Archive for joulukuu, 2010

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2011

Hyvät bloggaajat! Armon vuonna 2010 uusia bloggaajia on sivustollani ollut tähän hetkeen mennessä 4510. Käyntkirtoja on ollut yhteensä 19 474. Toki suurin osa vierailijoista on viivähtynyt vain hetken, mutta yli tunnin vierailijoitakin on ollut ihmeteltävän paljon. Liekö torkahtaneet koneen ääreen.

Kuinka tahansa kiitän kaikkia vierailijoita kiinnostuksestanne pääasiassa talousasioita käsitelevään blogiini.

No Comments »

Viro ottaa käyttöön euron

Molotov todisteli aikoinaan, että pienillä valtioilla ei ole sijaa maailmassa ja siksi niiden pitää liittyä suureen upeaan kommunistiseen perheeseen. Vaan toisin kävi. Paljon on muuttunut reilussa 60 vuodessa. Suurin muutos oli kait kommunistisen talousunelma totaalinen haaksirikko. Kiinankin talousjärjestelmä voidaan luokitella totalitaristiseksi kapitalismiksi. Onko Virossa sittenkään mietitty riittävän perusteellisesti todellisia syitä euron käyttöönottoon? Vai onko päätös tehty tunnepohjainen isompien suosion tavoittelu ja hakeutuminen tiukemmin Euroopan kainaloon?

Hallituksen edustajat ovat todistelleet, että euro lisää ulkomaisia investointeja Viroon, koska devalvaatiota ei nyt tarvitse pelätä. Mihin tällainen talousajattelu perustuu? Viron valuutan ulkoinen arvohan on pysynyt tiukasti samana jo yli vuosikymmenen. Voi myös kysyä, miten devalvaatio vähentäisi investointeja, kun se on kautta Suomen markan historian nimenomaan kiihdyttänyt vientiä? Tämä on vain yksi osoitus siitä, että globaali talousajattelu ei ole vielä juurtunut Viron poliittiseen eliittiin. Ei sen puoleen, ei se ole juurtunut Suomenkaan.

Olen toiminut siksi pitkään konsulttina Virossa, että näen paljon tärkeämpiä syitä ulkomaisten investointien vähäisyyteen maassa. Ensimmäinen ulkomaisten investointien buumi alkoi 1990-luvun puolessa välissä. Tällöin lähinnä tanskalaiset puusepät tulivat ja ottivat käyttöön kaikki mahdolliset navetat ja sikalat. Uusia tuotantotilojakin rakennettiin jonkin verran. Vanhoja venäläisiä tehdastiloja ulkomaiset tulijat karttoivat, koska ne olivat täysin vanhentuneita nykyaikaiseen pitkälle automatisoituun tuotantoon. Monet olivat lisäksi varojen puutteessa rappeutuneet. Vanhat rakennukset kelpasivat ainoastaan virolaisille yrittäjille. Navetat ja sikalat olivat yhdessä tasossa, mutta tehdasrakennukset yleensä monikerroksisia.

Tällä hetkellä tilanne on se, että Virossa ei ole teollisuudelle kaavoitettua ja kunnallistekniikalla varustettua maata missään. Asia ei kuulu kunnille, eikä se näytä kuuluvan valtiollekaan. Tein eräälle suomalaiselle asiakkaalleni koko Viron kattavan kartoituksen. Raakamaata löytyi, mutta se olisi edellyttänyt kaavoitusta ja virkamiesten lahjomista. Kunnallistekniikka olisi pitänyt rakentaa itse ja taas oltiin tekemisissä arvonsa tuntevien virkamiesten kanssa. Kaiken kukkuraksi maasta pyydettiin tolkuttomia hintoja. Asiakkaan päätös oli nopea ja tyly: ei kiinnosta. Suurimmissa kaupungeissa asuntoihin ja toimistotiloihin sijoittamisen aikakin alkaa olla ohi. Suuria määriä toimistotiloja muutetaan asunnoiksi ja asuntojakin on myymättä pilvin pimein. FDI eli suorat ulkomaiset sijoitukset ovat siis pitkälti toiveajattelun varassa (FT).

Venäjän aikana Viro huolehti suurelta osin Leningradin elintarvikehuollosta. Venäjä puolestaan toimitti raaka-aineet niin metalli- kuin muullekin teollisuudelle. Näin pääsivät Viron metsät pusikoitumaan ja niiden saaminen suomalaiselle tasolle kestää vähintään sukupolven. Ainoa todellinen raaka-aine on palavakivi, joka sekin on uusiutumaton luonnonvara. Pelkät edulliset työvoimakustannukset eivät houkuttele ulkomaisia investointeja. Suurin osa suuntaa suoraan Venäjälle etenkin, jos Venäjä nyt sitten joskus liittyy WTO:n jäseneksi. Toistaiseksi raaka-aineiden tuontia Viroon rasittaa tai ainakin rajoittaa Venäjän käyttämät ”rajarahdit”, jotka ovat satamien kautta kulkeviin tuotteisiin verrattuna moninkertaiset.

Mitä sitten hintojen nousuun tulee, niin hinnat tulevat nousemaan aivan teknisistä syistä johtuen. Yksi kruunu on noin 6 eurosenttiä. Kun hintoja muutetaan kruunuista euroiksi, joudutaan hintoja pyöristelemään ja kauppiaan tuntien, yleensä ylöspäin. Tästä johtuen Suomessakin kävi monissa halvoissa tuotteissa siten, että markan tuote sai hinnakseen yhden euron eli hinta kuusinkertaistui. Suomessa päätettiin lisäksi, että pienin kolikko on 5 senttiä, joka sekin edisti hintojen nousua. Joku Viron hallituksen ministeri totesi tähän, että kyllä kilpailu pitää hinnat kurissa. Jos tämä pitää paikkansa, niin miksi Suomessa on EU:n korkeimmat elintarvikkeiden hinnat. Samaan aikaan SOK ja Kesko rakentavat maan täyteen toinen toistaan mahtavampia ostoskeskuksia ja rahoitus tule suoraan kassasta. Kauppa se on joka kannattaa. Suomalaiset hyötyvät ilmeisesti kaikkein eniten Viron eurosta. Täällä viinaverot, juomaverot, makeisverot, tupakkaverot jne. nousevat, joten matkat Tallinnaan alkavat jo maksaa itse itsensä.

Unelmia ja tavoitteita kuitenkin pitää aina olla, vaikka niiden seurauksena olisikin joskus ystävällinen, mutta kova potku munille.

No Comments »

Hodorkovskin julma kohtalo

Kun Venäjä rysähti tankin päällä seisovan Jeltsinin syliin, koko maa oli täydellisessä kaaoksessa. Kansalaiset eivät saaneet palkkaansa rahana vaan tuotteina, joita he myivät pitkin valtateiden varsia ja toreja. Nykyisessä Jekaterinburgissa näin, kun valmiita panssarivaunuja ajettiin kadun yli terässulattamoon, jossa ne sulatettiin, valssattiin levyiksi ja toimitettiin takaisin panssarien raaka-aineeksi. Ei ollut valtiolla varaa maksaa tilauksiaan. Koska tilanne oli näin paha, jotain radikaalia oli pakko tehdä. Silloinen KGB pelkäsi kansan nousevan nälissään barrikadeille.  

KGB:ssä pantiin pystyyn salainen projekti, josta myös Putin oli tietoinen. Myös läntiset tiedustelupalvelut olivat tietoisia asiasta ja siitä on suoria vihjeitä jopa julkaistussa kirallisuudessa. Projektin tuloksena päätettiin ohjailla yksityistämistä siten, että johtoasemaan pääsisivät henkilöt, joilla on riittävästi ulkomaisia suhteita viennin nopeaksi käynnistämiseksi. Johtava tällainen yhteisö on sama, joka hallitsi yli 90 % maailman puutavarakaupasta ensimmäisen öljykriisiin asti.

Samassa yhteydessä päätettiin myös, että valtio ottaisi haltuunsa strategisesti tärkeät yhtiöt, kun pahin kriisi olisi ohi ja näiden yritysten toiminta olisi vakiintunut. Näin ei aivan ilmeisesti tapahtunut kaikilta osin. Osa oligarkeista lahjoi itsensä ulos sekä rahalla, että lupauksilla olla sekaantumatta politiikkaan. Oligarkit olisivat yhtenäisinä ottaa valtaansa koko maan, tai ainakin päättä, ketkä sitä johtavat. Hodorkovski oli ilmeisesti yksi niistä, jotka eivät suostuneet kumpaankaan. Siksi nykyinen johto pelkää, että hän voisi vapaana yhdistää opposition ja näin aiheuttaa todellisen uhkan nykyiselle menolle. Kaikkien syytteiden keskellä on syytä muistaa, että myös ulkomaiset omistajat heitettiin pihalle korvaamatta heidän sijoituksiaan.

Tämän kaltainen toiminta on hyvin tavanomaista maan kulttuurille. Ensin kommunistit sosialisoivat olemassa olevat yritykset. Nyt sosialisointi tapahtui yksityistämisen nimissä, joka oli ohjattu ylemmältä taholta. Samanlainen ajattelu on myös ulkomaisten yritysten valtauksien ja valtausyritysten takana. On huomattavasti helpompi istua valmiiseen pöytään, kuin tehdä ruoka itse ja kattaa se. Rahalla toki voisi ostaa, mutta on halvempaa ostaa koko tuomioistuin kuin pienikin yritys. Näistä syistä pidän typeränä valtion johdon politiikkaa, joka suorastaan yllyttää sijoittamaan Venäjälle. Suomi on vuosikausia yrittänyt saada aikaan investointisuojasopimusta Venäjän kanssa siinä onnistumatta. Luulisi sen jo kertovan tyhmemmällekin päättäjälle jotain.

No Comments »

Lahjukset vientikaupassa

Joskus taannoin meillä oli lainsäädäntö, jolla ulkomaisille agenteille maksettavat komissiot rajoitettiin 10 %. Viennin kasvaessa ja vientipohjan laajentuessa tällainen rajoitus alkoi rajoittaa vientiä. Monilla tuotteilla, kuten esimerkiksi huonekaluilla, vaadittiin korkeampia komissioita pysyvien näyttelyiden ja muiden kulujen vuoksi. Raaka-aineilla tilanne oli toinen ja niiden komissiot ovatkin säilyneet hyvin alhaisina. Tällaisen määräyksen takana ei ollut lahjontaepäilykset, vaan lähinnä verottaja pelkäsi, että yritykset siirsivät tulojaan ulkomaille. Näin tehtiinkin useissa tapauksissa. Esimerkiksi Britanniassa agentti saattoi pitää asiakastiliä, joka paikallisen lainsäädännön mukaan oli verovapaa eli tilinomistaja saattoi käyttää sitä haluamallaan tavalla.

Osittain tämä oli pakollista johtuen erilaisista kulttuureista. Takseissa ei saanut kuitteja, useissa ravintoloissakaan ei saanut kuitteja ja oli lukuisia muitakin edustuskuluja, joista ei saanut Brittein saarilla kuittia. Suomi puolestaan vaati aina kuitin muussa tapauksessa kulut jäivät vientimiehen itsensä maksettavaksi. Minullekin verottaja sanoi kerran, että olisit ottanut edes taksin rekkarin, että olisi voitu varmistaa. Kyllä oli syvältä. Tällainen verotuspolitiikka pakotti kehittämään käytännön, jolla vientihenkilö ei joutunut maksamaan kuluja omasta pussistaan.

Kun syyttäjä syyttää nyt Patriaa siitä, että yrityksen agentti on mahdollisesti lahjonut kohdemaan päättäjiä, niin se kuulostaa aika kaukaa haetulta. Ulkomaille rekisteröity yritys on itsenäinen ja toimii sen maan lakien mukaan ja viranomaisten valvonnassa. Suomalainen vientiyritys voi vain sopia komission määrästä, mutta sillä ei ole oikeutta vaikuttaa yrityksen toimintaan mitenkään, vaikka tietäisi lahjonnasta. Ainoa mahdollisuus on vaihtaa agenttia, mutta sekin on jälkikäteen mahdotonta. EU:n kauppaedustajadirektiivi antaa agentille mahdollisuuden saada komissio kaikista tekemistään kaupoista jopa kolme vuotta sopimuksen päättämisen jälkeenkin.

Toisaalta koko nykyinen Venäjän kauppa pitäisi suurimmalta osaltaan lopettaa, jos nykyinen käytäntö muutettaisiin. Esimerkiksi kaikki Venäjällä toimivat rakennusliikkeet käyttävät paikallisia agentteja, jotka hoitavat kaikki suojeluun, viranomaisiin ja muihin epämääräisiin maksuihin liittyvät maksut. Näihin eivät Suomen viranomaiset pääse käsiksi, koska yritykset ovat itsenäisiä tytäryhtiöitä. Suomen rikoslaki kyllä antaa mahdollisuuden puuttua asiaan, mutta suomalaiset tutkijat saattaisivat tukehtua Venäjällä pullaan ihan sanan mukaisesti. Totuus Venäjällä on se, että mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy, kun osaa järjestää.

Suomen kilpailijat nauravat ja skoolaavat, kun yrityksiä Suomessa syytetään oikeudessa lahjonnasta. Monissa muissa maissa kuten Saksassa lahjukset saa jopa vähentää verotuksessa myyntikuluina. Tämä periaate perustuu siihen, että kyseessä ei ole lahjus, koska ostaja aina maksaa omat lahjuksensa. Yksikään yritys ei maksa lahjuksia omasta voitostaan, vaan lahjukset on lisätty hintaan. Tällöin kyseessä on viennin kohdemaan sisäinen tulonjako. Tätä taustaa vasten tarkastellen lahjontaan puuttuminen on vastoin EU:n perussopimusta, joka antaa kansallisvaltioille oikeuden itse määrätä omasta verotuksestaan. Silloin, kun lahjonta on yleistä yhteiskunnassa, voidaan tällaiseen maahan maksettu lahjus katsoa ulkomaille maksetuksi veroksi. Siihen taas ei voida lähettäjämaassa puuttua. Lahjonnan vaihtoehto voisi olla se, että Suomen presidentti käy heristämässä nyrkkiä kohdemaan päättäjille käskien ostaa suomalaista.

No Comments »

Laman syyt

Olen mielenkiinnolla seurannut selityksiä siitä, miksi maailmantalous ajautui lamaan. Olen joutunut kantapään kautta seuraamaan näitä syklejä yleislakosta alkaen. Olen myös tutkijana joutunut paneutumaan niihin. Kaikilla lamoilla on yksi yhteinen nimittäjä ja se on kulutuksen eksponentiaalinen kasvu. Prosessi menee siten, että kulutuksen kiihtyessä arvoketjun eri portaat alkavat ostaa tuotteita yhä suurempia määriä peläten ensi vaiheessa, että joutuvat muutoin myymään ”ei oota”. Lisääntyvä kulutus (kysyntä) alkaa nopeasti nostaa hintoja. Seuraavassa vaiheessa väliportaat alkavat ostaa lisää tuotteita hinnan nousujen pelossa. Näin syntyy noidankehä, joka lopulta johtaa siihen, että kuluttajien ostovoima ja hintataso eivät enää kohtaa. Tässä vaiheessa kuluttajien lompakot napsahtavat kiinni ja seuraa lama.

Tähän prosessiin liittyvät rahoituksen ongelmat. Talouden käydessä kuumana rahaa liikkuu pankeissa paljon ja nopeasti. Tämä synnyttää myös löysää luotonantoa, joka kannattaa kysyntää ja mahdollista kulutuseuforian. Suurin ongelma tässä prosessissa on se, että arvoketjun eri vaiheisiin kertyy puskureita eli varastoja. Puhtaimmillaan tämä prosessi on aina ilmennyt sahatavarakaupassa. Kun lama on iskenyt, sahatavarakauppiailla ovat varastot olleet täynnä tavaraa, joka on uuteen markkinatilanteeseen liian kallista.

Sama on näkyvissä asuntokaupassa. Ihmisten käsiin jää asuntoja joiden hinta on liian korkea uudessa markkinatilanteessa. Jos ja kun asunnot on ostettu lainarahalla, varaston eli asunnon realisointi merkitsee tappioita rahoittajille ja asunnon omistajille. Yrityksillä on paremmat mahdollisuudet kantaa riskejä kuin yksittäisellä kuluttajalla. Tällä tavoin rahoituskuplat syntyvät yleensä niihin kohtiin, joissa maksukyky on kaikkein heikoin. Ongelmat kasaantuvat pankkeihin ja nykyisillä pelisäännöillä lopulta veronmaksajien niskaan.

Lamojen purkaminen tapahtuu varastojen purkamisen kautta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kysynnän on synnytettävä uutta tarjontaa ja se on mahdollista vasta, kun edellisen buumin puskurit on purettu. Tämän teorian mukaan lamoja ei voida kokonaan poistaa, mutta niiden rajuutta voidaan säädellä. Säätely tapahtuu hillitsemällä kulutusta. Tämä tapahtuu samoilla keinoilla kuin, mitä on aina perinteisesti käytetty hillitsemään inflaatiota. Tämä on se heikoin lenkki.

Kaikki valtiot pyrkivät saamaan oman osansa kulutuksen kasvusta – muusta viis. On ilmeisesti mahdotonta saada aikaan globaalia korkopolitiikkaa, jolla voitaisiin laimentaa kulutuksen kiihtymistä. Mahdolliset keinot liittyvätkin siten pankkitoiminnan tarkempaan kontrollointiin. Tässä ainoa mahdollisuus on nostaa radikaalisti pankkien omavaraisuusvaatimuksia niin korkeiksi, että lama sattuu pankkeihinkin. Vaihtoehtona on pankkien globaali vapaaehtoinen rahasto, joka korvaa pankkien tappiot. Lopultahan kaiken maksaa kuluttaja, mutta jo toimenpide lisää kustannuksia ja hillitsee kulutuksen liian kovaa kasvua.

Suomen nopea selviytyminen lamasta on myös ollut ihmettelyn aiheena. Suurin syy selviytymiseen on se, että Suomi astui liukumiinaan jo 1990-luvulla. Vastaavanlaista asuntokuplaa ei syntynyt, vaikka hinnat nousivatkin voittoja maksimoitaessa. Työttömyys ei päässyt räjähtämään käsiin ja siihenkin on olemassa selvä syy. Vuonna 2008 yksityisellä sektorilla oli saman verran työntekijöitä, kuin 1995, mutta BKT oli kaksinkertainen. Tästä johtuen työttömyyttä aiheuttava korjausliike oli pieni, koska tehokkuus oli liki maksimissaan ja laajemmat irtisanomiset eivät yksinkertaisesti olleet mahdollisia. Ne olisivat romuttaneet koko avoimen sektorin rakenteen.

This entry was posted on Tuesday, December 21st, 2010 at 10:29 am and is filed underTalous. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. Both comments and pings are currently closed. Edit this entry.

No Comments »

Mari Kiviniemen teesit

Maikkarin haastattelussa tänä aamuna pääministeri Mari Kiviniemi oli innokas viemään suomalaisia talousoppeja Portugaliin. Näillä opeilla parannettaisiin hänen käsityksensä mukaan Portugalin kilpailukykyä. Meni ihan maha kuralle ja piti syöksyä vessaan. Pitääkö jälleen kerran toistaa, että valtioilla ei ole kilpailukykyä. Kilpailukyky on ainoastaan yrityksillä ja kilpailussa on aina vain yksi voittaja eli se, joka saa kaupan. Toisia palkintoja ei ole. Portterin laajasti hyväksytyissä teorioissa valtiot voivat ainoastaan luoda otolliset olosuhteet eli toimintaympäristön ja siten mahdollistaa yrityksille mahdollisimman hyvät edellytyksen niiden kilpailukyvylle.

Hän puhui myös verotuksen tasaamisesta Euroopassa. Tämä on ymmärrettävää, koska Suomessa on maailman korkein yritysvero. Tutkimusten mukaan Suomessa on kaikkein eniten pakollisia palkkasidonnaisia ja siten veron luontoisia maksuja, joita yritysten on maksettava eri sidosryhmille. Korkein näistä on TEL-maksu. On varmaan poliittisesti tarkoituksenmukaista puhua verotuksen yhtenäistämisestä. Samalla se on kuitenkin typerää, koska EU:n jäsenvaltiot eivät tule sitä koskaan hyväksymään. Jokaisella maalla on täysin omanlaisensa verorakenne, joka on muodostunut historiallisten tapahtumien myötä. Suomi ei voi pakottaa muita maita muuttumaan Suomen kaltaiseksi hyvinvointivaltioksi.

Erittäin hyvä esimerkki muutosprosessin vaikeudesta löytyy Kreikasta. Kiviniemenkin luulisi osaavan yhdistää Kreikan tapahtumat omiin teeseihinsä. Tosin on syytä huomauttaa, että kansantalous tieteenä on globalisaatiossa pahasti vanhentunut. Kansantaloustieteen pohja putosi täysin Suomen liittyessä EU:n jäseneksi ja loputkin markan vaihtuessa euroon. Tietenkin Suomen kannalta verotuksen harmonisointi olisi erinomainen asia. Edellä olevan perusteella on kuitenkin pakko kysyä kenen ehdoilla. Suomen tasoiseen verotukseen tuskin muut maat suostuisivat. Herra meitä varjelkoon, jos meidän korkeimman päättävän elimemme taloustietämys on tätä luokkaa. Keyneskin kääntyisi haudassaan moisesta.

No Comments »

Suomen energiatulevaisuus

Ylen TV 1. MOT ohjelma visioi ansiokkaasti tulevaisuutta sähkön etämittauksen alkaessa. Ohjelma visiot olivat suomalaisen kuluttajan kannalta varsin haastavia. Suurin ongelma pohjoisissa olosuhteissa on se, että sähköä tuotetaan tulevaisuudessa yhä enemmän ydinvoimalla. Tämä on ns. perussähköä eli sen tuotantoa ei voi vaihdella kuten muiden energian tuotantomuotojen. Suomessa kuitenkin sähkön käytön huiput ovat talvella suuria ja lämpimänä aikana käyttö on huomattavasti vähäisempää. Koska sähköä on vaikea varastoida, erityisesti omakotiasujan tulevaisuus todennäköisesti on yhä kalliimpi.

Toisaalta myös öljyn käyttö lisääntyy Aasiassa huimaa vauhtia ja nostaa silloin hintoja myös meillä. Nämä trendit johtavat siihen, että sähkön kallistuessa myös maalämmön käyttö kallistuu ja toisaalta öljyn kallistuminen johtaa samaan tilanteeseen. Kuluttajan vaihtoehdot ovat siis vähissä.  Ainoaksi mahdollisuudeksi jääkin tasata sähkön huippuja varastoimalla sitä. Eräs mahdollisuus tähän on varastoida energiaa vetyyn. Tulevaisuudessa tarvitaankin tehokaita ja taloudellisia tapoja tuottaa teollisesti suuria määriä vetyä. Muita ongelmakohtia ovat vedyn muuntaminen käyttöenergiaksi tai lämmitysenergiaksi, varastointi ja siirtäminen. Tällä hetkellä yleisin ja kustannustehokkain vedyn tuotantomenetelmä on metaanin höyryreformointi, elektrolyysin ollessa kakkossijalla. Toisaalta elektrolyysin käyttö saattaa myös olla edullinen vaihtoehto kesäisin.

Seuraavan sukupolven ydinreaktoreiden prosessilämpöä ja kulutushuippujen ulkopuolella olevaa sähköä voidaan käyttää hyväksi vedyn valmistamisessa. Termokemiallisia syklejä, korkean lämpötilan elektrolyysiä ja metaanin höyryreformointia yhteiskäytössä ydinvoiman kanssa tutkitaan parhaillaan. Tulevaisuus saattaa myös johtaa siihen, että pienkiinteistöissä tuulivoimalla tuotettua sähköä varastoidaan vetyyn, jota sitten käytetään lämmitykseen polttokennoilla tai tulevaisuuden innovaatioiden tuottamissa uusissa muodoissa.

On myös syytä muistaa, että ydinvoiman valmistuksessa syntyvän energian ja etenkin hukkaenergian käyttö vedyn valmistukseen vähentää valtakunnallisia päästöjä todella radikaalisti. Yleisesti tunnettuahan on, että vedyn palaessa syntyy ainoastaan vettä. Jos tällä järjestelmällä saadaan nykyiset öljylämmitystaloudet korvattua vedyllä, Suomi ylittää komeasti EU:n tavoitteet. Vaikka en ole tehnyt asiasta laskelmia, niin ahterituntumalla veikkaisin, että tämä menetelmä on myös halvempi kuin tuulivoiman syöttötariffit.

No Comments »

Doikka

Ostovoima ja kulutus ovat aisapari, jonka varaan maailman taloudet luottavat kuin pässi suuriin sarviin. Olen nimennyt tämän kaksikon doikkaksi, koska se on yhtä vähemmän kuin troikka. Kulutus on se osapuoli, joka tuottaa yhteiskunnille nykyisten talousoppien mukaan kaiken hyvän maan päällä. Se tuottaa työpaikkoja ja verotuloja, jotka pitävät yhteiskuntien verenkierron toiminnassa. Kulutus puolestaan edellyttää, että on kuluttajia ja heillä ostovoimaa. Ostovoima puolestaan syntyy yhteiskunnan tulonjaosta, josta suuri osa perustuu kuluttajien ansioihin. Kuluttajien ansioita puolestaan säätelee yhteiskunta erilaisilla veroilla ja verojen luonteisilla maksuilla. Verotus on puolestaan rakennettu sillä tavoin progressiiviseksi, että suurituloisilta siirrettään suurempi osa heidän tuloistaan poliittisen järjestelmän uudelleen jaettavaksi.

Työpaikat siis ovat avainasemassa tässä yhtälössä. Työpaikkojen määrä puolestaan riippuu yritysten mahdollisuuksista ja halusta muodostaa niitä, juuri sinne minne poliittinen järjestelmä haluaisi niiden muodostuvan. Tässä on globalisaation ensimmäinen jakokulma. Poliittinen järjestelmä on tässä avuton, koska se voi vaikuttaa vain toimintaympäristöön. Toimintaympäristöt kilpailevat rajusti keskenään. Tässä kilpailussa vanhat hyvinvointiyhteiskunnat ovat selkä seinää vasten verrattuna siirtymätalouksiin. Vanhoissa demokratioissa saavutettuihin etuihin kajoaminen merkitsee poliittista itsemurhaa. Siirtymätaloudet voivat välttää näitä ongelmia analysoimalla vanhoja demokratioita.

Globaalitaloudessa, jossa WTO:ssa sovitaan pitkälle tulleista ja kaupan esteistä, kulutuksen sääntely on käytännössä mahdotonta. Kulutusta epäjumalanaan palvovat taloudet eivät voi vaikuttaa siihen, että kulutus jää nimenomaan esimerkiksi Suomeen. EU:ssa se voi vapaasti hyödyttää vaikka Kreikkaa ja globalisaatiossa Kiinaa ja Intiaa. Kulutukseen vaikuttaa myös kansallisvaltion ikärakenne. Eri sukupolvien tarpeet ovat hyvin erilaisia. Pesää rakentavilla on toisenlaiset tarpeet kuin eläkkeelle päässeillä. Sitten on vielä ostovoimapariteetti. Sen avulla suuret kansainväliset yhtiöt hinnoittelevat tuotteensa eri maissa. Se ilmaisee yksinkertaisesti sen, mikä hinta tuotteelle voidaan asettaa, jota se käy kaupaksi.

Maailman laajuisesti toimiva McDonald’s pitää yllä omaa Mac-indeksiään, josta on mahdollista tarkastella eri maiden ostovoimaa. Pahimpia indeksin hyväksikäyttäjiä ovat kuitenkin lääkeyritykset. Ne päättävät tuotteidensa hinnat puhtaasti kansantalouden ostovoiman perusteella. Ongelmaksi tässä muodostuvat erilaiset tuet, koska ne nostavat hintaa. Tuet luetaan suoraan ostovoimaa lisääviksi tuloiksi. Hämätäkseen kansallisia organisaatioita samalla tuotteella on erilainen tuotenimi joka maassa esimerkiksi Euroalueella. Muutoin hintojen vertailu olisi liian yksinkertaista. Kuinka paljon Suomi häviää tässä pelissä?

Hyvinvointivaltioita ei rakennettu loogisesti tarpeiden mukaan. Ne on rakennettu löysin rantein tarkoituksena saada poliittista valtaa. Suomen mallina toimi Ruotsi. Nyt nämä valtiot ovat päästäneet ketun kanatarhaan. Kaidalta tieltä eli suljetuista talouksista on siirrytty kiitoradalle, josta koneita lähtee joka suuntaan. Tämä uusi tilanne on nostanut vanhat demokratiat kykenemättömyytensä tasolle. Lissabonin tavoite maailman kilpailukykyisimmästä EU:sta on kokenut haaksirikon. Syntyykö tuhkasta uusi uljas EU kuten feeniks-lintu, vai onko sen suuruus enää vain historiallinen? Sopii muistaa, miten kävi Rooman tuhatvuotiselle valtiolle.

No Comments »

Kasvihuoneilmiö

Olen pitkään seurannut kriittisen huvittuneena asiantuntijoiden kommentteja kovista, aikaisista ja runsaslumisista talvista. Kasvihuoneilmiöstä puhuminen on sen sijaan vaiettu kuoliaaksi. Siitä ei puhuta enää lainkaan. Lähtökohtahan oli parikymmentä vuotta sitten, että ilmasto lämpenee ja Suomen etelärannikolla voidaan alkaa kasvattaa maissia ja muita etelän herkkuja. Nyt etelärannikolla on 60 cm lunta ja Virossa vielä enemmän. Mitenkäs tässä nyt näin kävi?

Ilmatieteenlaitoksen edustajien patenttivastaus on ollut, että nämä kelit mahtuvat normaalien tilastollisten vaihtelujen väleihin. Tämä pitää paikkansa. Jos tilastot ylettyisivät tuhannen vuoden päähän, niin kaikki mahdollinen sisältyisi tilastolliseen vaihteluun. Tähän aikaanhan sisältyy toisen vuosituhannen alun hyvin lämmin jakso, jolloin suuri osa Grönlannista oli peltoa ja viikingit harjoittivat siellä maanviljelyä pitkiä aikoja. Ajanjaksoon sisältyy myös vuosituhannen puolenvälin minijääkausi.

Olen vahvasti kritisoinut sitä, että ilmastotieteilijät ovat monopolisoineet ilmaston mahdollisen muutoksen ennustamisen ja selitykset. Kuitenkin samat viisaat eivät aina pysty ennustamaan edes seuraavan päivän säätä. Olisikohan aika tunnustaa, että maapallon ilmasto on niin monimutkainen yhtälö, että ainoa mahdollisuus arvioida sitä, on riittävän suuri poikkitieteellisyys. Nykyisiltä asiantuntijoilta on jäänyt esimerkiksi kokonaan huomioimatta auringossa tapahtuvien muutosten vaikutus maapallon lämpötiloihin. Aurinkotutkijat toteavat, että aurinko on ollut aktiivinen yli kymmenen vuotta, mutta nyt sen aktiivisuus on hiipumassa vuoden 2012 paikkeilla. Tämä tapahtuma puolestaan vaikuttaisi koko maapallon ilmaston jäähtymiseen.

Jos oletetaan, että aurinko olisikin alkanut jäähtyä, niin sen seuraukset olisivat juuri sellaisia, joita nyt koemme. Nykyinen talvi ja viime talvi voisivat olla suoraa seurausta auringon jäähtymisestä. Meidän on kuitenkin virallisten poliittisten päättäjien mukaan uskottava tilastolliseen vaihteluun. Pitää vain yrittää nostaa kolesterolia, ettei ulkona palele niin hirveästi. Kaksi jääkarhua äiti jääkarhu ja pentu jääkarhu seilailivat jäälautalla etsien hylkeitä.

–         Äiti, onko se ihan varma, että isä on jääkarhu?

–         Kyllä poikani, isäsi on varmasti jääkarhu,

–         Äiti, oletko ihan varma, että isä ei ole harmaakarhu, verokarhu tai joku muu karhu?

–         Miksi sitä nyt kyselet, kyllä isäsi on jääkarhu,

–         No jos sinä olet jääkarhu ja isä on jääkarhu, niin miksi minua sitten palellee niin helvetisti?

No Comments »

Yliopistouudistus

Minä sain kosketuksen yliopistomaailmaan vasta liki kuusikymppisenä. Nuorena piti mennä töihin ja kiinnosti vähän paikkailla tietoja. Takana oli kansainvälistä kauppaa, tuotannollista osaamista ja yrittäjyyttä yli 30 vuotta. Luennoilla istuessani hämmästykseni kasvoi kerta kerran jälkeen. Opetus oli niin etäällä ajankohdan käytännöistä, että siitä ei minulle ollut juuri mitään hyötyä. Teoriaa, teoriaa ja vielä enemmän vanhentunutta teoriaa tuli tuutin täydeltä. Ongelma oli se, että opiskeluiässä oleva sukupolvihan ei tiennyt, mitä heille syötettiin. Avoimemmassa järjestelmässä kuluttajaviranomaisilla olisi ollut tutkinnan paikka.

Kun sitten toimin EU:n kouluttajana eri puolilla Viroa, eräs aikuisopiskelija lähestyi minua. Herra professori saanko esittää toivomuksen? Meillä virolaisilla on nälkä. Meillä ei ole aikaa opetella teorioita, neuvokaa meille, miten nämä asiat toimivat käytännössä. Olinhan toki tajunnut tämän asian, mutta en ollut sitä ymmärtänyt. Ryhdyinkin tämän jälkeen kertomaan omista kokemuksistani esimerkein ja pyysin kyselemään heitä omista käytännön ongelmistaan.

Tänä aamuna televisiossa oli haastateltavina tutkijaliiton puheenjohtaja ja professoriliiton puheenjohtaja. He urputtivat yliopistoihin syntyneestä uudesta tilanteesta. Kyllä avoimen sektorinkin organisaatioissa ilmenee muutosvastarintaa esimerkkinä Finnair. Jos muutokset kuitenkin ovat liikaa, niin ovet aukeavat molempiin suuntiin. Tämän päivän yliopistoilla ei ole varaa pelkkään itsenäiseen ja itsepäiseen tieteen tekoon. On oltava suunta ja tavoitteet. Valtion tehtävä on rahoittaa humanistista ja filosofista tutkimusta ja yritysmaailma rahoittaa niitä itseään suoraan hyödyttävää tutkimusta.

Minua myös hämmästytti se, että professorit tekevät 1800 – 2400 tuntia töitä vuodessa. Onkohan tämä tilasto syntynyt professorien itsensä antamien tietojen perusteella. Luotettavampi lähde on yliopistojen palkanlaskenta. Minun yliopistoni professorit olivat ympäri Suomea ja yleensä paikalla kahtena päivänä viikossa. Lopusta ajasta ei ollut varmaa tietoa, mutta voihan olla niin, että oli muitakin hommia kuten lentoemoilla. Jos professoriliitto haluaa uskottavaksi järjestöksi, niin olisi ehkä syytä päivittää tiedot ja tutkinnan lähdekritiikki.

Mitä tulee yliopistoissa annettavaan tietoon, niin tuloksia saadaan aikaan vain siten, että tärkeimmillä koulutusaloilla pitäisi olla ”on time” yhteys yrityksiin.

No Comments »

WP Login