Valtgioiden vakuudet

Jälleen kerran keskustellaan valtiolle myönnettävien lainojen vakuuksista. Kreikan kohdalla irvisteltiin Rhodoksen saarta EU-maiden myöntäminen lainojen vakuudeksi. Nyt Katainen on taas vaatimassa Irlannilta vakuuksia mahdollisille Suomen myöntämille luotoille. Valitettavasti kansainvälinen lainsäädäntö ei tunne tällaista menettelyä. Se on sinänsä kuitenkin vain järjestelykysymys. Suurin kysymys on kuitenkin, mitä valtioiden vakuudet voisivat olla? Mitä on sellainen omaisuus, jota voitaisiin käyttää vakuutena?

Kun Eestin kruunu hyväksyttiin vaihdettavaksi valuutaksi, sen vakuutena toimivat ulkomailta palautettu vähäinen ensimmäisen tasavallan omaisuus, jota Neuvostoliitto ei ollut saanut haltuunsa. Lisäksi hyväksyttiin valtion omistuksessa oleva metsäomaisuus. Käytännössä vakuuksien on oltava niin likvidejä, että ne voidaan nopeasti muuttaa käteiseksi. Kun on kyseessä asuntokupla, niin esimerkiksi rakennusmaa ei ole kovin likvidiä. Sen sijaan valtion omistamat arvopaperit ovat riittävän likvidejä.

Likvidiomaisuus ei kuitenkaan yleensä riitä, koska valtio voi käyttää ne itsekin niin halutessaan. Valtion ajautuessa vaikeuksiin perälautana on valtion konkurssi, kuten kaikessa ylivelkaantumisessa. Tässä suhteessa valtiota voisi verrata juridisesti osuuskuntaan, jonka kaikki osakkaat ovat vastuullisia. Valtion mahdollisuus maksaa velkansa perustuu verotusoikeuteen. Toisaalta vero ei voi nousta yli sadan prosentin. Se ei ole mahdollista käytännössä eikä etenkään poliittisesti. Käteen jää viimekädessä ainoastaan yksityinen omaisuus. Tätä omaisuutta olisi pakko ulosmitata. Toinen mahdollisuus on saada jotenkin julistettua valtio varattomaksi. Sekin on tosin mahdollista vain prosessin viimeisessä vaiheessa.

Valtion ”omistajien” omaisuuden ulosmittaus olisi aika omituinen prosessi. Siinä olisivat todennäköisesti kaikkein likvidein omaisuus etulinjassa. Se puolestaan saattaisi tuhota koko valtion perusrakenteen ja valtio taantuisi ainakin keskiajalle. Etulinjassa eivät olisi yksityiset asunnot yms. vaan yritykset ja niiden omaisuus. Kuten Suomessa pankkikriisin aikana. Vauras kansanosa joutuisi myös rahastetuksi, mikäli eivät ehdi pakoon. Kaiken kaikkiaan tällainen prosessi olisi ennen kuulumattoman vaikea. Se koskisi koko kansaa ja syyllistäisi myös suurin joukoin syyttömiä.

Irlannin ja Kreikan kriisit ovat erilaisia. Kreikan valtion taloudessa oli lepsuiltu vuosikymmeniä ja sen seuraukset ovat nyt näkyvissä. Suurimpia syyllisiä ovat politiikka ja sen toimijat. Irlannissa taas on puolestaan pankkikriisi, joka on verrattavissa Suomen pankkikriisiin 1990-luvun alussa. Suomessakin pankit pelastettiin valtion lainanotolla, joka johti kymmenien tuhansien yritysten poistumiseen markkinoilta. Onko Irlannissa varaa samaan? Koska ennakkotapauksia on ollut Euroopassakin, niin irlantilaiset pankit ovat olleet tietoisia riskeistä. Siellä olisikin syytä kokeilla sitä, mitä Suomessa ei kokeiltu.

Mahdolliset lainat Irlannin valtiolle pitäisi rahastoida, josta niitä myönnetään tarpeen mukaan yrityksille ja yksityisille, jotka käyttävät niitä pankkivelkojensa maksuun. Ei siis suoraan pankkien tukemiseen. Tämä on varmin takuu, koska väistämättä alkavan nousun tullessa, yritykset ja kansalaiset maksaisivat nopeasti velkansa pois. Pankkien rahoitus sen sijaan saattaa kadota vääriin suihin. Olisi myös mahdollista siirtää pankeissa olevat yksityiset vakuudet rahastolle, jotta pankit eivät pystyisi niitä realisoimaan. Tämä olisi oikeanlaista riskien hallintaa.

Koska globaalitalouden uudet pelisäännöt eivät ole vielä uponneet poliittisiin ideologioihin, nykytilanteen seurauksena pitäisi olla myös poliittinen uudistuminen. Poliittiseen peliin ei ole varaa, ellei jokaisessa päätöksessä oteta huomioon päätöksen taloudellisia vaikutuksia vähintäänkin EUn mittakaavassa. Politiikkaan tarvitaan ehdottomasti lisää taloudellista tietämystä. Koska pienenä maana emme pysty paljon vaikuttamaan maailman menoon, niin kotipesä pitäisi ainakin laittaa järjestykseen. Vielä on aikaa seuraaviin vaaleihin.

Suomen tilanne ei ole myöskään niin yksinkertainen, kuin miltä se näyttää. Valtiolla on velkaa runsaasti ja sitä otetaan lisää koko ajan. Kun Kreikalle on myönnetty laina ja samaa harkitaan nyt Irlannille, niin ne ovat riskiluottoja. Tuloksena saattaa olla se, että riskien kasvaessa, myös Suomen saamien luottojen korot nousevat.

Comments are closed.


WP Login