Sairaanhoidon ongelmia

Olen joutunut käyttämään terveyspalveluja jo 1970-luvun alkupuolelta, jolloin minulla todettiin hiilihydraatti-intoleranssi. Jostain syystä keho alkoi muuttaa hiilareita rasvoiksi samalla tavoin kun rasvat muodostavat puolestaan kolesteroleja. Pahimmoillaan rasvaa oli niin paljon, että koeputken päällä oli silmin erotettava usean millin kerros rasvaa. Tauti oli niin vieras, että lääkärit eivät Lahdessa tunteneet sitä. Apu löytyi kuitenkin Reumalta. Tautia ryhdyttiin hoitamaan lääkkeellä, jonka sivuvaikutuksena maksa alkoi rasvoittua. Se puolestaan johtaisi ajan mittaan kakkostyypin diabetekseen. Ajan myötä siirryin Lahteen terveyskeskuksen potilaaksi ja olen seurannut terveydenhoidon toiminnan muutoksia tutkijan silmin.

Palvelut terveyskeskuksissa ovat vähentyneet. Osa palveluista on siirtynyt kaupungin sairaalaan ja osa keskussairaalaan. Väestön vanhetessa terveyskeskuslääkärit joutuvat kirjoittelemaan yhä enemmän lähetteitä erikoislääkäreille, röntgentutkimuksiin, magneettikuvauksiin jne. Tämä puolestaan on johtanut siihen, että potilaan terveystilan kokonaiskuva on hävinnyt lausuntojen ja arkistojen viidakkoon. Kukaan ei enää tiedä, miten potilaan useammat sairaudet vaikuttavat toinen toisiinsa. Pahin asia kuitenkin on, että kukaan ei näytä edes välittävän.

Mikäli erikoistuminen ja eriytyminen jatkuvat samaan malliin edelleen, niin kohta meillä on erikoislääkäreitä, jotka tietävät yhä enemmän ja enemmän yhä vähemmästä ja vähemmästä. En haluaisi tilanteen johtavan siihen, että meillä on lääkärit erikseen oikeaa ja vasenta polvea varten tai, että selkä on jaettu kolmeen eri vyöhykkeeseen, joita hoitavat eri lääkärit. Jotenkin olisi saatava aikaan järjestelmä, jossa erikoislääkärit pääsisivät keskinäiseen ymmärrykseen potilaan kokonaisvaltaisesta hoidosta. Eräs mahdollisuus olisi potilaan palauttaminen takaisin terveyskeskukseen, jossa yleislääkäri arvioisi kokonaistilanteen ja määrittelisi potilaan kokonaisvaltaisen hoidon. Suuria säästöjä ei saavuteta ilman tarkkoja suunnitelmia ja panostuksia.

Nykyinen sairaanhoito on muuttunut tulipalojen sammuttamiseksi ennaltaehkäisyn sijasta. Koko julkinen hoitojärjestelmämme on suunniteltu aikana, jolloin suuret ikäluokat olivat pääosin terveitä ja yksityisen työpaikkaterveydenhoidon käsissä. Nyt järjestelmä natisee liitoksissaan ja suuret ikäluokat ovat vasta siirtymässä yksityiseltä puolelta julkiselle puolelle. Yksityisellä puolella rahoitus oli yritysten ja Kelan vastuulla. Julkiselle puolelle siirtyessään se tulee pääosin kuntien piikkiin. On mahdollista, että tämän siirtymä halvauttaa koko järjestelmän ja ajaa kunnat vararikkoon.

Comments are closed.


WP Login