Irlanti

Irlanti oli aika heikossa hapessa 1970-luvun alkuvuosina. Hallitus yritti kaikin voimin luoda uusia työpaikkoja, mutta ulkomaisia sijoituksia oli vaikea saada logistisesti vaikeassa paikassa sijaitsevalle Atlantin saarelle. Sitten hallitus yritti nostaa maatalouden verotusta 1 % eli nollasta prosentista yhteen prosenttiin. Tämä ei onnistunut, vaan agraariyhteiskunta kaatoi hallituksen. Maatalous jatkoi sen jälkeen toimintaansa edelleen verottomana.

Uudelle hallitukselle jäi Musta Pekka käteen. Se päätti tarjota ulkomaisille sijoittajille 10 vuoden verottomuuden Irlantiin tehdyille sijoituksille. Varsin nopeasti maahan alkoi tulla kansainvälisiä suuryrityksiä Kuten Black & Decker, Kodak jne. Asiaan vaikutti myös Irlannin liittyminen Euroopan integraatioon vuonna 1973. Työpaikkoja syntyi nopeasti ja kansainväliset yhtiöt kierrättivät tuloksensa verovapaan Irlannin kautta. Kymmenen vuotta kului kuitenkin nopeasti. Irlanti ei jatkanut verovapautta ja suuryritykset pakkasivat kamat laivoihin ja siirtyivät seuraavaan veroparatiisiin. Irlannille jäi vain paljon työttömiä tyhjiä halleja ympäri periferiaa.

Irlannissa tuli uuden mietinnän paikka 1980-luvun puolivälissä kansainvälisten sijoitusten alkaessa paeta maasta. Se joutui luopumaan täydestä verovapaudesta ja yhtiöveroksi muodostui lopulta12,5 %. Monikansallisten yritysten paluu maahan alkoi uudelleen. Investoinnit Irlantiin nojaavat edelleen matalaan yhtiöveroon ja USA:n toistaiseksi noudattaman käytäntöön, jonka mukaan Irlannissa verotettuja tuloja ei enää sen koommin veroteta USA:ssa. Viimeksi mainittu seikka johtaa tietysti siirtohinnoitteluun, joka luonnollisesti vielä kasvattaa Irlannin BKT-lukuja.

Tämä on siis Irlannin 2000-luvun voimakkaan taloudellisen kasvun tausta. Vuoden 2005 tilastojen mukaan näiden kansainvälisten yritysten vienti muodosti noin 80 % koko Irlannin viennistä. Osuus Irlannin BKT.stä oli myös huomattava. Mikäli radikaaleja muutoksia tässä yhtälössä tapahtuu, niin Irlannin talous saattaa palata takaisin 1970-luvulle. Nykyisten päättäjien tulisi muistaa, että se, joka ei tunne historiaa, joutuu elämään sen uudelleen.

Tätä taustaa vasten tarkasteltuna voi hyvin ymmärtää EUn muiden valtioiden suuren halun saada Irlanti oman peukalonsa alle. Muut EU-maat verottavat yrityksiä huomattavasti raskaammin ja silloin on suuri halu saada Irlanti ruotuun millä keinoin tahansa. Tällainen politiikka saattaa kuitenkin johtaa ojasta allikkoon. Ei ole millään tavoin varmaa, että Irlannista lähtevät yritykset jäävät Eurooppaan, koska vaihtoehtoja on. Sen sijaan Irlanti saattaa joutua EUn elätiksi pitkiksi ajoiksi. Suurtyöttömyys saisi aikaan vielä suuremman rahoituskuplan, kun tavalliset kansalaiset ajautuisivat vararikkoihin jne. jne.

Tästä saattaisi myös seurata ketjureaktio. Miten mahtaisi käydä vuoden vaihteessa euroon Liittyvälle Virolle? Myös siellä on alhainen yritysvero, jota aiotaan edelleen laskea. Halutaanko sekin pakottaa polvilleen, kun sen liittyminen euroon meni niin juoheasti. Tällainen strategia saattaa johtaa noidan kehään, jolla EU pääsee puuttumaan kansalliseen verotukseen, joka nyt on säädetty vain kansallisvaltioiden omien päätösten varaan. Voisi kuvitella tällaisen strategian olevan lähtöisin Euroopan liittovaltion kannattajilta.

This entry was posted on Wednesday, November 17th, 2010 at 9:25 am and is filed under Talous. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. Both comments and pings are currently closed. Edit this entry.

Comments are closed.


WP Login