Johtamisen sietämätön tuska

Viimeaikoina on taas kerran johtaminen noussut otsikoihin. Suomalaisen johtamisen urbaani menetelmä on johtaminen ”by perkele”. Käytännössä tämä merkitsee armeijasta tuttua käskyttämistä ryyditettynä jämäkällä perkele-lisällä. Käskyttämisen omaksuminen ei sinänsä ole mikään ihme, koska se on ainoa käytännön koulu, jossa johtamista opitaan joukkojen edessä. Yliopistoissa ja muissa oppilaitoksissa johtamista opettavat professorit, jotka eivät pääsääntöisesti ole koskaan johtaneet mitään. Johtamista on opittu ja opetettu kirjoista.

Kirjoista oppimisesta ei sinänsä ole mitään väärää. Ainoa ongelma on se, että kirjat ovat yleensä anglosaksisia tai englannista käännettyjä. Käytännön ongelma näissä on se, että ne on kirjoitettu täysin toisenlaiseen toimintaympäristöön ja – kulttuuriin. Johtamisessa on Euroopassa ja erityisesti Suomessa otettava huomioon monet juridiset tekijät, jotta ei tietämättömyyttään joudu nahkurin orsille. Tämä näyttää unohtuneen jopa julkishallinnossakin.

Johtamisen ensimmäinen ja ehkä tärkein lähtöpiste on itsensä johtaminen. On osattava ensin johtaa itse itseään, jotta pystyisi johtamaan muita. Johtaminen jakautuu kahteen pääosioon eli asioiden johtamiseen ja ihmisten johtamiseen. Erityisesti ihmisten johtaminen on vaikeaa. Kulttuurierot ovat suuria. Ei tarvitse mennä Ruotsia pidemmälle, kun eteen tulee valtava ero. Ruotsissa vallitsee neuvottelukulttuuri, jota suomalaisesta näkökulmasta voi kutsua jaaritteluksi. Kollektiivisesti tehdyt päätökset avataan hyvin usein seuraavana päivänä. Suomessa asioista sovitaan hyvin nopeasti, ehkä liiankin nopeasti. Sitten homma pannaan käyntiin.

Henkilöjohtaminen on sukua manipulaatiolle. Johdettavat pitää saada motivoitua ja aktivoitua työhönsä. Käskyt tai toimeksiannot pitää perustella kannustavasti ja kiitoksia ei saa unohtaa. Pelkkä puhdas manipulointi ei kuitenkaan riitä, ellei työstä myös palkita. Kiitosten lisäksi palkkio ei pelkästään rahan vaan myös työskentelyolosuhteina on osoitus siitä, että työtä arvostetaan. Vanha toteamus, että johtokunnan kiitos ilman palkankorotusta, on kuin Paavin pallit – yhtä tyhjän kanssa.

Comments are closed.


WP Login