Työnverotus vai hyödykeverotus

Professori Matti Tuomala kirjoittaa HS:n mielipidesivulla, että aritmeettisesti lopputulos on sama. Professori jättää kuitenkin kertomatta, kenen kannalta se on sama. Tekeekö hän sen tarkoitushakuisesti vai onko hänellä kenties putkinäkö? Sekä valtion, että yksityisen kuluttajan kannalta ero on huomattava. Työnverotuksessa verotettavalla on vain yksi mahdollisuus. Vaikuttaakseen omaan verotukseensa hänen on muutettava pois maasta.

Hyödykkeiden verotuksessa kuluttajalle jää useita mahdollisuuksia. Hän voi esimerkiksi valita säästämisen, jolloin kansantalouteen ei synny lisää jaettavaa. Hän voi myös ottaa riskin ja sijoittaa rahansa. Ostaessaan hyödykkeitä kuluttaja voi valita joko kotimaisia tuotteita tai tuontituotteita. Tähän päätökseen ei voida vaikuttaa hallinnollisilla päätöksillä globaalitaloudessa lainkaan.

Tuloverotuksessa yhteiskunta saa veron varmasti. Vain tehdyn työn määrä on muuttuva tekijä. Hyödykkeitä verotettaessa muuttujia on useita ja silloin yhteiskunnalle tulevat hyödyt menevät arpapeliksi. Kuluttaja on silloin valinnoillaan kuningas. Hallitus ottaa harkitun riskin pienentämällä tuloverotusta luottaen ilmeisesti siihen, että työn määrä lisääntyy ja tuo sitä kautta valtiolle välillisiä tuloja. Tulevaisuus näyttää, miten tässä onnistutaan.

Kumpikaan näistä toimenpiteistä ei kuitenkaan lisää suomalaisten yritysten kilpailukykyä. Sitä on mahdollista lisätä vientimarkkinoilla vain alkamalla vähentää pakollisia palkkasidonnaisia kustannuksia, joista eläkemaksu on suurin. Vain näitä pienentämällä voidaan lisätä työtä. Tämä johtuu siitä, että keskimääräinen työntekijän käteen jäävä nettopalkka on vain noin 25 % yritykselle koituvasta työvoimakustannuksesta.

Comments are closed.


WP Login