Irlanti maailman talouden atomi

Irlannin auttamisprojekti näytti menneen suurin piirtein niiden suuntaviivojen mukaan, joista kirjoitin blogiini jokin päivä sitten. Perusväittämä oli, että ulkomaisten yritys osuus Irlannin taloudesta on niin merkittävä, että yhteisöveron nostaminen todennäköisesti karkottaisi yritykset muille maille EU:n ulkopuolelle tai vaikkapa Viroon. Irlantilaiset näyttivät itse olevan samaa mieltä. Irlantilaiset ovat toisaalta niin ylpeää porukkaa, että saa nähdä meneekö homma läpi.

Jos tarkastellaan hieman syvemmältä näitä taustoja, niin itse asiassahan tässä pelastetaan brittiläisiä, ranskalaisia, saksalaisia yms. pankkeja. Irlannin kansantalous ei ole pystynyt tuottamaan tällaisia pääomia, vaan rahat ovat tulleet samoilta ahneilta pelurielta kuin kaikkialla muuallakin. Irlannilla oli 7 lihavaa vuotta, jolloin luottoluokitukset suorastaan huusivat sijoituksia. Seurasin kaikki nämä vuodet Irlantia melko läheltä sekä ystävieni että bisnesteni kautta. Minulla hälytyskellot alkoivat soida vuonna 2005, kun maassa valmistui 200 000 uutta asuntoa.

Irlanti on populaatioltaan Suomea pienempi maa ja jos meillä 50 000 uutta asuntoa vuodessa on paljon, niin mistä löytyisivät ostajat 200 000 asunnolle? Tässä joutuukin esittämään kysymyksen ovatko kauppamiehet viisaampia kuin talousanalyytikot, pankkien ekonomistit ja luokituslaitokset? Asiahan on käytännössä niin, että monet signaalit kansainvälisessä kaupassa antavat parempaa tietoa kuin tilastovirtuoosien taaksepäin tuijottavat silmät. Esimerkiksi Yhdysvaltain talouskriisin alku näkyi sekin jo 2006, kun kiinalaiset kauppiaat alkoivat syytää tarjouksiaan Eurooppaan. Samaan aikaan konttirahdit Kiinasta yhdysvaltoihin romahtivat.

EU:n romahdus noudatti samoja ennusmerkkejä, joten tarkkaavainen taloustieteilijä anteeksi –asiantuntija olisi voinut havaita olisi voinut havaita ennusmerkit, jos olisi ollut jonkinlaista kontaktipintaa reaalitalouteen. Tosiasia on, että esimerkiksi kansantaloustieteilijät eivät ole pystyneet koskaan ennustamaan yhtäkään nousukautta, lamakautta tai devalvaatiota Suomessa. Tilastojen perusteella voidaan tehdä ennusteita riittävän ajoissa vain seuraamalla tiiviisti reaalitaloutta reaaliajassa. Nopeasti muuttuvassa nykymaailmassa pitäisikin miettiä täysin uusiksi ne metodit, joiden varassa hallitukset joutuvat päätöksiään tekemään. Kirjoitin tästä aiheesta jo 1991, mutta lehdet eivät sitä noteeranneet ja blogia ei silloin vielä ollut.

Noin vuosi sitten kirjoitin viimeisintä kirjaani Kuole tänään – maksa huomenna. Siinä pohdin jo silloin kansallisvaltion mahdollista konkurssia Case Latvia. Totesin, että minkäänlaista kansainvälistä lainsäädäntöä ei tällaiseen ole, mutta sitä ei ehkä välttämättä tarvitakaan. Hahmottelin kirjassani mallin kansallisvaltion mahdollisesta konkurssiprosessista. Valitettavan usein ennustukseni ovat toteutuneet. Näinköhän tässäkin käy näin. Ainakaan kansanedustajien ei pitäisi asiaa ihmetellä, koska kirjani jaettiin heille kaikille.

Comments are closed.


WP Login