Markka takaisin?

Vaalien lähestyessä myös rajalinjat ehdokkaiden välillä oman markan palauttamiseksi alkavat selkiytyä. Yhä useampi ehdokas alkaa vaatia omaa markkaa takaisin. Selkeitä perusteluja kuitenkin puuttuu yhtä lukuun ottamatta. Tärkein perustelu on ollut toistaiseksi EU:n heikkojen talouksien tukeminen. Tosin tämäkään ei ole aivan täysin aukoton, koska Ruotsi lähti omasta valuutastaan huolimatta tukemaan Irlantia. Ruotsi on myös kaikessa hiljaisuudessa tukenut Baltian maita ja niiden itsenäisiä valuuttoja, koska muussa tapauksessa pari ruotsalaista pankkia oli vaarassa mennä nurin. Oma valuutta näyttääkin olevan hallituksille politiikan työväline, eikä itsenäisen vallankäytön symboli.

Jos muistellaan Suomen markan historiaa, niin se on kokenut monenlaisia vaiheita historiassaan. Markat ja pennit otettiin käyttöön 1865 ja mielenkiintoista on myös se, että samana vuonna perustettiin tähänastisen Suomen suurin rahasampo Nokia. Ensimmäisen maailman sodan jälkeen markan arvo kuitenkin putosi 1/10 sotaa edeltävästä ajastaan. Ulkomainen vaihtoarvo aleni vielä tätäkin enemmän.  Itsenäisellä valtiolla ei ollut enää varaa vapaan kilpailun ylellisyyteen.  Käyttöön otettiinkin protektionistiset keinot eli suojatullit ja vientituet. Vuosikymmenen loppupuolen vahva nousukausi auttoi selviämään vaikeuksista.  Kultamarkan arvoa ei kuitenkaan katsottu voitavan palauttaa, vaan vuoden 1925 rahalailla sidottiin markan arvo kultakantaan dollarin arvon 39,70 kautta. Tämä merkitsi käytännössä markan devalvointia, jolloin kultamarkka sai saman arvon kuin paperimarkka.  Käytännössä tämä merkitsi sitä, että Suomen Pankki saattoi kullan lisäksi käyttää markan katteena myös kultaan vaihdettavaa ulkomaan valuuttaa.

Venäjän kanssa käydyn sodan aiheuttamat kokonaismenot sotakorvauksineen ja siirtolaisväen asuttaminen rasittivat taloutta niin, että rahanarvon alenemiselta ei voitu välttyä, vaan rahanarvo laski jälleen noin kymmenenteen osaansa vuoden 1938 arvosta. Markka jouduttiin devalvoimaan ensin vuonna 1945 ja sitten kahdesti vuonna 1949.  Viimeinen vuoden 1939 devalvaatio 44,4 %:a johtui siitä, että markka oli ollut sidottuna puntaan, joka puolestaan oli devalvoitunut. Kokonaisdevalvointi 1949 oli liki 70 %. Jatkosodan jälkeen markka on devalvoitu lukuisia kertoja ja syynä on useimmiten ollut kilpailukyvyn rapautuminen. Ei voida siis hyvällä tahdollakaan sanoa, että markka olisi ollut itsenäinen ja riippumaton valuutta. Itsenäisen valuutan keskeisin tunnusmerkki on se, että markkinat saavat määrätä sen arvon eivätkä hallitusten devalvaatiot. Itsenäinen kelluva valuutta on peilikuva maassa harjoitetun talouspolitiikan tasosta. Devalvaatiot puolestaan kertovat huonosta talouden pidosta ja kansainvälisiin markkinoihin sopeutumattomista rakenteista.

Suomen markan viimeinen hengenveto alkoi silloin, kun taitamattomat poliittiset päättäjät yrittivät hillitä ulkomaisia devalvaatiopaineita luomalla vahvan markan politiikan. Se ajautui kiville 1990-luvun alussa ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kelluttaa markka ja lopulta sitoutua ja liittyä euroon ja haudata yli 100 vuotta käytetty markka. Tästä alkoi rakennemuutos yksityisellä eli avoimella sektorilla, joka on nyt aivan äärirajoillaan. Vuonna 2008 sama määrä väkeä teki kaksinkertaisen BKT:n kuin vuonna 1995. Tehokkuus on revitty ihmisten selkänahoista. Sen sijaan suljettu sektori eli kunnat ja valtio ovat vain lisänneet tehottomuuttaan rakenteiden uusiutumatta. Tällainen tilanne ei puolusta markan palauttamista kansalliseksi valuutaksi millään tavoin. Itsenäinen valuutta vaatii kansakunnalta rautaista kilpailukykyä etenkin täällä pohjolan perukoilla.

Jos tarkastellaan markan paluuta ihan teoreettisesti, niin tärkein kysymys on markan arvo suhteessa muihin valuuttoihin ja etenkin euroon ja dollariin. Kun markka vaihdettiin euroon, niin tarvittiin noin 6 markkaa ostamaan yksi euro. Kuinka paljon markkoja tarvittaisiin nyt ostamaan yksi euro? Matemaattisesti arvon määrääminen on vaikeaa, ellei mahdotonta, koska vain markkinat määräävät sen arvon. Tämä merkitsee sitä, että käyttöön otettava markka olisi joko sidottava kultaan tai jätettävä kellumaan. Nykyisellä valtion velalla ei kultaan sitominen ole mahdollista, joten kellutus on ainoa vaihtoehto. Ovatko markkaa takaisin haluavat ottamaan sen riskin, että tarvittaisiin 10 uutta markkaa ostamaan 1 euro? Käytännössä tämä merkitsisi hyperinflaatiota ja markan arvon heikkenemistä edelleen. Tästä tilanteesta olisi hyvin pitkä tie vakuuttaa rannoilla ruikuttaville suomalaisille ja kansainväliselle yhteisölle, mikä markan todellinen arvo on ja miten sen itsenäisyyttä voidaan puolustaa.

2 Comments on Markka takaisin?

  1. download
    tammikuu, 28th 2019 at 2:44 pm

    download

    Esko Passilan blogi

  2. 2
    tammikuu, 29th 2019 at 12:06 pm

    Download site

    Esko Passilan blogi


WP Login