Energiarakentaminen

Nopeat suunnan muutokset ovat aina rakentamisessa johtaneet ongelmiin. Parhaillaan korjataan 1960-luvun elementtirakentamisen ongelmia. Silloin elementtirakentamisen teki mahdolliseksi uudenlaisten lämpöeristeiden tuominen markkinoille. Nämä ”villat” tulivat meille Keskisestä Euroopasta, eikä niitä ollut testattu meidän olosuhteissamme lainkaan. Valmistajat olivat hyvin tiiviissä yhteydessä sementi- ja betoniteollisuuteen. Samaan aikaan puumiehet nukkuivat ruususen untaan ja luottivat vain devalvaatioiden ikuisesti jatkuvaan ongelmista pelastavaan voimaan.

Tällä tavoin kovan linjan betoniteollisuus lobbasi itselleen Sisäministeriön palo-osastojen väen omille tuotteilleen suosiolliseksi. Näin Suomeen saatiin aikaan muusta Euroopasta poikkeava käytännön kokemuksiin perustumaton palolainsäädäntö. Perusongelma oli se, että uusien rakenteiden fysiikkaa erityisesti kosteuden kulkeutumisen suhteen ei tunnettu lainkaan. Kertaheitolla siirryttiin läpihengittävistä rakenteista suoraan eri tavoin suljettuihin rakenteisiin, joissa kosteuden kertymistä rakenteisiin yritettiin estää erilaisilla kosteussuluilla. Nyt on nähtävissä, että kaikilta osin ei ole onnistuttu. Voi jopa väittää, että suurimmaksi osaksi epäonnistuttiin.

Energiarakentamisessa ollaan hyppäämässä jälleen tuntemattomaan. Tätä perustelen sillä, että nykyisten kosteus- ja homeongelmien syitä ei ole riittävän tieteellisesti selvitetty. Noin 40 vuotta sitten energia rakentamista yritettiin edellisen kerran. Mikkeliin rakennettiin ns. ”pullotaloja”, mutta lopputulos oli katastrofi. Sisäilmassa oleva kosteus alkoi kondensoitua rakenteisiin jopa niin, että lämpölasi-ikkunat hiostuivat elementtien sisältä. Uudet talot jouduttiin remontoimaan täysin ja järjestämään niihin koneellinen ilmastointi.

Energiarakentamisessa on pitkälti kyse lämpöeristeiden lisäämisestä ja lämmön kierrättämisestä. 0-energiataloissa periaate on sama kuin navettarakentamisessa. Navetassa lehmät synnyttävät niin paljon energiaa lämmön muodossa, että sitä pitää poistaa tiloista jopa kovimmilla pakkasilla. Tämä edellyttää tietysti sitä, että rakennus on riittävän hyvin lämpöeristetty. Ongelmaksi muodostuu se, että jos emme nyt tiedä sitä, miten ja minne kosteus tiivistyy rakenteissa, niin miten voimme olla varmoja, että lopputulos ei ole sama kuin nyt kosteusvaurioiden ja homeen suhteen? Luotettavaa matemaattista yhtälöä ei ole vielä keksitty – eikä keksitä. Rakentaminen ei tiukkaa tiedettä, vaan se on monen ihmisen onnistumisten summa.

Ympäristöministeriö on varsin nuori ministeriö, joka etsii paikkaansa hallintorakenteissa. Henkilökunnan on pakko yrittää puolustaa organisaatiotaan ja olemassaoloaan. Toistaiseksi näytöt ammattitaidosta ovat olleet surkeita ja joka kerran keksitään, sitä aina epäillään. Tavalliset ihmiset ja yritykset joutuvat maksamaan omat töppäyksensä, mutta ministeriöt ja viranhaltijat eivät juuri koskaan. Tämän hetkinen näyttö ympäristöministeriön osaamisesta on tullut kansalaisille erittäin kalliiksi. Jos ministeriö haluaa saada aikaan uuden lainsäädännön nopealla aikataululla, niin antakoot sitten lainsäädännölleen vaikkapa 30 vuoden takuun. Eli siis valtio maksaa, jos seuraukset kaatuvat tulevien sukupolvien syliin.

Vetoaminen EU-lainsäädäntöön tuntuu koomiselta, jos sitä tarkastellaan vaikkapa Virosta. Siellä ei tästä asiasta puhuta vielä mitään. Toisaalta siellä ei ole olemassa edes laitoksia, jotka pystyisivät valvomaan toteutusta. Ei ole myöskään VTT:n kaltaista laitosta, jossa voitaisiin tutkia asioita, mutta eipä ole EU juuri perään huudellut. Kaiken kaikkiaan EU:ssa säännöt laaditaan kokonaan muiden ehdoilla kuin Suomen, olipa kyseessä ilmastolliset olosuhteet tai mikä muu tahansa. Hyvänä esimerkkinä on se, että kun Suomessa käytettään öljyä huoneilman lämmittämiseen, niin Espanjassa käytetään energiaa suhteellisesti enemmän huoneilman viilentämiseen.

Comments are closed.


WP Login