Talousyhteistyö EU:ssa

Saksa ja Ranska tekivät uusia aloitteita eurooppalaiseksi yhteistyöksi kilpailukyvyn parantamiseksi. Sama tavoite oli Lissabonissa vuonna 2000 tehdyssä sopimuksessa. Siinä päätettiin ylimielisesti tehdä Euroopasta maailman kilpailukykyisin alue vuoteen 2010 mennessä. Näin ei käynyt. Kävi päinvastoin. Euroopan kilpailukyky on heikentynyt – ei parantunut. Kirjoitin jo silloin useita kriittisiä juttuja asiasta. Perusteena oli se, että EU-maiden kansantalouksien rakenteet ovat niin paljon toisistaan poikkeavia, että yhteistä kilpailukykyä ei ole mahdollista muodostaa muutoin kuin utopioissa. Nyt Merkel ja Sarkozy ovat kaivaneet saman teeman esille hieman eri muodossa. Verotus on EU:n perussopimuksessa jätetty valtioiden suvereenisti päätettäväksi. Aloitteessa kuitenkin ehdotetaan etenkin yritysverojen ja eläkeikien harmonisointia.

Tämä osoittaa jälleen kerran, kuinka pihalla valtioiden päämiehet ovat EU-maiden kansantaloudellisista rakenteista. Tähän hölmöilyyn on vielä liittynyt mukaan oma pääministerimme. Mari Kiviniemi kehaisi asian julkistamisen yhteydessä, että kukahan tätä ensimmäisenä esitti. Jos rouva pääministeri uskoo, että muut EU-maat harmonisoivat omia verotuksiaan yhdenmukaiseksi Suomen verotuksen kanssa, niin joko hänen suhteellisuuden tajunsa pettää pahasti tai sitten hän ei todella ole perillä suomalaisesta yritysverotuksesta. Suomessa yritysverotus on sidottu laajasti työpalkkoihin. Palkkoihin perustuen yrityksiltä kerätään suuri määrä sosiaalisia veroja eläkkeitä myöden. Nämä ovat piiloveroja, joita muissa maissa ei ole likikään samassa määrin. Suomessa nämä maksut ovat moninkertaiset verrattuna Portugaliin, joka oli Suomea seuraava palkkapohjaisten verojen kerääjä.

Myös eläkejärjestelmät poikkeavat eri EU-maissa radikaalisti toisistaan. Useimmissa maissa on verotukseen perustuva valtiollinen eläke. Suomen kaltainen työeläke on täysin vieras. Valtion eläkkeen rinnalla on suuri joukko erilaisia yksityisiä viritelmiä. Osan maksumiehenä ovat yritykset ja ne toimivat luontaisetuina kuten vaikkapa autoetu. Osa hankkii itselleen yksityisen eläkevakuutuksen tai varautuu muutoin tuleviin eläkepäiviinsä. Eri järjestelmät vaikuttavat eläkeikään, jolla ei ole EU-maissa mitään tekemistä eläkkeelle siirtymisiän kanssa. Yleisissä järjestelmissä EU-maissa se merkitsee vain valtion maksaman eläkkeen maksun alkamisen siirtämistä myöhäisempään ikään. Näissä maissa yrityksiä ei myöskään rangaista tietyn iän ylittävien työllistämisestä erillisillä sakkomaksuilla. Ihmisoikeuksien kannalta tällaiset maksut ovat selvää ikäsyrjintää valtion taholta. 

Jos pääministeri kuvittelee, että muut EU-maat lähtevät mukaan näin monimutkaiseen, kalliiseen ja työvoimakustannuksia nostavaan harmonisointiin, niin hänestä tulee eurooppalaisten yritysten vihollinen numero Uno. Siinä mielessä hän kyllä jatkaa kepulaisia perinteitä, että Kepu oli tämän strategian pääarkkitehti SDP:n keralla. Mielenkiintoista on siis edellistä taustaa vastaan nähdä, mihin tällainen verojen ja velvoitteiden harmonisointi ankkuroidaan. Otetaanko ankkuripaikaksi esimerkiksi vaikka Viro, jota nyt niin kovasti ylistetään Brysselissä. Jos se puolestaan sidotaan johonkin korkeampaan tasoon, niin miten käy Itäisen Euroopan siirtymätalouksille?

Comments are closed.


WP Login