteessa, jossa kansainvälinen kilpailu elintilasta yhä vain kovenee? Nykyinen kehitys johtaa siihen, että kohta maassa on enemmän muita kuin suomalaisia. Vahvat ottavat vallan ja meistä suomalaisista tulee jälleen kuleja kuten Ruotsin ja Venäjän vallan aikana. Sekö on Suomen strategia?

No Comments »

Varmuuden vuoksi

Aina, kun kuulen tämän lausahduksen, mieleeni tulee vanha rallin pätkä: pissapotankin ostin varmuuden vuoksi. Nykyään tapahtuu hyvin monia asioita ihan varmuuden vuoksi. Joku aika sitten keskussairaalan professori kirjoitti lukijan sanassa, että jotkut ihmiset syövät kolesterolilääkkeitä varmuuden vuoksi. Minua jäi asia vaivaamaan, koska en ymmärtänyt sanontaa sen asiayhteydessä. Sydänlääkäri nimittäin moitiskeli ihmisiä siitä, että kolesterolilääkkeitä etenkin statiineja arvostellaan ankarasti niiden haitallisten sivuvaikutusten vuoksi. Kolesterolilääkkeet ovat reseptilääkkeitä. Jos siis jotkut syövät niitä varmuuden vuoksi, niin joku lääkäri on määrännyt niitä varmuuden vuoksi. Olisiko tämä syy siihen, että valveutuneet potilaat, joille lääke on määrätty varmuuden vuoksi, arvostelevat saamiaan lääkityksiä?

Kaivelin asiaa itsekin, koska minullekin on näitä statiineja syötetty vuositolkulla ja liikuntakyky alkoi hiljalleen mennä hyvin huonoksi. Löysin netistä Harvardin yliopistossa tehdyn vertailevan tutkimuksen, jossa todettiin, että statiineilla ei ole kolesteroliin kummoistakaan vaikutusta. Sen sijaan kalaöljyn eli ennen tunnetun kalanmaksaöljyn hoitovaste oli noin kolmanneksen parempi. Valitettavasti tuotteella ei ole patenttia, eikä se kuulu minkään lääketehtaan tuotevalikoimaan. Koska se ei ole reseptilääke, niin se ei sovi suomalaisen koululääketieteen hyväksymiin tuotteisiin. Siitä ei myöskään saa Kelakorvausta. Elämme fakki-idioottien valtakunnassa, jossa kaikki mitä ei ole reseptillä määrättävissä, on kiellettyä ja halveksittavaa.

Lääketieteellisesti Suomi on samassa asemassa kuin EU:ssa. Sen tarkemmin tutkimatta meidät on keskiarvoistettu. Kolesterolilla on raja-arvot, verensokerilla on raja-arvot, verenpaineella on raja-arvot jne. Jokainen ihminen on kuitenkin yksilö ja jokaisen raja-arvot ovat yksilöllisiä. Kun oikein ahkerasti etsii netistä, niin eri maista löytyy erilaisia raja-arvoja mm. verensokerille ja rasva-arvoille. Jostain kumman syystä sallitut arvot ovat muualla korkeampia kuin meillä. Suomi on tyypilliseen tapaansa vetänyt arvot tiukoiksi periaatteella kyllä meillä rahaa riittää lääkkeisiin. Tutkimusteni jälkeen vaihdoin statiinit kalaöljyyn ja ainoa muutos, joka on tapahtunut oli se, että sain liikuntakykyni takaisin. Uhkana ollut selkäleikkaus siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Ystäväni on käyttänyt statiineja yhtä kauan, eikä hänellä ole ollut mitään haittavaikutuksia. Että se niistä keskiarvoista.

Tänä päivänä lääkärin ammatti ei ole kadehdittava. Uutta tutkimustulosta tulee tuutin täydeltä, mutta onko lääkäreillä työnsä ohella aikaa perehtyä näihin tutkimuksiin? Tuskinpa. Kun lääketehdas järjestää seminaarin, niin se voi esittää ihan mitä tahansa myydäkseen lääkkeitään. Lääkefirman kannalta on se ja sama onko lääke tehokas vai ei, kunhan kauppa käy. Lääkkeitä hyväksyvillä viranomaisilla ei ole mitään mahdollisuuksia tehdä tutkimuksia, joten hyväksytään ne lääkkeet, joita eteen tuodaan.  Kun kansasta alkaa olla 75 % akateemisesti koulutettuja ja hallitsevat Internetin käytön, niin lääkärien tulevaisuus näyttää entistä synkemmältä. Jeesuksen veljen asenne ei enää vetele, vaan seuraavat sukupolvet alkavat kyseenalaistaa lääkärien ohjeita tai ainakin esittävät hankalia kysymyksiä.

This entry was posted on Wednesday, March 23rd, 2011 at 1:50 pm and is filed underPakinat. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. Both comments and pings are currently closed. Edit this entry.

No Comments »

Noidankehä

Teorian tuotteen elinkaaresta (product life circle, PLC) kehitteli alun perin 1960-luvulla Theodore Levitt. Perusajatus oli pidentää tuotteen elinkaarta erilaisin toimenpitein. Vuosien mittaan yritykset ovat kuitenkin kääntäneet ajatuksen päälaelleen parantaakseen omaa tulostaan. Kun 1960-luvulla tehtiin tuotteita, joiden elinkaari oli helposti 15 – 20 vuotta, niin tänä päivänä tuotteiden elinkaari on alentunut jopa kahteen vuoteen. Viimeisen silauksen tälle antoi EU, joka sääti direktiivin vain kahden vuoden takuuajasta. Tällä siunataan selvästi tilanne, jossa kuluttajille tarkoitettujen tuotteiden elinkaareksi riittää kaksi vuotta. Sen jälkeen vastuu on ostajalla.

Päälaelleen teoria kääntyi siinä vaiheessa, kun hehkulamppukartellin eräs osapuoli alkoi suunnitella mahdollisimman lyhytikäisiä hehkulamppuja. Ajatus oli, että mitä lyhyemmän ajan lamput kestävät, sitä enemmän niitä tarvitaan. Tuotteiden eliniän suunnittelu meni jopa niin pitkälle, että eräs printterien valmistaja rakensi tuotteeseensa ohjelman, joka määrätyn tulostemäärän jälkeen lamautti koneen toiminnan. Nopeasti kehitettiin kuitenkin ohjelma, jolla ongelma voitiin torjua. Apple puolestaan rakensi Ipadiin lyhytikäisen akun, jota ei voinut vaihtaa kuin valmistajalla. Yhtiö on sittemmin joutunut korjaamaan asian Yhdysvalloissa kuluttajien raivokkaiden vaatimusten vuoksi. Kun tuotteen takuuajaksi säädetään kaksi vuotta, niin kuluttaja on täysin turvaton tuotteiden elinkaaren suunnittelua vastaan. 

On erittäin mielenkiintoista, että sellainen yhteisö kuin EU, sortuu tukemaan tällaista menettelyä. Jos kuitenkin analysoidaan tarkemmin asiaa, niin päätökselle löytyvät hyvin helposti poliittiset perusteet. Ovatko ne ristiriidassa kestävän kehityksen, luonnon säästämisen, ilmastonsuojelun jne. periaatteiden kanssa, on jokaisen kuluttajan pääteltävissä. Kaikki valtiot perustavat kasvavien kulujensa kattamisen ikuisesti kasvavaan kulutukseen. Mitä lyhyempiä tuotteiden elinkaaret ovat, sitä enemmän tuotteita tarvitaan ja sitä varmemmin kulutus kasvaa. Lyhyemmät elinkaaret merkitsevät siis myös työllisyyden paranemiseen ja valtioiden verotulojen kasvuun. Yllättävää on se, että myös taloustieteilijät ovat täysin hiljaa kasvuun perustuvan talouspolitiikan suhteen.

Lyhyiden elinkaarien haittapuolena ovat kestävän kehityksen lamaantuminen, uusiutumattomien luonnonvarojen hupeneminen, luonnon saastuminen, ilmastonsuojelun tavoitteiden mitätöityminen jne. EU on siis valinnut politiikan, joka on täydellisessä ristiriidassa kaikkien aikaisempien hurskaiden päätösten kanssa. Epäselvää on se, miten näitä täysin ristiriitaisia määräyksiä on yleensä mahdollista noudattaa. Minun mielestäni ei ole. On valittava jompikumpi tie. Pienen Suomen tulisi ottaa tilaisuudesta vaari ja valita strategiakseen sellaisten tuotteiden valmistaminen, joiden elinkaari on 15 – 20 vuotta. Minulla on vuoden 1967 mallia oleva Upon Kultarumpu, joka on edelleen käytössä. Me siis osaamme tehdä kestäviä tuotteita, mutta osaammeko myydä niitä? Maapallo on riittävän suuri tyydyttämään ihmisten tarpeet, mutta liian pieni tyydyttämään ihmisten ahneuden.

No Comments »

Omistajaohjaus

Omistajaohjaus on varsin kummallinen ilmiö. Sana on ollut käytössä jo reilusti toistakymmentä vuotta, mutta selkeää tieteellistä määritelmää sille ei ole taloustieteissä tehty. Kummalliseksi sen tekee myös se, että omistajaohjaukseen on suurin pyrkimys ja häly yhteiskunnan omistamissa ja verovaroilla rahoitetuissa osakeyhtiöissä. Osakeyhtiöissä lain mukaista valtaa käyttää yhtiökokous, joka valitsee hallituksen ja päättää tarpeen mukaan toimitusjohtajan ja hallituksen toimivallasta. Julkisesti omistetuissa yhtiöissä kaupunki tai valtio valitsee edustajat yhtiökokouksiin. Tällöin päätökset edustajista noudattavat poliittisia jakolinjoja. Myös yhtiökokoukset ovat näin ollen poliittisia ja hallituksen jäsenet valitaan samoin poliittisten voimasuhteiden mukaan. Ongelma tässä mallissa on se, että valituiksi eivät välttämättä tule parhaat mahdolliset talous- ja toimialan asiantuntijat. Tähän malliin ei virkamiesvetoinen omistajaohjaus sovi.

Missään laissa ei ole määritelty omistajaohjauksen pelisääntöjä tai henkilöille asetettuja vaatimuksia. Mikäli osakeyhtiölakia tulkitaan kirjaimellisesti, niin omistajaohjauksen voi määritellä vain yhtiökokous ja yhtiökokouksen on myös valittava henkilöt. Keskustelu omistajaohjauksesta on johtanut hyvin omituiseen tilanteeseen esimerkiksi Lahdessa. Lain mukaan omistajaohjauksesta kaupungin omistamissa yhtiöissä vastaa hallitus ja sen alaisuudessa toimiva toimitusjohtaja. Jos tämän laillisen organisaation ulkopuolelle valitaan johonkin virastoon sijoittuva omistajaohjauksesta vastaava virkamies, niin syntyy kaksi ongelmaa. Ensinnäkin tällainen menettely on selkeä epäluottamuslause yhtiökokouksen valitsemalle hallitukselle ja vähentää demokraattista kunnallista päätöksentekoa. Toisekseen kunnan organisaatiossa toimivalla virkamiehellä ei ole minkäänlaista juridista valtaa yhtiössä. Malli on ilmeisesti peräisin Neuvostoliitosta, jossa yrityksiin sijoitettiin politrukkeja vahtimaan intellektuelleja.

Osakeyhtiössä omistajaohjauksesta vastaa yhtiökokouksen valitsema hallitus. Mikäli omistaja ei ole tyytyväinen yhtiön toimintaan sen on ensin vaihdettava yhtiökokousedustajat, jotka sitten vaihtavat hallituksen. Joku ulkopuolinen omistajaohjaaja ei voi kävellä lain ylitse, vaan hänen tai heidän on toimittava yhtiökokouksen kautta lain määräämässä järjestyksessä. Hallituksella ja toimitusjohtajalla ei ole minkäänlaista juridista velvollisuutta ottaa huomioon ulkopuolisen omistajaohjaajan vaatimuksia tai määräyksiä. Tätä tilannetta voidaan muuttaa vain laatimalla uusi osakeyhtiölaki yhteiskunnan omistamille osakeyhtiöille tai purkaa osakeyhtiöt ja palauttaa se siihen tilaan, jossa se oli alun perin. Tämä merkitsisi sitä, että palattaisiin ajassa takaisin aikaan, jolloin nämä nykyiset osakeyhtiöt olivat kuntien, kaupunkien ja valtion toimialoja muiden toimialojen joukossa. Se ei taida kuitenkaan olla enää mahdollista.

No Comments »

WP Login