Talvikeli yllätti

Olen sitä ikäluokkaa, joka on ajanut inssinajon silloin, kun nastoista ei vielä tiedetty yhtään mitään. Silloin ketkuteltiin talvirenkaillakin ilman nastoja. Hyvä puoli tässä oli se, että silloin oppi ajamaan autoa ”perseellään”. On nimittäin niin, että takapuoli on se, joka ensimmäisenä reagoi siihen, jos auto lähtee liukuun. Tämä edellyttää tietenkin asian tiedostamista ja aistin kehittämistä.

Kun aikoinani muutin Englantiin, niin siellä piti ajaa paikallinen inssinajo 6 kuukauden kuluessa maahan muuttamisesta. Ajoin Saabilla kovassa lumisateessa katsastuskonttorille, joka oli täysin eloton. Pitkän etsimisen jälkeen löysin kaksi miestä juomassa teetä. Kerroin heille asiani. He olivat täysin tyrmistyneitä ja sanoivat, että ei tällaisella ilmalla voi ajaa. Ei auttanut sekään, että kerroin olevani Suomesta ja ajaneeni jatkuvasti lumella. Oli kuitenkin pakko sopia uusi aika. Silloin oli puolestaan liian kova sumu, joten vasta kolmannella kerralla onnistui.

Saksassa puolestaan jäin kerran kiinni nastoilla ajosta. Siinä ei auttanut mikään muu kuin tilata hinuri, joka vei lähimpään rengasliikkeeseen vaihtamaan kesäkumit alle. Sen jälkeen jouduin aina Hangossa vaihtamaan nastat kesärenkaisiin. Nastarenkaiden suurin ongelma on se, että etenkin nuoret kuskit luulevat, että niillä talvikeli muuttuu kesäkeliksi. Nastoihin luotetaan aivan liikaa ja silloin sattuu onnettomuuksia. Nastat eivät toimi kaikilla keleillä eivätkä kaikissa olosuhteissa lainkaan. Toisaalta suurin osa pääteistä on suurimman osan talvesta lumettomia.

Nastoitta ajaminen opettaa ajamaan ja ennakoimaan tilanteita. Kun renkaisiin ei voi luottaa, niin ajotapa kehittyy varovaiseksi ja saattaa säästää onnettomuuksilta. Kolikossa on aina kaksi puolta. Huomattavasti nastarenkaita pahempi tilanne on, jos hiihtoladut pääsevät yllättämään, kun suksia ei vielä ole kaupoissa. Näin kävi minulle, kun kävin kysymässä nano-suksia. Eiväthän sukset nyt vielä tule kauppoihin. Vasta ehkä ensi kuussa.

Comments are closed.


WP Login