Vapaat radikaalit

Vaalien lähestyminen on saanut niin puolueet kuin ehdokkaatkin käymään yhä kuumempina. Hallituspuolueetkin muodostavat oppositioita toisiaan ja jopa itseään vastaan. Puheita kun kuuntelee, niin on kuin puhuisivat kuuma peruna suussa. Näyttää vahvasti siltä, että kenelläkään ei ole oikein selviä lääkkeitä tulevaisuuden varalle. Vasemmistolaisetkin ovat päässeet herrojen huoneisiin ja heistä on tullut pelkkiä shampanjasosialisteja, jotka osaavat vain toistaa hyvinvointivaltiomantraa. Heillä ei ole kuitenkaan minkäänlaista käsitystä siitä, miten suljetussa devalvaatiotaloudessa annetut lupaukset lunastetaan globaalissa kilpailussa. Paradoksi on, että saavutetuista eduista ei kukaan haluaisi luopua, mutta ei myöskään haluaisi maksaa. Ainoat maksumiehet näyttävät löytyvän työeläkelaitosten asiakkaista.

Viimeistään tämän eduskunnan aikana on tullut täysin selväksi se, että kaikessa politiikassa perimmäinen kysymys on kuitenkin rahasta tai sen puutteesta. Tällä en tarkoita pelkästään esiin tulleita vaalirahasotkuja vaan paljon laajempaa kokonaisuutta. Globalisaatio on merkillinen asia. Se on paljastanut varsin karulla tavalla demokratian puutteet. Demokratia ei näytä taloudellisessa päätöksenteossa toimivan sen paremmin monipuoluejärjestelmissä kuin kaksipuoluejärjestelmissäkään. Ainoa järjestelmä, jossa se näyttää jollain tavoin toimivan, ei ole kansanvaltainen eikä demokraattinen vaan itsevaltainen yksipuoluejärjestelmä.

Kannatusgalluppien perusteella vaalikarjan keskuudessa näyttää olevan liikkeellä suuri joukko vapaita radikaaleja. Vanhojen puolueiden antioksidantit eivät näytä pystyvän torjumaan vapaiden radikaalien liikkumista. Puolueista vapaita radikaaleja näyttää olevan eniten persuissa. Siellä on ilmeisesti antioksidantit julistettu kerta kaikkiaan pannaan. Henkitoreissaan oleva hyvinvointivaltakunta näyttää puolestaan rokottaneen vanhat puolueet antioksidanteilla niin hyvin, että niissä ei huomata, että maailmantalous on perusteellisesti radikalisoitunut. Kärjistetysti tämän voi havaita siitä, että ilmastonmuutosta voidaan torjua vain vähentämällä radikaalisti kulutusta, mutta valtioiden taloudet pysyvät kasassa vain, jos kulutus kasvaa. Tämän on yhtä vaikeaa kuin, jos yritettäisiin kaivaa kolikoita vasemmasta housuntaskusta oikealla kädellä. 

Mitä sitten tulee vaaleihin, niin historia tulee toistamaan itseään. Vaikka valittaisiin kuinka paljon uusia edustajia tahansa, niin sama peli jatkuu. Historia on osoittanut, että puoluetoimistot höyläävät pyöreiksi paksuimmatkin pöllit, lainatakseni Tapio Rautavaaraa. Poliittisesti mikään ei muutu vaikka valittaisiin minkälainen tahansa Niinistön ehdottama puolueeton asiantuntijakomitea tai brändityöryhmä. Muutoksen voi aikaansaada vain kaikkien puoluetoimistojen miehittäminen näillä asiantuntijoilla tai pakko. Tarvittavia rakenteellisia muutoksia ei saada aikaan muutoin, kuin hyökkäämällä Viroon ja antautumalla heti. Uutisten mukaan vapaasti ja radikaalisti liikkuvista työntekijöistään parjattu Viro on nyt taloudellisesti vakain euromaa, vai olenko ymmärtänyt asian jotenkin väärin?

Comments are closed.


WP Login