Nokkiiko korppi korpin silmää?

Oikeusvaltioiden oikeudenkäytön yleinen periaate on se, että tuomioista päätetään erityisesti poliittisesti riippumattomasti. Koska Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, niin ministereitä tuomitaan Valtakunnanoikeudessa. Syytteeseen asettamisprosessi on kuitenkin täysin poliittinen. Aluksi asiaa käsittelee Perustuslakivaliokunta ja sen jälkeen eduskunta päättää käsitelläänkö asiaa Valtakunnanoikeudessa vai ei. Asiaa on vielä pehmennetty siten, että ministereitä syytettäessä syytekynnys on erityisen korkea. Eikö pitäisi olla täysin päinvastoin? Järjestelmää voi toki perustella sillä, että suurimmalla osalla syyttäjiäkin on jonkin puolueen jäsenkirja tai asenne.

Oikeusvaltion mainetta vielä kyseenalaistaa sekin, että hallintoviranomaisille on rakennettu täysin oma oikeusjärjestelmä. Kuninkaallista perua kylläkin. Sen olennainen puute on se, että sen päätökset sitovat vain tavallisia kansalaisia, joita päätökset sitovat ja virkavalta kolkuttaa ovelle. Sen sijaan hallintoviranomaisia päätökset eivät velvoita. Tämä on todettu useissa tapauksissa viimeaikoina. Se on minulle ilmoitettu henkilökohtaisesti myös hallinto-oikeudesta. Suurin syy tähän on se, että Hallintolain ainoat ja kovimmat rangaistukset viranhaltijoille ovat pään silitys takaraivolta otsan suuntaan eli vastakarvaan.

Ex pääministerin tutkinta on nyt tehty. Hänen puolustuksensa on se, että en huomannut, sattui vahinko. Hyvä puolustus sinänsä, vahinkoja sattuu kaikille. Mutta jos Suomi olisi ydinasevalta ja pääministeri olisi painanut vahingossa huomaamattaan väärää nappia ja ydinohjukset olisivat ampaisseet maata kiertävälle radalle, niin miten siihen suhtauduttaisiin. Oli miten tahansa, niin jokaisen on vastattava itse omista virheistään – jopa poliitikkojenkin. Vahingon suuruus on kuitenkin ratkaiseva tekijä. Muinaisessa Egyptissä talon sortuessa vastaavalta työnjohtajalta katkaistiin käsi. Tässä tapauksessa vahinko oli kuitenkin rahallinen. Puolueen käsi oli väärässä kassassa. Matin ainoa hyöty oli glooria puolueen keskuudessa.

Matti Vanhanen erosi. Ei tosin vapaasta tahdostaan, vaan puolueen painostuksen ja edun vuoksi. Vanhasen entisillä kollegoilla onkin visainen paikka etenkin vaalien alla. Rangaista pitäisi, mutta miten, jalkapuuhun eduskuntatalon portaille, julkinen piiskaaminen samassa paikassa, pakkonaittaminen ensimmäiselle vaimolle vai mitä?  No onneksi minun ei tarvitse päättää. Enemmän olenkin huolissani hallintolain oikeudenmukaisuudesta ja perustuslakituomioistuimen puuttumisesta.

Comments are closed.


WP Login