Globbai-inflaatio

Ranskalainen BNP Paribas pankki on tehnyt tutkimuksen, jonka mukaan maailman teollisuus alkaa käydä jo täydellä kapasiteetilla. Mistä ihmeestä näitä tällaisia tutkimuksia oikein tulee? Kuka niitä tekee ja mitkä ovat lähteet? Jos väite kuitenkin pitää paikkansa, joka täältä Suomesta katsoen ei näytä pitävän paikkaansa, niin se merkitsee inflaation kiihtymistä. Toisaalta se merkitsee myös BKT:n nousua. Tämä puolestaan saa poliitikot onnesta soikeiksi ja he ryhtyvät taputtamaan pieniä känsättömiä käsiään. Taas toistuu ilmeisesti sama lamaan johtava prosessi, joka on niin useasti toistunut. Tuijotetaan BKT:n kasvuun ymmärtämättä, että se on vain puolitotuus.

BKT:n kasvua ihailtaessa unohdetaan, että termin ensimmäinen sana on BRUTTO. Se ei siis ole sama kuin NETTO-kasvu niin, kuin bruttopalkkakaan ei ole sama kuin käteen jäävä. Bruttokansantuotteen rasitteena on inflaatio, joka nostaa hintoja ja samalla myös BKT:tä. BKT:n kasvun juhliminen ilman NKT:n eli todellisen kasvun arviointia, on suuri poliittinen puhallus. Ilman BKT- ja NKT-pariteetin kriittistä arviointia tuloksena on poliittistaloudellinen euforia, joka päättyy samanlaiseen lamaan, jonka nyt oletetaan olevan ohi. Taloudelliset syklit olivat aikaisemmin hyvin pitkiä jopa 7 – 10 vuotta. Globalisaatio on lyhentänyt näitä nousun ja laman välisiä syklejä ja ne tulevat edelleen lyhenemään.

Valtion taloudessa BKT:n kasvuun hurahtaminen on hyvin vaarallista. Lyhenevät syklit merkitsevät sitä, että lainanotolla taltutetun laman kustannuksia ei enää ehditä maksamaan nousukauden tuotoilla. Tämä taas johtaa nykyisellä EU:ssa noudatetulla politiikalla pysyvään valtioiden velkaantumiskierteeseen. Se myös tuo valtioiden johtamisen yhä lähemmäs liikkeenjohdon toimintamalleja, joissa politiikan teko ei paranna kannattavuutta. Suuret maat voivat toki pelleillä, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa tehdään. Tämän otti puheessaan varovasti esille myös Yhdysvaltain presidentti Barak Obama. Hän vetosi varovasti puolueiden väliseen yhteistyöhön valtavan valtion velan poistamiseksi. Hän jätti sanomatta, että nykyisen menon jatkaminen johtaa siihen, että melko pian Kiina omistaa Yhdysvallat.

Nyt on Suomessakin pakko uskoa siihen, että sodan jälkeen käyttöön otetut kansantalouden opit eivät enää toimi. Näillä opeilla Suomeen rakennettiin infrastruktuuri, joka nyt on rapautumassa nopeasti, koska rahat eivät riitä teiden, rautateiden ja muun välttämättömän infrastruktuurin ylläpitämiseen. Hallintokoneisto syö yhä suuremman ja tärkeimmän siivun yhteiskunnan käytettävissä olevista varoista. Veropohjan laajentaminen ja verojen korottaminen eivät tilannetta korjaa, koska ne lisäävät hallintokustannuksia eksponentiaalisesti. Näin ollen infrastruktuurin ylläpitämiseen jää yhä vähemmän varoja. Pitkällä aikavälillä tämä johtaa siihen, että koko Suomen vientiteollisuuden on keskityttävä rannikoille ja suoraan laivojen kupeeseen, koska viennin logistiikan ongelmat sisämaassa rapauttavat yritysten kilpailukyvyn. Tällaisen tulevaisuudenko haluamme?

Comments are closed.


WP Login