Yksinyrittäjä

Yksinyrittäjiä vainottiin verottajan toimesta 1990-luvun laman alkaessa, jolloin satoja tuhansia ihmisiä laitettiin kilometritehtaille. Tai eihän silloin enää ollut kilometritehtaita. Ne ajat olivat 1950-luvulla, kun työttömiä laitettiin tietöihin. Samaan aikaan, kun työttömille tarjottiin starttirahaa, niin verottaja vahti erinomaisen tarkasti sitä, että työpaikastaan erotetut eivät vaan missään tapauksessa ryhtyneet tekemään yrittäjinä töitä entisille työnantajilleen. Toinen painava kriteeri oli liian pieni asiakaskunta. Piti olla paljona asiakkaita ollakseen turvassa verottajan mielivallalta. Verottaja katsoi viisaudessaan, että yrittäjällä on heti aloittaessaan useita asiakkaita.

EU:n myötä tilanne muuttui. EU perusti Dubliniin keskuksen tutkimaan ja edistämään yksinyrittäjyyttä. EU myös määritteli yksinyrittäjyyden samoin kuin se oli määritellyt pk-yrittäjyydenkin. Tämä auttoi asiaa Suomessakin jonkin verran, mutta silti verottajalla on vieläkin EU-määritelmistä poikkeavat omat norminsa. Omalta kohdaltani minulla on asiasta runsaasti kokemuksia. Toimin pari vuotta Kokkolassa asiantuntijan AMK:ssa. Sitten verottaja ryhtyi vaatimaan, että voin toimia ainoastaan palkattuna työntekijänä. Oman kuntani verottaja ei kuitenkaan hyväksynyt matkakustannuksia omalla autolla Lahdesta eikä myöskään majoituskustannuksia hotellissa. Linja-autolla matka olisi kestänyt 7 tuntia ja 15 minuuttia ja lähtö olisi ollut klo 03:00. Aikataulujen vuoksi matka olisi vaatinut myös yhden ylimääräisen yöpymisen. Surkuhupaiseksi asia muuttui siinä vaiheessa, kun Keski-Suomen verovirasto olisi hyväksynyt yrittäjänä toimimisen, mutta Länsi-Suomen verovirasto ei.

Viimeisimpiä viime vuoden uutisia oli ulkomaisiin yksinyrittäjiin kohdistuva väheksyminen, halveksinta ja hyljeksiminen. Myös tiedottamisessa oli selviä virheitä. Yksinyrittäjä, kuten muutkin yrittäjät, maksaa veronsa ja soskulunsa siihen maahan, johon yritys on rekisteröity. Koska Suomen sosiaaliturva perustuu asuinpaikkaan, ei ulkomainen yrittäjä kuulu Suomen sosiaaliturvan piiriin. Samalla tavoin, jos suomalainen yksinyrittäjä toimii jossain toisessa maassa, hän ei ole silloin lähetetty työntekijä, eikä näin ollen kuulu Suomen sosiaaliturvan piiriin. Näin kävi minulle, kun toimin Virossa. Suomessa rekisteröityä yrittäjää ei myöskään hyväksytty Viron sosiaaliturvan (sairasvakuutuksen) piiriin. Tästä huolimatta sotu-maksu oli maksettava Suomeen.

Suomen viranomaisten on siis aivan turha väheksyä ulkomaisia yksinyrittäjiä Suomen markkinoilla, ymmärsivätpä he asemansa tai ei. EU:ssa heillä on samanlainen vapaus liikkua ja työskennellä koko EU:n alueella kuin kellä tahansa. On valitettavaa, että Suomi yrittää monissa asioissa noukkia rusinat pullasta ja samalla olla kirkasotsainen mallioppilas.

Comments are closed.


WP Login