Pohjoinen Allianssi

Globaalitaloudessa on alkamassa uusi trendi. Se on osittain nykyisten blokkien, kuten EU:n, sisällä ja osittain sen ulkopuolella. Tämänkaltainen toiminta viittaa vahvasti yritysmaailmassa tunnettuun verkostoitumiseen. Vastaavanlaisia verkostoja on tunnettu aiemminkin. Jos sodanaikaiset liittoumat jätetään huomiotta, niin ensimmäinen liittouma lienee ollut Euroopan teräs- ja hiiliunioni eli EU:n alkumuoto. Suomen kannalta mielenkiintoista asiassa on se, että Suomea haluavat verkostoihinsa mukaan sekä Iso Britannia että Ranska. Kehut molemmilta suunnilta ovat niin ylitsevuotavia, että mieleen tulee heti kaksi kysymystä. Meneekö näillä mailla niin huonosti, että Suomi on niille mallimaa? Toisaalta voi kysyä, onko tässä jollain ketun häntä kainalossa ja jos niin minkälainen?

Osa tästä verkostoitumisesta juontaa juurensa todennäköisesti euroon. Ihmisten keskuudessa on eurosta niin paljon vääriä käsityksiä, että jotain varmaan tulee tapahtumaan lähiaikoina. Eräänä esimerkkinä on lukijan sanan kirjoitus, jossa euron kurssissa oli mennyt puurot ja vellit totaalisesti sekaisin. Nykyisellä kokemuksella on kuitenkin selvää, että useimmat Välimeren maat ratsastavat selvästi pohjoisten maiden kustannuksella. Epäsuhdan poistaminen lainoilla ja takauksilla, ei pitkässä juoksussa onnistu. Pelisäännöt euroon liittymisessä olivat täysin selkeät. Suurin syy on kuitenkin siinä, että EU:n sisäinen valvonta petti. Luotettiin sinisilmäisesti siihen, että maat noudattavat sovittuja pelisääntöjä.

Hallintokulttuurit kuitenkin poikkeavat etelän ja pohjoisen välillä radikaalisti. Eräs kreikkalainen tuttavani kysyi minulta kerran, että pidetäänkö täällä pohjoisessa meitä etelän ihmisiä jonkinlaisina kummajaisina, jotka eivät osaa huolehtia asioistaan? Kysymys on hyvä. Vastauskin on melko yksinkertainen. Kylmän pohjoisen ihmiset ovat vuosituhansia joutuneet suunnittelemaan elämänsä pitkäjänteisemmin kuin etelän maissa. On ollut aina suunniteltava, miten selvitään talven yli. Etelässä näin pitkäjänteistä suunnittelua ei ole tarvittu. Siellä on riittänyt mañana-strategia. Eli, jos jonkun asian vois siirtää huomiseen, niin parempi siirtää se yhtä päätä ylihuomiseen.

Poikkeuksen tekee eurokriisimaa Irlanti. Irlantilaiset ovat saaneet kulttuurivaikutteensa uskonnon kautta, joka on peräisin etelästä, eikä erityisemmin kannusta ahkerointiin. Ihmisinä irkut ovat tosi mukavaa porukkaa. Pubeissa olut virtaa ja huilu soi. Siellä on myös paljon mystiikkaa, joita siivittävät tarujen lepriconit. Yleensä meillä käsitetään sanalla kääpiöitäkin pienempiä ihmisen kaltaisia olioita. Parempi käännös olisi kuitenkin maahinen, josta yleensä käytetään sanaa gnome. Tarut ovat aivan ilmeisesti kehittäneet irkuista jutun kertojia. Tämä on johtanut sellaiseen liioittelun kulttuuriin, että he itsekin uskovat vakaasti omiin puheisiinsa. Kun ensimmäisen kerran nuorena vientimiehenä jouduin Irlantiin, eräs kokeneempi opasti minua. Vähennä heidän puheistaan ensin puolet ja sen jälkeen vielä vähän. Sitten voi olla aika lähellä totuutta.

Verotusta on harjoitettu Välimeren maissa jo pari tuhatta vuotta. Roomalaiset keräsivät veronsa ratsujensa selässä miekkojen ja pistimien tehostuksella. Rooman vallan hajottua, verojen välttäminen on muodostunut johtavaksi trendiksi. Kun nämä maat liittyivät Euroopan Unioniin ja euroon, jokin ilmeisesti naksahti. Brysselistä alkoi tulla rahaa kuin rännistä, eivätkä luottamuksen ja löperyyden kulttuurit joutuneet keskenään vastakkain ennen, kuin vasta nyt. Tämä prosessi on hieman samanlainen kuin, jos kansainvälinen yritys ostaa pienen perheyrityksen. Johtamisen kulttuurit kohtaavat ja kestää jonkin aikaa ennen, kuin ne pystyvät toimimaan keskenään. Tällaiseen tilanteeseen on monia erilaisia menetelmiä, mutta niitä on vaikea toteuttaa poliittisessa toimintaympäristössä. Nyt on kuitenkin radikaalien ratkaisujen aika. Voivatko etelä ja pohjoinen toimia yhdessä vaiko eivät?

Comments are closed.


WP Login