Maailma muuttuu

Olin lauantaina viettämässä kollegan 70 v. synttäreitä. Paikalla oli runsaat kuusikymmentä kutsuttua vierasta. Joukko oli keski-ikäistä ja siitä ylöspäin. Puheita pidettiin ja päivänsankaria ylistettiin. Vähän laulettiinkin ja musiikkia oli muutenkin. Juhlapuheissa muisteltiin entisiä aikoja ja kaupankäyntitapoja. Ystävyys ja keskinäinen luottamus olivat meidän aikojemme kaupankäynnin peruselementtejä. Minut sai kuitenkin mietteliääksi eräs vanhan ystävän kysymys. Mikä näitä nykyajan nuoria myyntimiehiä vaivaa, niillä ei ole aikaa asiakkaiden kestitsemiseen ja ajanviettoon muutenkaan? Kerroin hänelle, että vuonna 1995 avoimella sektorilla oli saman verran väkeä kuin nyt, mutta nyt BKT on yli kaksinkertainen. Nämä luvut eivät kerro kaikkea, mutta totuus on kuitenkin se, että nyt tehdään työtä paljon enemmän. Tai siis ollaan jatkuvasti tavoitettavissa. Ennen ei ollut läppäreitä ja kännyköitä, jotka sitovat ihmisen työhönsä 24/7.

Nämä helpot selitykset saivat minut kuitenkin mietteliääksi. Mikä muu oli muuttunut? Ankarampi selitys löytyy yhdestä pienestä lausahduksesta pidetyssä puheessa. Lapsen lapset ovat kiertäneet päivänsankarin pikkusormensa ympäri. Vaikka näin onkin ihan yleisellä tasolla, niin asiaan sisältyy jotain muutakin. Meidän sukupolvemme myyntimiehet elivät elämäänsä työn ja asiakkaiden kautta. Jos matkapäiviä kertyi jopa 150 ja ylikin vuodessa, niin siinä ei paljon jäänyt aikaa perheelle. Monelta jäi omien lastensa varttuminen teineiksi ja nuoriksi aikuisiksi kokonaan näkemättä ja kokematta. Näin kävi itsellenikin. Tämä aiheutti sen, että asiakkaiden kanssa istuttiin iltaa, käytiin Lapissa ja joskus ulkomaillakin, käytiin konserteissa ja muissa kulttuuritapahtumissa. Tämä antoi mahdollisuuden myös vähän vetää henkeä ja saada puolisokin mukaan.

Nykyajan tietotekniikka on korvannut suuren osan sosiaalisesta kanssakäymisestä ja samalla se on orjuuttanut ihmisen ja sitonut hänet näihin tietoliikennevälineisiin. Se aika, mikä jää omaan käyttöön, halutaan käyttää laatuaikana perheen kanssa. Yritysten kannalta myös verotus on ajanut tähän. Verottajalta ei mene enää läpi muuta kuin lämmin olut ja kylmä leipä. Poikkeus tähän ovat Kiina ja Venäjä, joissa maksajaa suojaa se, että verottaja ei pysty lukemaan kuitteja. Kielestä ei saa selvää, mikä on ruokaa ja mikä juomaa. Toimintakulttuureissa on tapahtunut 20 vuoden aikana hirmuinen muutos. Vain tulevaisuus voi kertoa, kumpi on parempi, vai onko kumpikaan.

Comments are closed.


WP Login