G20 eli ryhmä 20

Kuten odotettavissa olikin, G20 kokouksessa ei saatu aikaan mitään käytännöllistä. Ei edes siitä huolimatta, että valuuttasodan uhka vaani kulisseissa. Kaikilla suurilla on niin suuret omat intressit, että yhteistä nimittäjää on vaikea löytää. EUn mahdollisuudet valuuttansa kanssa ovat hyvin minimaaliset. Senkin taustalla ovat ristiriitaiset intressit. Hieman lisämakua saatiin kokouksen aikana jostain syystä liikkeelle lähteneet huhut Portugalin ja etenkin Irlannin vakavista ongelmista. Miten sattuivatkin sopivasti juuri kokouksen aikaan? Huhut laskivat nopeasti euron arvoa, mutta myös pörssikursseja.

Kokouksessa keskusteltiin myöskin siitä, että valuuttasodan uhkan varjolla ei tulisi nostaa protektionistisia suojatulleja. Virallisesti WTOn puitteissa voidaan käyttää ns. antidumping-tulleja melko yksipuolisesti. Ne perustuvat nimenomaan dumppaukseen, jolloin tuotteita viedään halvemmalla, kuin niitä myydään kotimarkkinoilla. Mikäli valuuttasota syntyisi, niin onko mahdollista käyttää antidumping-ohjeita? Kyseessähän on viennin edistäminen spekuloimalla valuutalla. EUn jäsenmaistahan Ruotsi on käyttänyt tätä tehokkaasti hyväkseen antamalla kruunun liikkua vapaasti +/- 15 % käytävässä. Tästä on kärsinyt eniten Suomen metsäteollisuus. 

G20 kokouksen jälkeen pidettiin toinen tärkeä kokous Japanin Jokohamassa. Tässä APECin kokouksessa päätettiin perustaa Tyynen valtameren eli APEC-alueen vapaakauppa-alue ja siten vahvistaa alueen maiden keskinäistä kauppaa (ja syrjiä ulkopuolisia?). Projektille ei asetettu varsinaista määräaikaa, mutta kaupan esteiden purkaminen alkaa välittömästi. EU:lla ei ole jäsenvaltioita Tyynen meren rantamilla, joten se ei osallistunut kokoukseen. Vaikka APEC on vain alueellinen toimija, niin se luo kilpailuasemaa myös EUn suuntaan. Pitäisikö EUlla olla tarkailija näissä kokouksissa?      

Stora Enson pääjohtaja Jouko Karvinen toi TV-haastattelussa 13.11. esiin vahvan euron riskejä eurooppalaiselle teollisuudelle. Vaikka hän ei tuonut asiaa esille, niin Euroopasta kantautuneet tiedot kertovat, että heikko dollari on kääntänyt sahatavaran tuonnin Pohjoismaista USAn ja Kanadan suuntaan. Suomen metsäteollisuuden osalta hän yhtyi täysin väitöskirjassani esitettyihin väitteisiin metsäverotuksesta ja metsätilojen pirstoutumisesta. Hän toi myös vahvasti esille sen, että olipa yhtiö yksityinen tai valtion omistama, niin yhtiön johtajan on pelattava lakien ja markkinoiden ehdoilla.

Comments are closed.


WP Login