Suuri salaliitto

Etelä-Suomen sanomien pääkirjoituksessa 24.1.2011 kerrottiin sähkön verotuksesta ja sen liittymäkohdista vaihtoehtoisiin energian tuottomuotoihin. Lyhyessä pääkirjoituksessa ei kuitenkaan pysty paneutumaan tarkemmin taustoihin. Suomea on pyritty siirtämään vaihtoehtoisiin energiamuotoihin. Omakotitalojen kohdalla vaihtoehtoja on varsin vähän. Puupellettien käyttö on vaikeaa, koska se käytännössä edellyttää 24/7 valvontaa. Suurimman suosion ovat saavuttaneet maalämpö, ilmalämpö ja ilma/vesilämpö. Tekniikan kehittyessä nopeasti näiden lämmitysmuotojen tehokkuus ja hyötysuhde ovat oleellisesti parantuneet. Itselläni on käytössä aurinkolämmitys, joka alkaa toimia jo helmikuussa. Se edellyttää kuitenkin aurinkoisia säitä. Ilmalämpöpumppu toimii laajemmalla sääalueella, koska sen tehokkuuteen vaikuttaa vain lämpötila. Ensimmäinen laitteeni oli täysin tehoton jo viiden asteen pakkasessa, mutta nykyinen toimii kohtuullisella teholla jopa – 20 asteessa.

Kaikki nämä vaihtoehtoiset muodot lisäävät kuitenkin kiinteistön sähkön käyttöä oleellisesti. Omakotitaloissa siirtyminen pois öljystä lisää siis sähkön kulutusta. Niissä omakotitaloissa, joissa on suora sähkölämmitys, ilmalämpöpumppu puolestaan vähentää sähkön käyttöä. Näin on ainakin teoriassa. Käytännössä kokonaiskulutukseen vaikuttavat hyvin monet muutkin tekijät. Siirtyminen öljystä sähköön aiheuttaa kuitenkin valtiovarainministeriön veronimijöille suuria ongelmia. Öljyn käytön vähentyessä myös siitä saatavat verotulot vähenevät. Veronhimo ei kuitenkaan koskaan pienene.

Tässä on siis salaliiton paikka. Sähköä on verotettava entistä rajummin, jotta verotulot voitaisiin säilyttää ja niitä lisätä. Sähkön hintaan vaikuttaa kuitenkin muitakin tekijöitä, jotka ovat kuluttajan ja kilpailun ulkopuolella. Öljyn hintakehityksessä kilpailun uhka on suurempi, koska lähialueille on rakenteilla öljynjalostamoja, jotka mahdollisesti horjuttavat Nesteen monopoliasemaa. Koska Neste on pääosin valtion omistama yhtiö, niin sen monopolia ei ole julkisuudessa pidetty esillä. Sähkössä sen sijaan on verojen lisäksi myös muita suuria hintapaineita. Siirtomaksuja on aina peritty muodossa tai toisessa, mutta laskuissa niitä on eritelty lamavuosista asti. Ongelma siirtomaksuissa on se, että ne jakautuvat paikalliseen ja valtakunnalliseen maksuun. Onko maksuja käytetty verkostojen kunnostamiseen ja uudistamiseen siinä määrin, kuin hyvä tapa edellyttää, on ulkopuolisen vaikeasti arvioitavissa. Nyt siirtomaksuihin on kuitenkin kovia paineita, koska uudistamista kaivataan – näin ainakin väitetään.

Nyky-yhteiskunta on täysin riippuvainen sähköstä. Jos sähköverkko suljettaisiin, niin käytännössä kaikki pysähtyisi. Tästä syystä veronhimoisella valtiovarain ministeriöllä on erinomainen tilaisuus laittaa kansa ja yritykset seinää vasten. Näistä asioista päättävät ministeriöiden virkailijat niin, ettei eduskunnalla juuri ole sanan sijaa. Ihminen on kuitenkin innovatiivinen ja kekseliäs. Muistan kuinka 1940- ja vielä 1950-luvulla monissa syrjäisissä maataloissa sähkö tuotettiin itse omilla aggregaateilla. Nykyiset käytössä olevat aggregaatit sopivat vain asuntovaunuihin ja kesämökkeihin. Jos kuitenkin sähkön hinta ylittää kaikkineen kuluttajan sietokyvyn, niin suurempia ja tehokkaampia lämmitysöljyllä toimivia aggregaatteja ilmestyy hyvin nopeasti markkinoille. Sen jälkeen veronhimoisilla virkamiehillä on taas uusi pulma edessään.

Comments are closed.


WP Login