EU-tuet PK-yrityksille Suomessa

Maataloustuet ovat ihan oma juttunsa, mutta yleisesti ottaen Suomeen tulevat tuet on jaettu kulkemaan eri ministeriöiden kautta. Ministeriöt ottavat oman ”hallinnointipalkkionsa” ensin päältä pois, joten kentälle tulevasta rahasta on jo kuorittu kermat pois. Kuinka paljon siitä otetaan, ei ole julkista tietoa, mutta huhut kertovat, että se olisi jopa 15 %. Varsinainen jako on sitten melko sekava juttu, josta ulkopuolisen on mahdotonta saada selvää. Ainoa varma asia on se, että suuri osa menee oppilaitoksille niiden hallinnoimiin hankkeisiin. Loput kulkevat yleensä seuraavan viranomaisportaan kautta. Tällaisia ovat Tekes, Finnvera, Ely-keskukset jne., jotka nekin ottavat oman siivunsa hallinnollisista kuluista.

Vasta näiden jälkeen esimerkiksi yksittäiset yrityksiä konsultoivat ja kouluttajat pääsevät osille. Tämä onkin sitten hyvin mielenkiintoinen asia. Jo reilut kymmenen vuotta sitten yksityiset konsultit totesivat, että yllä olevien hallinnollisten organisaatioiden ympärillä pyörii joukko sopivia, vaikkei päteviä yrityksiä, jotka aina saavat hankkeet. Kun näitä tarkastelee, niin suuri osa on entisiä valtionhallinnon palveluksessa olevia ja yrityksen perustaneita henkilöitä. Joukossa on myös suuri joukko henkiöitä, jotka ovat olleet esimerkiksi nykyisen ELY-keskuksen edeltäjän palveluksessa pätkätöissä. Siellä he ovat saattaneet törmätä yksityiseltä toimijalta tulleeseen hyvään hankkeeseen ja kopioineet sen. Niinpä katsoimme joukolla, että näihin kisoihin ei kannata osallistua. Näin ”diskattiin” joukko kokeneita konsultteja.

Entisillä työntekijöillä oli sopivasti jalka oven välissä ja hankkeet putoilivat syliin. Heidän pätevyydestään esimerkiksi yrityksen neuvonnassa ei ole mitään takeita. Eipä sillä tosin ole väliäkään, koska tuloksia ei paljon yrittäjiltä kysellä. Vaikka negatiivista palautetta tulisikin, niin ravintoketju on sellainen, että kukaan ei hallinnossa välitä tuloksista tuon taivaallista. Jälkitarkastukset ovat vain numeerisia, eivät laadullisia. Olen itse ollut useissakin projekteissa erilaisissa julkisissa koulutusjärjestöissä. Olen jopa joutunut varsin puutteellisin tiedoin kirjoittamaan loppuraportitkin, kun määräaikainen projektin vetäjä on löytänyt projektin aikana paremman työpaikan.

Kun sitten näitä, esimerkiksi yrittäjyysohjelma- kokonaisuuksia evaluoidaan, niin eräässäkin tapauksessa tehtävä annettiin valtiolle itselleen eli VATT:lle. VATT tosin otti alihankkijaksi pääkaupunkiseudulla toimivan AMK. Siellä tohtorin tasoinen tutkija ryhtyi vetämään projektia, mutta ongelma oli se, että hän ei tiennyt yrittämisestä mitään. Hän kävi haastattelemassa Lahden seudulla yhdessä VATT:n tutkijan kanssa paria tunnettua yritystä, jotka eivät mahdu suomalaisen mittapuun mukaan PK-yrityksen profiiliin.

Jostain syystä VATT pyysi minua evaluoimaan heidän evaluointiaan. Kun sitten varsinainen loppuraportti ilmestyi, siinä ei ollut sanaakaan minun kommenteistani, jotka eivät kaikilta osin olleet mairittelevia. Kun kysyin syytä, niin vastaus oli, että kommenttejani ei katsottu tarpeellisiksi. Tällä perusteella VATT myös kieltäytyi maksamasta lupaamaansa palkkiota. Tästä voisi helposti vetää sen johtopäätöksen, että yrittäminen on Suomessa tärkeää vain siksi, että ministeriöt, oppilaitokset ja muut yhteiskunnalliset organisaatiot voivat kuoria päältä hallintokulunsa.

Comments are closed.


WP Login