Hodorkovskin julma kohtalo

Kun Venäjä rysähti tankin päällä seisovan Jeltsinin syliin, koko maa oli täydellisessä kaaoksessa. Kansalaiset eivät saaneet palkkaansa rahana vaan tuotteina, joita he myivät pitkin valtateiden varsia ja toreja. Nykyisessä Jekaterinburgissa näin, kun valmiita panssarivaunuja ajettiin kadun yli terässulattamoon, jossa ne sulatettiin, valssattiin levyiksi ja toimitettiin takaisin panssarien raaka-aineeksi. Ei ollut valtiolla varaa maksaa tilauksiaan. Koska tilanne oli näin paha, jotain radikaalia oli pakko tehdä. Silloinen KGB pelkäsi kansan nousevan nälissään barrikadeille.  

KGB:ssä pantiin pystyyn salainen projekti, josta myös Putin oli tietoinen. Myös läntiset tiedustelupalvelut olivat tietoisia asiasta ja siitä on suoria vihjeitä jopa julkaistussa kirallisuudessa. Projektin tuloksena päätettiin ohjailla yksityistämistä siten, että johtoasemaan pääsisivät henkilöt, joilla on riittävästi ulkomaisia suhteita viennin nopeaksi käynnistämiseksi. Johtava tällainen yhteisö on sama, joka hallitsi yli 90 % maailman puutavarakaupasta ensimmäisen öljykriisiin asti.

Samassa yhteydessä päätettiin myös, että valtio ottaisi haltuunsa strategisesti tärkeät yhtiöt, kun pahin kriisi olisi ohi ja näiden yritysten toiminta olisi vakiintunut. Näin ei aivan ilmeisesti tapahtunut kaikilta osin. Osa oligarkeista lahjoi itsensä ulos sekä rahalla, että lupauksilla olla sekaantumatta politiikkaan. Oligarkit olisivat yhtenäisinä ottaa valtaansa koko maan, tai ainakin päättä, ketkä sitä johtavat. Hodorkovski oli ilmeisesti yksi niistä, jotka eivät suostuneet kumpaankaan. Siksi nykyinen johto pelkää, että hän voisi vapaana yhdistää opposition ja näin aiheuttaa todellisen uhkan nykyiselle menolle. Kaikkien syytteiden keskellä on syytä muistaa, että myös ulkomaiset omistajat heitettiin pihalle korvaamatta heidän sijoituksiaan.

Tämän kaltainen toiminta on hyvin tavanomaista maan kulttuurille. Ensin kommunistit sosialisoivat olemassa olevat yritykset. Nyt sosialisointi tapahtui yksityistämisen nimissä, joka oli ohjattu ylemmältä taholta. Samanlainen ajattelu on myös ulkomaisten yritysten valtauksien ja valtausyritysten takana. On huomattavasti helpompi istua valmiiseen pöytään, kuin tehdä ruoka itse ja kattaa se. Rahalla toki voisi ostaa, mutta on halvempaa ostaa koko tuomioistuin kuin pienikin yritys. Näistä syistä pidän typeränä valtion johdon politiikkaa, joka suorastaan yllyttää sijoittamaan Venäjälle. Suomi on vuosikausia yrittänyt saada aikaan investointisuojasopimusta Venäjän kanssa siinä onnistumatta. Luulisi sen jo kertovan tyhmemmällekin päättäjälle jotain.

Comments are closed.


WP Login