Kulutuksen tulevaisuus

Suomalainen poliittinen todellisuus perustuu vain yhteen pilariin eli ikuisesti kasvavaan kulutukseen. Kulutuksen autuaaksi tekevä voima on kuitenkin viimeistään nyt kyseenalaistettava – ainakin Suomessa. Kulutus toki kasvaa, mutta missä ja miten? Kasvaako kulutus Suomessa ja Euroopassa, vai kasvaako se esimerkiksi Intiassa ja Kiinassa? On myös esitettävä vaatimus kulutuksen kasvun rakenteesta. Miten kulutus kasvaa Suomessa seuraavien 30 vuoden aikana, kun väestön rakenne muuttuu suurista ikäluokista yhä pienempiin ikäluokkiin. Jos savupiiput häviävät, niin mistä tulevat varat palvelujen kysyntään. Nämä ovat kysymyksiä, joihin olisi jo pitänyt vastata, mutta joihin tulevan hallituksen on pakko vastata.

Kulutus tulee Suomessa siis väistämättä muuttumaan yhä enemmän palveluiden kysynnäksi. Ongelma suomalaisessa politiikasta ja yleisimminkin politiikassa on tulipalojen sammuttamista eri puolilla hallinnollisia rakenteita. Aikaa tai halua visioinnille ja tulevaisuuden pohtimiselle ei jää. Kauhistuttavampi ajatus on se, että halutaankin vain katsoa taaksepäin, eikä edes uskalleta katsoa haasteita, jotka tulevaisuudessa odottavat. Visiottomuus johtaa asioitten kyseenalaistamisen kieltämiseen ja se puolestaan vanhan korjailuun ja paikkailuun. Se tappaa innovatiivisuuden. Mikä siis antaa hallituksille oikeuden vaatia yrityksiltä innovatiivisuutta, jos se kieltää sen itseltään?

Kulutuksella on muitakin rajoja. Kulutus on nyt siirtynyt sellaisille alueille ja yhteiskuntiin, että maapallon uusiutuvat luonnonvarat joutuvat kovalle koetukselle ja uusiutumattomat luonnonvarat loppuvat melko nopeasti. Tämä johtaa väistämättä siihen, että tuotteiden elinkaaria joudutaan pidentämään huomattavasti. Palataan ajassa 50 vuotta taaksepäin, jolloin useimpien tuotteiden elinkaaret olivat 15 – 20 vuotta. Tämä vähentää kulutusta, mutta se takaa kysynnän laadulle. Mielelläni ajattelisin, että se tarjoaa uuden mahdollisuuden myös suomalaiselle työlle.

Suomi on liian kaukana Kiinan ja Intian kasvavista markkinoista, joten halpatuotteita emme voi valmistaa ja viedä. Tämän vision valossa meidän on siis keskityttävä innovaatioihin, joissa elinkaaret ovat pitkiä ja jotka edellyttävät huippulaatua. Tämä edellyttää myös huippumyyjiä ja korkeatasoista markkinointia. Tästä syystä meidän pitää saada opiskelijoita tulevaisuuden viennin kohdemaista ja kouluttaa heidät myyntitykeiksi omille kotimarkkinoilleen. Suomalaisen laatukulttuurin, täsmällisyyden ja luotettavuuden ymmärtäminen on perusta oikeiden markkinointistrategioiden luomiselle. Nyt koulutamme Suomessa ulkomaalaisia ilmaiseksi ilman minkäänlaista kansallista visiota.

Näiden tulevaisuuden visioiden pohjalta hallituksen, Sitran, Tekesin ja suomalaisten yliopistojen on ryhdyttävä rakentamaan uutta pohjaa Suomen tulevaisuudelle. Pienen maan ainoa mahdollisuus globalisaatiossa on olla notkea ja nopea, haistella alkavia globaaleja trendejä ja hyödyntää ne välittömästi. Tämän päivän opetussuunnitelmat pitäisikin rakentaa yritysten tuotesuunnitteluosastoilla, koska siellä on ajantasainen tieto. Jos näin ei ole, taivaskaan tuskin voi auttaa. Meidän on sisäistettävä viimeinkin se tosiasia, että globaalitaloudessa me kaikki syömme niitä hedelmiä, joita yritysten puissa kasvaa. Mistään muualta ei tarvittavaa jaettavaa synny!

Comments are closed.


WP Login