Nokia-syndrooma leviää?

Tällä jutulla ei ole mitään tekemistä Nokian kanssa – paitsi metaforana. Eilen julkistetussa mielipidetutkimuksessa todettiin, että kolmen vanhan suuren puolueen kanssa samalle viivalle on noussut yksi uusvanha puolue. SMP:n jälkeläinen Perussuomalaiset on tullut kisaan mukaan. Se on repinyt kannatuksensa kaikilta suurilta puolueilta, mutta eniten kait sosialidemokraateilta, joiden ohi persut ovat menossa vaalimaalin kalkkiviivoilla. Liiketaloudellisesti tarkasteltuna kaikki vanhat puolueet ovat menettäneet markkinaosuuksiaan edellisiin vaaleihin verrattuna reilusti. Perussuomalaiset ovat puolestaan kaapineet muilta markkinaosuuksia ja nostaneet omaa osuuttaan yli kolminkertaiseksi. Toisaalta on kyseessä ensimmäisen kvartaalin puolivälissä tehty tutkimus, kun varsinainen tilinpäätös on odotettavissa toisen kvartaalin alussa.

Mikä sitten mättää? Ovatko vanhojen puolueiden tuotteet vanhentuneet ja väljähtyneet? Eikö vanhojen puolueiden Symbian enää kestä uuden puolueen Androidia? Totuus piilee jossain näillä alustoilla. Kepu ja SDP ovat selvästi unohtuneet sellaisille markkinasegmenteille, joiden kulutuskäyttäytyminen on täysin muuttunut. Suuret työväenluokat ovat siirtymässä eläkkeelle, mutta mitä SDP:llä on tarjota heille – pelkkää saattohoitoako? Kepun kannattajajoukko on myös radikaalissa muutoksessa. Nuoret muuttavat kaupunkeihin työn perässä ja vanhempi sukupolvi muuttaa myös taajamiin helpompien olosuhteiden pariin.

Kokoomuksen ongelma on se, että poliittinen muisti on hyvin lyhyt. Kilpailijat olivat tuhoamassa Suomen kansantaloudellisen rakenteen viime vuosisadan toisella puoliskolla. Näihin kinkereihin Kokoomus ei päässyt osallistumaan, mutta nyt se kuitenkin kärsii samassa rintamassa muiden puolueiden kanssa. Rasitteena on nyt se, että nuori ja melko kokematon puheenjohtaja pantiin hallituksen vaativimmalle paikalle valtiovarainministeriksi. Tämä sattui vielä pahimpaan mahdolliseen aikaan, jolloin EU:n Välimeren maiden huijaukset paljastuivat. Tässä tilanteessa olisi pitänyt kysellä neuvoja Niinistöltä ja ottaa niistä jotain opikseen. Jos jatkuvasti toistaa samaa mantraa, jossa toistuu moneen kertaan sana hyvinvointivaltio, kuulija alkaa menettää uskonsa. Nyt pitäisi jo kiireesti nostaa esiin tuoreita vaaliteemoja.

Perussuomalaiset edustavat tällä kartalla Apleä. Soinin ja Elobin ero on kuitenkin se politiikan taloudesta erottava ratkaiseva ero. Elobilla on valta määrätä suunta ja vauhti. Soini puolestaan on enemmänkin kuin norsu kristallikaupassa. Kun oikein kovasti huiskii, niin joka puolella syntyy sirpaleita. Mutta mitä jää käteen? Haastaja voi räksyttää ja jopa olla monesti oikeassakin, mutta kun tarvitaan käytännön tekoja, niin töppäilijöitä ei voi erottaa. Ei voi vain sanoa, että nyt tehdään näin. Kansaa on helppo huijata, koska niin on tehty vuosituhansia. Taloudellisia lainalaisuuksia sen sijaan ei voi. Raha on hyvä renki, mutta se on helvetillinen isäntä.

Comments are closed.


WP Login