Archive for tammikuu, 2011

Ruuhkamaksut

Ruuhkamaksuista käydään taas tyypillistä Helsinki-keskeistä keskustelua. Ruuhkamaksun ulkopuolelle jäisivät rekat ja linja-autot. Mutta miten on ajateltu hoitaa matkustajaliikenne satamiin. Suomesta matkustetaan paljon laivoilla sekä Ruotsiin että Via Baltican suuntaan. Pitääkö siis vastaisuudessa maksaa helsinkiläisille ruuhkamaksu, että pääsee autollaan maasta pois? Missään ei ole ainakaan esitetty maksuvapaita reittejä länsisatamaan, eteläsatamaan tai Katajanokalle. Tämän perusteella kaikki muutkin taajamat pitäisi sulkea ja laittaa maksullisiksi kostoksi uusimaalaisille.

Auton käyttöön perustuvista maksuista on myös käyty keskustelua. Seuranta tapahtuisi satelliittien avulla. Muualla Euroopassa asia on hoidettu tiemaksuilla eli vinjeteillä. Loukkaako satelliittiseuranta yksityisyyden suojaa? Kuka voi päästä näihin rekistereihin ja voiko sitä kautta tapahtua esimerkiksi identiteettivarkauksia? Jo nyt on mahdollista saada rekisterinumeron perusteella omistajan tiedot. Tätä käyttävät hyväkseen arvoautoja varastavat virolaiset jengit. Vakoojat kysyvät tekstareilla omistajien tiedot ja lähettävät ne Viroon. Seuraavalla laivalla tulevat noutajat.

Tärkeä kysymys on myös se, korvamerkitäänkö rahat tiestön parantamiseen? Muistan varsin hyvin, kun autovero otettiin käyttöön 1960-luvun vaihteessa. Silloin vakuutettiin, että vero käytetään nimenomaan teiden rakentamiseen. Vaan kuinka kävi, verosta käytettään vain pieni murto-osa tiestön rakentamiseen tai kunnossapitoon. Tosin silloin ei huomattu mainita, että veroja käytettäisiin myös kunnossapitoon. Se on ymmärrettävää, koska autojen määrä oli vähäinen ja kunnossapidettävääkään ei ollut paljon. Kunnossapito oli lähinnä routavaurioiden hoitamista.

Paineet autoverotuksen muuttamiseen tulevat EU:sta. Suomen korkea autojen verotus maahantuotaessa ei kestä tavaroiden vapaaseen liikkumiseen liittyviä paineita. Olivatpa uudet verotusmuodot millaisia tahansa, niin ne eivät kuitenkaan takaa autoilijoille parempaa tai edes hyväkuntoista tiestöä. Veroilla sammutetaan niitä tulipaloja, joita eri puolilla yhteiskuntaa syttyy.

No Comments »

Vaalit tulee ja turvat paukkuu?

Vaalit ovat tulossa, mutta kovin hiljaiselta näyttää. On aivan kuin poliittiset puolueet olisivat jo tyytyneet galluppien tuloksiin ja lepäisivät laakereillaan. Toinen vaihtoehto on se, että ei oikein tiedetä, mitä pitäisi sanoa ja mistä puhua. Osittain tämä pitääkin paikkansa, koska suuri kantava vasemmistolainen aate eli kommunismi kaatui omaan mahdottomuuteensa. Ei ole vieläkään ymmärretty sitä, että ei ole enää oikeistoa ja vasemmistoa. Vasemmiston vanhat paukut on käytetty. Samoin on käynyt työväenliikkeelle. Senkin on valittava, onko työpaikka vai ei.

Ihmiskunta, Suomi mukaan luettuna, on jakautunut kahtia köyhiin ja rikkaisiin. Näiden välissä on epämääräinen luokka, joka haluaa epätoivoisesti kuulua hyvinvoiviin ja joutuvat sen vuoksi tekemään töitä nuppi punaisena. Vasemmiston alkuperäinen tavoite oli tasata tulonjakoa ja hävittää köyhyys. Siinä se on surkeasti epäonnistunut. Syyttävä sormi osoittaa globalisaatiota, joka laittaa kaikki kilpailemaan kaikkien kanssa jo konttausiästä alkaen. Raamattu kyllä varoitti tästä toteamalla, että leipää on syötävä otsa hiessä. Käännettynä tämä tarkoittaa sitä, että jos ei voita lotossa, niin töitä on painettava.

Globaalissa kilpailussa köyhyydeltä voivat välttyä vain omavaraiset valtiot. Nykymaailmassa näitä ovat vain liikaa omaan tarpeeseensa tuottavat öljyvaltiot. Niissäkin on köyhiä, mutta se johtuu hallintojärjestelmästä eikä puutteesta. Neuvostoliitto oli valtio, joka olisi voinut olla omavarainen ja poistaa köyhyyden. Kommunistinen aate oli teoriassa ihan hyvä, mutta sen pilasivat ahneet toverit, laiskuus ja tehottomuus. Miksi tehdä mitään, jos kaikki on yhteistä. Kommunismin sortuminen omaan tehottomuuteensa vei pohjan koko Euroopan vasemmistolaisuudelta. Ei ollut enää, millä kehua.

Nyt ollaan tässä. Tilanne on uusi, eikä kukaan tiedä, mitä oikein pitäisi tehdä. Kokoomuksen puoluetoimisto on päättänyt järjestää kirjoituskilpailun. Aihe on sekin etsivä. Tulisi kirjoittaa kokemuksistaan Kokoomuksessa. Tällä ilmeisesti pyritään profiloitumaan uudenlaiseksi kansanpuolueeksi. Näihin vaaleihin tämä profilointi ei mitenkään ehdi. Vaaleista näyttääkin tulevan hyvin eriskummalliset. Karavaani kulkee, koska laki niin määrää, mutta edes koirat eivät hauku. Paitsi persut. Tämä on yhtä surullista kuin kulkue Golgatalle parituhatta vuotta sitten.

No Comments »

Globbai-inflaatio

Ranskalainen BNP Paribas pankki on tehnyt tutkimuksen, jonka mukaan maailman teollisuus alkaa käydä jo täydellä kapasiteetilla. Mistä ihmeestä näitä tällaisia tutkimuksia oikein tulee? Kuka niitä tekee ja mitkä ovat lähteet? Jos väite kuitenkin pitää paikkansa, joka täältä Suomesta katsoen ei näytä pitävän paikkaansa, niin se merkitsee inflaation kiihtymistä. Toisaalta se merkitsee myös BKT:n nousua. Tämä puolestaan saa poliitikot onnesta soikeiksi ja he ryhtyvät taputtamaan pieniä känsättömiä käsiään. Taas toistuu ilmeisesti sama lamaan johtava prosessi, joka on niin useasti toistunut. Tuijotetaan BKT:n kasvuun ymmärtämättä, että se on vain puolitotuus.

BKT:n kasvua ihailtaessa unohdetaan, että termin ensimmäinen sana on BRUTTO. Se ei siis ole sama kuin NETTO-kasvu niin, kuin bruttopalkkakaan ei ole sama kuin käteen jäävä. Bruttokansantuotteen rasitteena on inflaatio, joka nostaa hintoja ja samalla myös BKT:tä. BKT:n kasvun juhliminen ilman NKT:n eli todellisen kasvun arviointia, on suuri poliittinen puhallus. Ilman BKT- ja NKT-pariteetin kriittistä arviointia tuloksena on poliittistaloudellinen euforia, joka päättyy samanlaiseen lamaan, jonka nyt oletetaan olevan ohi. Taloudelliset syklit olivat aikaisemmin hyvin pitkiä jopa 7 – 10 vuotta. Globalisaatio on lyhentänyt näitä nousun ja laman välisiä syklejä ja ne tulevat edelleen lyhenemään.

Valtion taloudessa BKT:n kasvuun hurahtaminen on hyvin vaarallista. Lyhenevät syklit merkitsevät sitä, että lainanotolla taltutetun laman kustannuksia ei enää ehditä maksamaan nousukauden tuotoilla. Tämä taas johtaa nykyisellä EU:ssa noudatetulla politiikalla pysyvään valtioiden velkaantumiskierteeseen. Se myös tuo valtioiden johtamisen yhä lähemmäs liikkeenjohdon toimintamalleja, joissa politiikan teko ei paranna kannattavuutta. Suuret maat voivat toki pelleillä, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa tehdään. Tämän otti puheessaan varovasti esille myös Yhdysvaltain presidentti Barak Obama. Hän vetosi varovasti puolueiden väliseen yhteistyöhön valtavan valtion velan poistamiseksi. Hän jätti sanomatta, että nykyisen menon jatkaminen johtaa siihen, että melko pian Kiina omistaa Yhdysvallat.

Nyt on Suomessakin pakko uskoa siihen, että sodan jälkeen käyttöön otetut kansantalouden opit eivät enää toimi. Näillä opeilla Suomeen rakennettiin infrastruktuuri, joka nyt on rapautumassa nopeasti, koska rahat eivät riitä teiden, rautateiden ja muun välttämättömän infrastruktuurin ylläpitämiseen. Hallintokoneisto syö yhä suuremman ja tärkeimmän siivun yhteiskunnan käytettävissä olevista varoista. Veropohjan laajentaminen ja verojen korottaminen eivät tilannetta korjaa, koska ne lisäävät hallintokustannuksia eksponentiaalisesti. Näin ollen infrastruktuurin ylläpitämiseen jää yhä vähemmän varoja. Pitkällä aikavälillä tämä johtaa siihen, että koko Suomen vientiteollisuuden on keskityttävä rannikoille ja suoraan laivojen kupeeseen, koska viennin logistiikan ongelmat sisämaassa rapauttavat yritysten kilpailukyvyn. Tällaisen tulevaisuudenko haluamme?

No Comments »

Suuri salaliitto

Etelä-Suomen sanomien pääkirjoituksessa 24.1.2011 kerrottiin sähkön verotuksesta ja sen liittymäkohdista vaihtoehtoisiin energian tuottomuotoihin. Lyhyessä pääkirjoituksessa ei kuitenkaan pysty paneutumaan tarkemmin taustoihin. Suomea on pyritty siirtämään vaihtoehtoisiin energiamuotoihin. Omakotitalojen kohdalla vaihtoehtoja on varsin vähän. Puupellettien käyttö on vaikeaa, koska se käytännössä edellyttää 24/7 valvontaa. Suurimman suosion ovat saavuttaneet maalämpö, ilmalämpö ja ilma/vesilämpö. Tekniikan kehittyessä nopeasti näiden lämmitysmuotojen tehokkuus ja hyötysuhde ovat oleellisesti parantuneet. Itselläni on käytössä aurinkolämmitys, joka alkaa toimia jo helmikuussa. Se edellyttää kuitenkin aurinkoisia säitä. Ilmalämpöpumppu toimii laajemmalla sääalueella, koska sen tehokkuuteen vaikuttaa vain lämpötila. Ensimmäinen laitteeni oli täysin tehoton jo viiden asteen pakkasessa, mutta nykyinen toimii kohtuullisella teholla jopa – 20 asteessa.

Kaikki nämä vaihtoehtoiset muodot lisäävät kuitenkin kiinteistön sähkön käyttöä oleellisesti. Omakotitaloissa siirtyminen pois öljystä lisää siis sähkön kulutusta. Niissä omakotitaloissa, joissa on suora sähkölämmitys, ilmalämpöpumppu puolestaan vähentää sähkön käyttöä. Näin on ainakin teoriassa. Käytännössä kokonaiskulutukseen vaikuttavat hyvin monet muutkin tekijät. Siirtyminen öljystä sähköön aiheuttaa kuitenkin valtiovarainministeriön veronimijöille suuria ongelmia. Öljyn käytön vähentyessä myös siitä saatavat verotulot vähenevät. Veronhimo ei kuitenkaan koskaan pienene.

Tässä on siis salaliiton paikka. Sähköä on verotettava entistä rajummin, jotta verotulot voitaisiin säilyttää ja niitä lisätä. Sähkön hintaan vaikuttaa kuitenkin muitakin tekijöitä, jotka ovat kuluttajan ja kilpailun ulkopuolella. Öljyn hintakehityksessä kilpailun uhka on suurempi, koska lähialueille on rakenteilla öljynjalostamoja, jotka mahdollisesti horjuttavat Nesteen monopoliasemaa. Koska Neste on pääosin valtion omistama yhtiö, niin sen monopolia ei ole julkisuudessa pidetty esillä. Sähkössä sen sijaan on verojen lisäksi myös muita suuria hintapaineita. Siirtomaksuja on aina peritty muodossa tai toisessa, mutta laskuissa niitä on eritelty lamavuosista asti. Ongelma siirtomaksuissa on se, että ne jakautuvat paikalliseen ja valtakunnalliseen maksuun. Onko maksuja käytetty verkostojen kunnostamiseen ja uudistamiseen siinä määrin, kuin hyvä tapa edellyttää, on ulkopuolisen vaikeasti arvioitavissa. Nyt siirtomaksuihin on kuitenkin kovia paineita, koska uudistamista kaivataan – näin ainakin väitetään.

Nyky-yhteiskunta on täysin riippuvainen sähköstä. Jos sähköverkko suljettaisiin, niin käytännössä kaikki pysähtyisi. Tästä syystä veronhimoisella valtiovarain ministeriöllä on erinomainen tilaisuus laittaa kansa ja yritykset seinää vasten. Näistä asioista päättävät ministeriöiden virkailijat niin, ettei eduskunnalla juuri ole sanan sijaa. Ihminen on kuitenkin innovatiivinen ja kekseliäs. Muistan kuinka 1940- ja vielä 1950-luvulla monissa syrjäisissä maataloissa sähkö tuotettiin itse omilla aggregaateilla. Nykyiset käytössä olevat aggregaatit sopivat vain asuntovaunuihin ja kesämökkeihin. Jos kuitenkin sähkön hinta ylittää kaikkineen kuluttajan sietokyvyn, niin suurempia ja tehokkaampia lämmitysöljyllä toimivia aggregaatteja ilmestyy hyvin nopeasti markkinoille. Sen jälkeen veronhimoisilla virkamiehillä on taas uusi pulma edessään.

No Comments »

Ihmisen evoluutio

Insinöörin näkökulmasta tarkastellen ihminen on omituinen vempain. Aivan ilmeisesti ihmistä ei ole suunniteltu mihinkään selvään tarpeeseen. Sen konstruktio eli luuranko on selvästi mekaaninen. Sen sijaan vempaimen käyttöjärjestelmä ja käyttövoima poikkeavat tavallisista jokapäiväisistä käyttövempaimista. Huhujen ja evoluutioteorian mukaan ihminen suunniteltiin alun perin apinaksi. Tästä johtuen ihmisen rakenne soveltuukin paremmin apinalle ominaiseen elämän muotoon. Jossain vaiheessa on jokin mennyt pieleen, koska hedelmiä ja kasviksia käyttövoimanaan käyttävä apina on muuttunut kaikkiruokaiseksi lihansyöjäksi. Muutosta on selitetty evoluution tekemillä luonnollisilla valinnoilla.

Selitys ei ole kovin uskottava, koska muutos on ollut hyvin suuri. Parempi selitys olisi geenimanipulaatio. Sitä ei kuitenkaan tunnettu apinan laskeutuessa puusta ja muuttuessa matkalla homo erectukseksi eli pystyihmiseksi. Tämä ihminen oli kaikkiruokainen, mutta ehkäpä miljoonia vuosia lihansyöjä. Hedelmiä syötiin palan painikkeeksi. Tämän jälkeiseen evoluutioon on helpompi uskoa kuin puusta putoamiseen. Pystyihmisellä oli kaikki tarpeellinen nykyihmiseksi kehittymiseen. Kehityksestä huolimatta evoluutio ei ole jättänyt ihmistä rauhaan.

Aina höyrykoneen keksimiseen saakka ihminen joutui rasittamaan itseään kovalla työnteolla pysyäkseen muonassa. Koneet alkoivat hiljalleen purkaa ruumiillisen työn paineita. Tämä muutos ei antanut ihmisen keholle kovin pitkää aikaa mukautua ja sopeutua. Edelleen tehtiin työtä rasittamalla lihaksistoa tosin vähemmän. Tehtiin työtä ja kuoltiin suhteellisen nuorina. Tässä vaiheessa kuitenkin alkoivat pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon ihmisten evoluutio erota toisistaan. Tekniikan käyttöönotto ja elintaso alkoivat pohjoisessa nopeutua, koska ihmiset joutuivat suunnittelemaan selviytymistään pitkäjänteisemmin. Jos tarkastellaan ihan karkeasti eri pallonpuoliskojen tautirakenteita, niin pohjoisessa yleisimpiä ovat liikuntaelinsairaudet ja runkorakenteen viat. Etelässä puolestaan huonosta ravinnosta, sen puutteesta tai huonosta hygieniasta johtuvat taudit ovat yleisiä. Toki on yhteisiäkin tauteja, jotka leviävät nopeiden liikenneyhteyksien myötä paikasta toiseen.

Pohjoisen pallonpuoliskon nopea kehitys ruumiillisesta työstä yläpäällä ja alapään varassa tehtävään työhön, aiheutti pystyihmiselle aivan uudenlaisia rakenteellisia haasteita. Ihmisen toimintaympäristössä tapahtunut muutos oli tutkijoiden mukaan noin miljoona kertaa nopeampi kuin ihmisen fyysinen evoluutio. Tuhansien vuosien aikana ihmisen geeneihin oli kehittynyt tarve syödä silloin, kun ruokaa oli saatavilla ja niin paljon kuin jaksoi. Huolta ei ollut siitä, etteikö kaikki energia tulisi hyödynnetyksi. Vaikka muutos tapahtui, niin ruokailutavat siirtyivät vanhemmilta lapsille tällä tavoin hidastaen luonnollista evoluutiota.

Työn keventyminen puolestaan alkoi rappeuttaa lihaksistoa aiheuttaen näin luustolle rasituksia, joihin sitä ei ollut suunniteltu. Pitää muistaa, että alun perin ihmisen rakenne suunniteltiin liikkumaan ja elämään roikkumalla yläraajojensa varassa. Painon nousu ja lihaksiston heikkeneminen alkoivat rasittaa etenkin nivelistöä ja selkärankaa. Tässä vuosimallissa niveliin ei kohdistunut puristusta vaan vetoa. Pystyihmisellä sen sijaan lihakset ovat lyhyempiä ja kaikkiin niveliin kohdistuu paine. Nykyajan pystyihminen yrittää sopeutua evoluutioon urheilemalla ja kuntoilemalla. Nämä vahvistavat toki lihaksistoa, mutta myös lisäävät painetta nivelistössä. Kuntoilu antaa kuitenkin lisää aikaa ihmisen fyysiselle evoluutiolle. On kuitenkin todettava, että hyötyliikunta eli kaikenlainen ruumiillinen työnteko on huomattavasti lähempänä ihmisen fyysisiä tarpeita.

Mikä on tulevaisuus? Historia osoittaa, että ihminen osaa sopeutua. Tällä hetkellä vain aikataulu ei sovi yhteen toimintaympäristön muutoksen kanssa. Tulevaisuudessa ihmisen pituus on lähempänä kahta metriä kuin nyt. Ihmisen energian tarve sopeutuu hiljalleen todelliseen tarpeeseen eli ihminen hoikistuu ja paino laskee. Lihaksia ei tarvita, koska koneet ja robotit tekevät raskaat työt. Ihmisen aivot ja sen myötä myös pää kasvaa. Tähän on ihmisen suunnittelussa jo varauduttu. Syntyessään ihmisen kallon luut antavat mahdollisuuden aivojen kasvulle, joten kallo mukautuu aivojen mukaan eikä päinvastoin. Myös ihmisen elinkaari pitenee siten, että siitä tulee haaste yhteiskunnille. Tämä muuttaa täysin käsityksen ihmisen ”eläkeiästä”. Eliniän piteneminen aiheuttaa myös suuria haasteita ihmisen psyykelle eli kuinka kauan jaksamme elää? Kuinka kauan tämä vaihe evoluutiossa kestää, on vaikea arvioida. Ehkä satoja ehkä tuhansia vuosia.

No Comments »

Pohjoinen Allianssi

Globaalitaloudessa on alkamassa uusi trendi. Se on osittain nykyisten blokkien, kuten EU:n, sisällä ja osittain sen ulkopuolella. Tämänkaltainen toiminta viittaa vahvasti yritysmaailmassa tunnettuun verkostoitumiseen. Vastaavanlaisia verkostoja on tunnettu aiemminkin. Jos sodanaikaiset liittoumat jätetään huomiotta, niin ensimmäinen liittouma lienee ollut Euroopan teräs- ja hiiliunioni eli EU:n alkumuoto. Suomen kannalta mielenkiintoista asiassa on se, että Suomea haluavat verkostoihinsa mukaan sekä Iso Britannia että Ranska. Kehut molemmilta suunnilta ovat niin ylitsevuotavia, että mieleen tulee heti kaksi kysymystä. Meneekö näillä mailla niin huonosti, että Suomi on niille mallimaa? Toisaalta voi kysyä, onko tässä jollain ketun häntä kainalossa ja jos niin minkälainen?

Osa tästä verkostoitumisesta juontaa juurensa todennäköisesti euroon. Ihmisten keskuudessa on eurosta niin paljon vääriä käsityksiä, että jotain varmaan tulee tapahtumaan lähiaikoina. Eräänä esimerkkinä on lukijan sanan kirjoitus, jossa euron kurssissa oli mennyt puurot ja vellit totaalisesti sekaisin. Nykyisellä kokemuksella on kuitenkin selvää, että useimmat Välimeren maat ratsastavat selvästi pohjoisten maiden kustannuksella. Epäsuhdan poistaminen lainoilla ja takauksilla, ei pitkässä juoksussa onnistu. Pelisäännöt euroon liittymisessä olivat täysin selkeät. Suurin syy on kuitenkin siinä, että EU:n sisäinen valvonta petti. Luotettiin sinisilmäisesti siihen, että maat noudattavat sovittuja pelisääntöjä.

Hallintokulttuurit kuitenkin poikkeavat etelän ja pohjoisen välillä radikaalisti. Eräs kreikkalainen tuttavani kysyi minulta kerran, että pidetäänkö täällä pohjoisessa meitä etelän ihmisiä jonkinlaisina kummajaisina, jotka eivät osaa huolehtia asioistaan? Kysymys on hyvä. Vastauskin on melko yksinkertainen. Kylmän pohjoisen ihmiset ovat vuosituhansia joutuneet suunnittelemaan elämänsä pitkäjänteisemmin kuin etelän maissa. On ollut aina suunniteltava, miten selvitään talven yli. Etelässä näin pitkäjänteistä suunnittelua ei ole tarvittu. Siellä on riittänyt mañana-strategia. Eli, jos jonkun asian vois siirtää huomiseen, niin parempi siirtää se yhtä päätä ylihuomiseen.

Poikkeuksen tekee eurokriisimaa Irlanti. Irlantilaiset ovat saaneet kulttuurivaikutteensa uskonnon kautta, joka on peräisin etelästä, eikä erityisemmin kannusta ahkerointiin. Ihmisinä irkut ovat tosi mukavaa porukkaa. Pubeissa olut virtaa ja huilu soi. Siellä on myös paljon mystiikkaa, joita siivittävät tarujen lepriconit. Yleensä meillä käsitetään sanalla kääpiöitäkin pienempiä ihmisen kaltaisia olioita. Parempi käännös olisi kuitenkin maahinen, josta yleensä käytetään sanaa gnome. Tarut ovat aivan ilmeisesti kehittäneet irkuista jutun kertojia. Tämä on johtanut sellaiseen liioittelun kulttuuriin, että he itsekin uskovat vakaasti omiin puheisiinsa. Kun ensimmäisen kerran nuorena vientimiehenä jouduin Irlantiin, eräs kokeneempi opasti minua. Vähennä heidän puheistaan ensin puolet ja sen jälkeen vielä vähän. Sitten voi olla aika lähellä totuutta.

Verotusta on harjoitettu Välimeren maissa jo pari tuhatta vuotta. Roomalaiset keräsivät veronsa ratsujensa selässä miekkojen ja pistimien tehostuksella. Rooman vallan hajottua, verojen välttäminen on muodostunut johtavaksi trendiksi. Kun nämä maat liittyivät Euroopan Unioniin ja euroon, jokin ilmeisesti naksahti. Brysselistä alkoi tulla rahaa kuin rännistä, eivätkä luottamuksen ja löperyyden kulttuurit joutuneet keskenään vastakkain ennen, kuin vasta nyt. Tämä prosessi on hieman samanlainen kuin, jos kansainvälinen yritys ostaa pienen perheyrityksen. Johtamisen kulttuurit kohtaavat ja kestää jonkin aikaa ennen, kuin ne pystyvät toimimaan keskenään. Tällaiseen tilanteeseen on monia erilaisia menetelmiä, mutta niitä on vaikea toteuttaa poliittisessa toimintaympäristössä. Nyt on kuitenkin radikaalien ratkaisujen aika. Voivatko etelä ja pohjoinen toimia yhdessä vaiko eivät?

No Comments »

Kolesteroli – renki vai isäntä?

Englantilaiset sanovat leikillään, että irkku on kone, joka muuttaa Guinesin oluen kuseksi. Totta tässä on tietenkin se, että ihminen on monimutkainen kokonaisuus. Kun toimivia koneita ja laitteita suunnitellaan, niin se tapahtuu ryhmätyönä, johon osallistuu suuri joukko alojensa asiantuntijoita. Yhteistyön tuloksena syntyy kokonaisuus, jolla on tietty käyttötarkoitus, huoltovälit, varaosat jne. Ihminen syntyy täysin toisenlaisen prosessin seurauksena. Syntyyn vaikuttavia tekijöitä ovat osapuolien geeniperimät, jotka ovat yksilöllisiä ja pitkänkin ketjun tuloksia. Syntymän jälkeen ihmiseen alkavat vaikuttaa ympäristötekijät.

Ihmisen yksilöllisyydestä ja monimutkaisuudesta huolimatta nykylääketiede toimii yleistävien keskiarvojen varassa. Niistä päätetään kollegiaalisesti asiantuntijoiden ja lääketeollisuuden kesken. Vaikka ihmisellä on yleensä samat elimet toimivuutensa takeeksi, niin niiden toimintakyky on sekin hyvin yksilöllinen. Ihmisillä on vain yksi selkeästi yhteinen tekijä, joka on vesi. Sen määrä ihmisen kehossa on vakio. Miten tähän toimintaympäristöön sopivat nykyisin noudatettavat vakiot veren sokerista, kolesterolista, veren paineesta jne.? Tieteellisesti tarkastellen ne eivät sovikaan. Niitä voidaan käyttää vain eräänlaisina hälytysrajoina, joiden ylittämisen pitäisi aiheuttaa ihmisen kokonaisvaltaisen lääketieteellisen tarkastelun.

Kokonaisvaltaisen syyn selvittämisen asemesta ihminen alistetaan asiantuntijoille, jotka hyökkäävät oireen kimppuun lääketeollisuuden tuottamien täsmäaseiden avulla. Hyvin monilla näistä on haittavaikutuksia, joita toiset asiantuntijat ryhtyvät korjaamaan. Pahimmassa tapauksessa näin saatetaan ihminen todelliseen hengenvaaraan, koska täsmälääkkeiden keskinäisiä vaikutuksia ei riittävästi tunneta. Tässä tulee esiin ihmisen heikko asema koneisiin ja laitteisiin verrattuna. Lääketieteessä ihmisen korjaaminen ei ole lainkaan yhteistyötä. Eri asiantuntijat kirjoittelevat toisilleen lausuntoja, joita vastaanottajat eivät täysin ymmärrä oman erikoistumisensa rajautuneisuuden vuoksi. Ihmistä ei suinkaan paranna se, että yhä useampi lääkäri tietää yhä enemmän ja enemmän yhä vähemmästä ja vähemmästä. Tällä tiellä päädytään siihen, että yksi lääkäri erikoistuu oikeaan polveen ja toinen vasempaan polveen. Ihmisen selkäranka jaetaan kolmeen eri osaan eli niskaan, lantioon ja niiden väliin. Jos nämä ekspertit eivät osaa kommunikoida keskenään, niin on yksi ja sama, onko ihmisellä selkärankaa vai ei.

Kun puhutaan kolesterolista, niin Suomessa viitataan yleensä Itä-Suomessa tehtyyn pitkään seurantatutkimukseen. Tutkimuksessa on kuitenkin useita puutteita. Siinä ei lainkaan puututtu peruskysymykseen eli, mihin ihminen tarvitsee kolesterolia. Toinen oleellinen puute on se, että suurta yhteiskunnallista muutosta, joka vaikutti suoraan ihmisen elämään, ei otettu huomioon. Kolesteroli on pitänyt suomalaiset hengissä tuhansia vuosia. Kolesteroli näet siirtää veressä energiaa sinne, missä sitä kulloinkin tarvitaan. Jos ulkona on pakkasta – 25 ja ihmisen on tehtävä ruumiillista työtä, niin alle 5 kolesterolilla ihminen ei toimi ja mahdollisesti ajan mittaan paleltuu kuoliaaksi. Siksi suomalaisilla on perimässään kolesterolia ”keräävä” ja ”säilyttävä” perimä.

1960-luvulla Suomessa tapahtui urbanisoituminen ja suuri muuttoaalto maalta kaupunkeihin. Kylmästä ulkotyöstä muutettiin lämpimiin tehtaisiin ja toimistoihin. Samalla ruumiillisen työn määrä ja rasitus vähenivät oleellisesti. Monilla maalta muuttaneilla ruokailutottumukset säilyivät kuitenkin ennallaan samalla, kun kolesterolin tarve oleellisesti väheni. On luonnollista, että ylimääräinen rasva alkoi tukkia suonia ja sydäntä. Kolesterolia ei siis voi yksiviivaisesti määritellä jonkun keskiarvon perusteella, vaan sen tarve riippuu yksilöllisistä tarpeista. Jos ihminen tekee raskasta työtä, niin kolesterolin tarpeen määrittelemiseksi, on määriteltävä myös muita muuttuvia vaikuttajia.

Kolesteroli ei ole suinkaan ainoa veren rasva. Toinen yhtä tärkeä, joskin paljon tuntemattomampi rasva on triglyseridi. Sitä muodostuu hiilihydraateista. Minulla itselläni todettiin jo 1970-luvun alussa triglyseridi-intoleranssi. Tuolloin minulta kiellettiin hiilarit kokonaan. Ruokaohjeeksi annettiin, että saan syödä kaikkea, mikä lentää, kävelee tai ui. Viljat, riisit yms. kiellettiin täysin. Tästä huolimatta PHKS:n ravintoterapeutti määräsi minut syömään aamuisin runsaasti puuroa ja kuitupitoisia hiilareita. Sanoin, että kuolen, jos niin teen. Tähän hän totesi, että lääkärit eivät tiedä ravintoasioista mitään ja heitti minut ulos. Samaa toistelevat painonvartijat ja muut ravintoasiantuntijat.

Ihmisen metabolia on periaatteessa yksinkertainen. Siihen tarvitaan rasvoja ja hiilareita, jos toinen puuttuu, niin prosessin toimivuudeksi, keho alkaa etsiä puuttuvaa ainesta kehon omista varastoista. Pitkäaikainen puute saa aikaan laihtumista eli painon putoamista. Useimmilla ihmisillä laihtumiseen johtaa rasvojen vähentäminen. On kuitenkin olemassa kasvava joukko ihmisiä, joiden paino alenee vain hiilareita vähentämällä. Tärkeintä terveyden ja painonhallinnassa on kuitenkin näiden välinen tasapaino, joka on täysin yksilöllinen. Tärkeintä olisikin se, että lääkärit auttaisivat jokaista potilastaan löytämään tämän yksilöllisen tasapainon. Näyttää vain olevan niin, että kuuden ällän lääkäreillä ei ole älliä tarpeeksi perehtyäkseen potilaisiinsa yksilöllisesti. Toisaalta, mitä väliä, jos vanhukset heitetään loppujen lopuksi susille kuitenkin.

No Comments »

Kokoomuksen talouskriisi

Puhemies Niinistö oli vieraana YLEn lauantaiaamun ohjelmassa. Siellä hän teki jälleen selväksi kantansa huonosti asiansa hoitaneiden EU-maiden tukemiseen. Ymmärrän häntä varsin hyvin. Hän aloitti valtiovarainministerinä vuonna 1996. Lama oli tuolloin alkanut kääntyä jo nousuun, mutta tyrät olivat alkuvuosikymmeneltä vielä niin sanotusti sylissä. Kun Suomi oli kriisissä, niin ei ollut silloin auttajia EU-veljistä, jos ei kyllä kerjättykään. Apua haettiin kansainvälisiltä rahamarkkinoilta ja maksettiin rahasta se, mikä oli pakko maksaa. Laman syy oli pitkälti presidentti Koiviston ja Suomen pankin partiopoikakamreerien syytä. Yritettiin olla niin fiksua, niin fiksua että. Sitten kun alkoi tulla turpiin oikein kahdella kädellä, niin eipä löytynyt syyllisiä. Hävisivät kuin kusi Helsingin kinoksiin. Ei jäänyt edes vetskarit auki. Varmaan saivat vielä palkankorotuksen ja bonukset vahvan markan kokeilusta.

Ymmärrän senkin, että valtiovarainministeri ja puoluejohtaja Katainen ei ole saanut Niinistön hyväksyntää ja päässyt hänen kaverikseen. En tosin ole katsonut naamakirjasta, mutta onhan se uskottava, kun mies sanoo, että ei olla kavereita. Kataisen julkiset lausunnot alkavat kuulosta yhä enemmän sylttytehtaalta peräisin oleviksi kuin hänen omikseen. Vaikuttaa siltä, että ministeriön virkamiehet ovat sopineet asiat Brysselissä ja ministerit käyvät siellä vain mukaneuvotteluissa ja poseeraamassa julkisuudelle. Eihän siinä ministeri voi enää muuta, kuin toistella, mitä suuhun on laitettu.

Kun Niinistö oli Lahdessa kirjamessuilla 2009, niin lahjoitin hänelle kirjani Johtaminen Globalisaatiossa – teoria ja käytäntö. Ilmeisesti hän on sen jopa lukenut, koska tunnumme olevan aikalailla samoilla linjoilla. Nuorempi sukupolvi ei näytä ymmärtävän, mitä takaus merkitsee. Voisi vähän kysellä vanhemmilta tutuilta, että mitenkäs niille 1990-luvun takuumiehille kävi. Voisi huomata, että takuu on takuu, vaikka valtakunta menisi nurin. Kansallisvaltion konkurssimalli puolestaan löytyy kirjastani Kuole tänään – maksa huomenna. Valtakunta, kun kippaa kuppinsa, niin voi itkeä menetettyjen etujen perään. Muuta ei sitten voikaan.

No Comments »

Kulttuuripääkaupunki Turku

Kulttuuri on moniselitteinen sana. Se yhdistyy hyvin laajaan käsitekirjoon. Voidaan esimerkiksi puhua johtamiskulttuurista, seurustelukulttuurista, juomakulttuurista jne. Turun ja muiden eurooppalaisten kulttuurikaupunkien tapauksessa puhutaan kuitenkin aivan ilmeisesti kulttuurista, joka liittyy tavalla tai toisella taiteisiin. Taiteiden kulttuurinen kirjokin on valtavan laaja. Tutkijana kiinnostaisikin, vaikka se tuntuisi pilkun viilaukselta, tietää, miten Turku määrittelee ja rajaa 50 miljoonan euron käyttönsä kulttuurin viitekehyksessä? Turussa rahat käytetään säätiön kautta, joka vaikeuttaa käytön arviointia jälkikäteen.

Säätiö ja sen johto hehkuttavat nyt sillä, kuinka paljon Turku on saanut huomiota eri puolilla maailmaa. Jo pelkkä sana kulttuuri saa toimittajat innokkaasti liikkeelle. En ole koskaan oikein sisäistänyt, mistä moinen johtuu. Johtuuko se siitä, että pelkän sanan perusteella on täysin mahdoton päätellä, mitä sen takaa löytyy. Kulttuurithan ovat hyvin pitkälle sidonnaisia alueeseen ja sen väestöön. Suomessa löytyy kymmeniä paikallisia kulttuureja, jotka ovat jopa käyneet sotaa keskenään. Lobbausorganisaatioista päätellen Euroopassa on reilusti yli 200 erilaista kulttuuria, mutta virallisia jäseniä vain 27. Jo nyt on täysin selvää, että kaikki kulttuurit eivät ole edustettuina Euroopan parlamentissa, koska lobbareilla on yli 200 toimistoa Brysselissä.

Säätiö ilmoittaa olevansa vakuuttunut siitä, että sijoitettu 50 miljoonaa eroa tulee monin verroin takaisin mm. turismina. Tämä on vähän samanlainen heitto, kuin jos ilmoittaisin, että minulla on 7 oikein tänä iltana Lotossa. Jos tarkastellaan monia edellisiä kulttuurikaupunkeja, niin vuosi on osoittautunut vain hetken huumaksi. Jälkeen on jäänyt vain se kiinteä, mitä ehkä investoitiin. Pysyvästi ei ole lisääntynyt turismi eikä ulkomaiset investoinnit. Mahdollinen työllistämisvaikutuskin on jäänyt määräaikaiseksi. On vaikea arvostella 50 miljoonan panostusta, mutta pienen epäilyksen varjon voi toki heittää kysymällä, mitkä olisivat olleet turkulaisten kannalta vaihtoehdot.

Toista ja suurelta osin vastakkaista toimintatapaa edustaa Tallinna. Toki sielläkin tehtiin suuria suunnitelmia, mutta lopulta touhuun iski karu taloudellinen todellisuus ja arkipäivän realismi. Kaikkiin kotkotuksiin ei löytynyt rahaa. Päätettiin tehdä se, mitä voitiin. Tilanne kuitenkin on se, että jopa suomalaisia käy Tallinnassa enemmän kuin Suomen Turussa täysin riippumatta siitä, onko meneillään kulttuuripääkaupunkivuosi vai ei. Joutuukin kysymään, miksi ihmiset tulisivat Pariisista, Lontoosta tai Melbournesta katselemaan suomenkielistä kulttuuriesitystä Suomeen ja Turkuun. Se ei toki ole Turun vika vaan syrjäisen sijaintimme ja omituisen kielemme vika. Suomen tunnetuimmat kulttuurisaavutukset ovat arkkitehtuuri, musiikki, käännöskirjallisuus jne. Ne eivät kuitenkaan ole millään tavoin sidonnaisia Turkuun. Kaikesta huolimatta onnea ja menestystä.

No Comments »

Nokkiiko korppi korpin silmää?

Oikeusvaltioiden oikeudenkäytön yleinen periaate on se, että tuomioista päätetään erityisesti poliittisesti riippumattomasti. Koska Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, niin ministereitä tuomitaan Valtakunnanoikeudessa. Syytteeseen asettamisprosessi on kuitenkin täysin poliittinen. Aluksi asiaa käsittelee Perustuslakivaliokunta ja sen jälkeen eduskunta päättää käsitelläänkö asiaa Valtakunnanoikeudessa vai ei. Asiaa on vielä pehmennetty siten, että ministereitä syytettäessä syytekynnys on erityisen korkea. Eikö pitäisi olla täysin päinvastoin? Järjestelmää voi toki perustella sillä, että suurimmalla osalla syyttäjiäkin on jonkin puolueen jäsenkirja tai asenne.

Oikeusvaltion mainetta vielä kyseenalaistaa sekin, että hallintoviranomaisille on rakennettu täysin oma oikeusjärjestelmä. Kuninkaallista perua kylläkin. Sen olennainen puute on se, että sen päätökset sitovat vain tavallisia kansalaisia, joita päätökset sitovat ja virkavalta kolkuttaa ovelle. Sen sijaan hallintoviranomaisia päätökset eivät velvoita. Tämä on todettu useissa tapauksissa viimeaikoina. Se on minulle ilmoitettu henkilökohtaisesti myös hallinto-oikeudesta. Suurin syy tähän on se, että Hallintolain ainoat ja kovimmat rangaistukset viranhaltijoille ovat pään silitys takaraivolta otsan suuntaan eli vastakarvaan.

Ex pääministerin tutkinta on nyt tehty. Hänen puolustuksensa on se, että en huomannut, sattui vahinko. Hyvä puolustus sinänsä, vahinkoja sattuu kaikille. Mutta jos Suomi olisi ydinasevalta ja pääministeri olisi painanut vahingossa huomaamattaan väärää nappia ja ydinohjukset olisivat ampaisseet maata kiertävälle radalle, niin miten siihen suhtauduttaisiin. Oli miten tahansa, niin jokaisen on vastattava itse omista virheistään – jopa poliitikkojenkin. Vahingon suuruus on kuitenkin ratkaiseva tekijä. Muinaisessa Egyptissä talon sortuessa vastaavalta työnjohtajalta katkaistiin käsi. Tässä tapauksessa vahinko oli kuitenkin rahallinen. Puolueen käsi oli väärässä kassassa. Matin ainoa hyöty oli glooria puolueen keskuudessa.

Matti Vanhanen erosi. Ei tosin vapaasta tahdostaan, vaan puolueen painostuksen ja edun vuoksi. Vanhasen entisillä kollegoilla onkin visainen paikka etenkin vaalien alla. Rangaista pitäisi, mutta miten, jalkapuuhun eduskuntatalon portaille, julkinen piiskaaminen samassa paikassa, pakkonaittaminen ensimmäiselle vaimolle vai mitä?  No onneksi minun ei tarvitse päättää. Enemmän olenkin huolissani hallintolain oikeudenmukaisuudesta ja perustuslakituomioistuimen puuttumisesta.

No Comments »

WP Login