Risupaketti

Vajaa vuosi sitten arvostelin risupakettia Etelä-Suomen Sanomissa. Melkoisen kauan kesti kirjaviisailta tulla samaan tulokseen. Voimakkaasti arvostelin radiossa ja blogissani myös haja-asutusalueiden jätevesiasetusta. Jos sontaa saa levittää pellolle, mutta viereisellä tontilla ei saa tehdä samaa, vaan pitää hankkia oikein puhdistamo, niin selitykseksi ei riitä, että ne kuuluvat eri lain piiriin. Tämäkin on nyt mennyt uusiksi. Turhauttavaa tässä on se, että kansalaisfoorumin ja julkisen sanan on toimittava huonon lainvalmistelun vastaväittäjinä. Useasti on jo todettu sekin, että lakien valmistelu Suomessa on varsin heikkotasoista.

Edellä olevissa asioissa persuilla on selvä markkinarako. Voin hyvin pitkälle yhtyä heidän ajatuksiinsa päästökaupoissa. Kaikkihan lähti siitä, että eräs vihreä tekniikan lisensiaatti oli liittämässä Suomea Kioton sopimukseen. Sopimuksen suurin puute oli se, että kaikki maat eivät olleet samalla viivalla. Tekniikan lisensiaatin olisi pitänyt jo koulutuksensa perusteella tietää, että Suomessa oltiin useimpia muita maita huomattavasti edellä ilmaston suojelussa. Kaikki alkoi siitä, että kansa kyllästyi sellun keitosta tulevaan rahan tuoksuun ja alkoi vaatia hajujen poistoa. Tässä yhteydessä kehitettiin myös energian hyötysuhteita jne. Jos tätä päästölinjaa jatketaan, niin Suomessa on kohta uunit kylmänä ja savupiiput siirtyneet muualle.

Monet ympäristöön liittyvät lainsäädännölliset ongelmat johtuvat siitä, että poliittisista syistä piti perustaa Ympäristöministeriö. Ministeriön piti kovalla kiireellä todistaa oma oikeutuksensa. Näin laadittiin kovalla kiireellä ja kepulikonsteilla asiantuntijoita väheksyen jätevesiasetus. Näin suurta muutosta ei olisi alun alkajenkaan tehdä asetuksena vaan lakina. Laki olisi kuitenkin vaatinut toisenlaisen poliittisen prosessin ja sitä riskiä ei uskallettu ottaa. Kepu ampui tässä itseään pahasti jalkaan ja tarjosi kilpailijoilleen avointen ovien eduskuntavaalit.

Kaikessa tässä ihmetyttää se, että miksi aina ja kaikesta pitää säätää lakeja. Yrityksiä koskevaa lainsäädäntöä pitäisi EU:n mukaan edeltää kuulemismenettely, mutta onko yhtään yrittäjää koskaan kuultu? Yritystoimintaakin säätelee nyt jo ainakin 7 500 eri säädöstä. Tässäkin Suomi menettelee EU:n säännösten vastaisesti, eikä asiaan ole puuttunut edes Suomen Yrittäjät, joiden pitäisi saada samat EU:n tiedotteet kuin minäkin. Näin vaalien alla yrittäjillä on paljon selkään taputtelijoita. Vaalien jälkeen yrittäjä on sitten taas kansan pahin riistäjä. Näin se politiikka toimii – valitettavasti.

Comments are closed.


WP Login