Kolesteroli – renki vai isäntä?

Englantilaiset sanovat leikillään, että irkku on kone, joka muuttaa Guinesin oluen kuseksi. Totta tässä on tietenkin se, että ihminen on monimutkainen kokonaisuus. Kun toimivia koneita ja laitteita suunnitellaan, niin se tapahtuu ryhmätyönä, johon osallistuu suuri joukko alojensa asiantuntijoita. Yhteistyön tuloksena syntyy kokonaisuus, jolla on tietty käyttötarkoitus, huoltovälit, varaosat jne. Ihminen syntyy täysin toisenlaisen prosessin seurauksena. Syntyyn vaikuttavia tekijöitä ovat osapuolien geeniperimät, jotka ovat yksilöllisiä ja pitkänkin ketjun tuloksia. Syntymän jälkeen ihmiseen alkavat vaikuttaa ympäristötekijät.

Ihmisen yksilöllisyydestä ja monimutkaisuudesta huolimatta nykylääketiede toimii yleistävien keskiarvojen varassa. Niistä päätetään kollegiaalisesti asiantuntijoiden ja lääketeollisuuden kesken. Vaikka ihmisellä on yleensä samat elimet toimivuutensa takeeksi, niin niiden toimintakyky on sekin hyvin yksilöllinen. Ihmisillä on vain yksi selkeästi yhteinen tekijä, joka on vesi. Sen määrä ihmisen kehossa on vakio. Miten tähän toimintaympäristöön sopivat nykyisin noudatettavat vakiot veren sokerista, kolesterolista, veren paineesta jne.? Tieteellisesti tarkastellen ne eivät sovikaan. Niitä voidaan käyttää vain eräänlaisina hälytysrajoina, joiden ylittämisen pitäisi aiheuttaa ihmisen kokonaisvaltaisen lääketieteellisen tarkastelun.

Kokonaisvaltaisen syyn selvittämisen asemesta ihminen alistetaan asiantuntijoille, jotka hyökkäävät oireen kimppuun lääketeollisuuden tuottamien täsmäaseiden avulla. Hyvin monilla näistä on haittavaikutuksia, joita toiset asiantuntijat ryhtyvät korjaamaan. Pahimmassa tapauksessa näin saatetaan ihminen todelliseen hengenvaaraan, koska täsmälääkkeiden keskinäisiä vaikutuksia ei riittävästi tunneta. Tässä tulee esiin ihmisen heikko asema koneisiin ja laitteisiin verrattuna. Lääketieteessä ihmisen korjaaminen ei ole lainkaan yhteistyötä. Eri asiantuntijat kirjoittelevat toisilleen lausuntoja, joita vastaanottajat eivät täysin ymmärrä oman erikoistumisensa rajautuneisuuden vuoksi. Ihmistä ei suinkaan paranna se, että yhä useampi lääkäri tietää yhä enemmän ja enemmän yhä vähemmästä ja vähemmästä. Tällä tiellä päädytään siihen, että yksi lääkäri erikoistuu oikeaan polveen ja toinen vasempaan polveen. Ihmisen selkäranka jaetaan kolmeen eri osaan eli niskaan, lantioon ja niiden väliin. Jos nämä ekspertit eivät osaa kommunikoida keskenään, niin on yksi ja sama, onko ihmisellä selkärankaa vai ei.

Kun puhutaan kolesterolista, niin Suomessa viitataan yleensä Itä-Suomessa tehtyyn pitkään seurantatutkimukseen. Tutkimuksessa on kuitenkin useita puutteita. Siinä ei lainkaan puututtu peruskysymykseen eli, mihin ihminen tarvitsee kolesterolia. Toinen oleellinen puute on se, että suurta yhteiskunnallista muutosta, joka vaikutti suoraan ihmisen elämään, ei otettu huomioon. Kolesteroli on pitänyt suomalaiset hengissä tuhansia vuosia. Kolesteroli näet siirtää veressä energiaa sinne, missä sitä kulloinkin tarvitaan. Jos ulkona on pakkasta – 25 ja ihmisen on tehtävä ruumiillista työtä, niin alle 5 kolesterolilla ihminen ei toimi ja mahdollisesti ajan mittaan paleltuu kuoliaaksi. Siksi suomalaisilla on perimässään kolesterolia ”keräävä” ja ”säilyttävä” perimä.

1960-luvulla Suomessa tapahtui urbanisoituminen ja suuri muuttoaalto maalta kaupunkeihin. Kylmästä ulkotyöstä muutettiin lämpimiin tehtaisiin ja toimistoihin. Samalla ruumiillisen työn määrä ja rasitus vähenivät oleellisesti. Monilla maalta muuttaneilla ruokailutottumukset säilyivät kuitenkin ennallaan samalla, kun kolesterolin tarve oleellisesti väheni. On luonnollista, että ylimääräinen rasva alkoi tukkia suonia ja sydäntä. Kolesterolia ei siis voi yksiviivaisesti määritellä jonkun keskiarvon perusteella, vaan sen tarve riippuu yksilöllisistä tarpeista. Jos ihminen tekee raskasta työtä, niin kolesterolin tarpeen määrittelemiseksi, on määriteltävä myös muita muuttuvia vaikuttajia.

Kolesteroli ei ole suinkaan ainoa veren rasva. Toinen yhtä tärkeä, joskin paljon tuntemattomampi rasva on triglyseridi. Sitä muodostuu hiilihydraateista. Minulla itselläni todettiin jo 1970-luvun alussa triglyseridi-intoleranssi. Tuolloin minulta kiellettiin hiilarit kokonaan. Ruokaohjeeksi annettiin, että saan syödä kaikkea, mikä lentää, kävelee tai ui. Viljat, riisit yms. kiellettiin täysin. Tästä huolimatta PHKS:n ravintoterapeutti määräsi minut syömään aamuisin runsaasti puuroa ja kuitupitoisia hiilareita. Sanoin, että kuolen, jos niin teen. Tähän hän totesi, että lääkärit eivät tiedä ravintoasioista mitään ja heitti minut ulos. Samaa toistelevat painonvartijat ja muut ravintoasiantuntijat.

Ihmisen metabolia on periaatteessa yksinkertainen. Siihen tarvitaan rasvoja ja hiilareita, jos toinen puuttuu, niin prosessin toimivuudeksi, keho alkaa etsiä puuttuvaa ainesta kehon omista varastoista. Pitkäaikainen puute saa aikaan laihtumista eli painon putoamista. Useimmilla ihmisillä laihtumiseen johtaa rasvojen vähentäminen. On kuitenkin olemassa kasvava joukko ihmisiä, joiden paino alenee vain hiilareita vähentämällä. Tärkeintä terveyden ja painonhallinnassa on kuitenkin näiden välinen tasapaino, joka on täysin yksilöllinen. Tärkeintä olisikin se, että lääkärit auttaisivat jokaista potilastaan löytämään tämän yksilöllisen tasapainon. Näyttää vain olevan niin, että kuuden ällän lääkäreillä ei ole älliä tarpeeksi perehtyäkseen potilaisiinsa yksilöllisesti. Toisaalta, mitä väliä, jos vanhukset heitetään loppujen lopuksi susille kuitenkin.

Comments are closed.


WP Login